Vuosi sitten kehysriihessä päätetyistä sadan miljoonan euron leikkauksista sosiaalihuoltoon ei huhtikuun puoliväliriihestä saatu juurikaan uutta tietoa. Sitä saadaan odottaa kevääseen 2026, jolloin niitä koskevat hallituksen esitykset tullevat lausuntokierrokselle.
SOSTEn näkemys on, että sosiaalihuollon leikkaukset on peruttava, koska sosiaalipalveluiden tarpeenmukaisessa saatavuudessa on jo muutenkin suuria haasteita. Myös sosiaaliturvan leikkaukset ovat jo osuneet samoihin ihmisryhmiin.
Sosiaalipalveluihin on tehty leikkauksia pitkin hallituskautta
Pistemäisiä leikkauksia sosiaalipalveluihin on tehty pitkin hallituskautta: lastensuojelun jälkihuollon ikärajan laskeminen, ympärivuorokautisen hoivan henkilöstömitoituksen pienentäminen ja vammaispalvelulain voimaantulon lykkääminen.
Hieman ennen varsinaista riihtä hallitus täsmensi ja kohdisti uudelleen osaa sosiaali- ja terveydenhuoltoon aiemmin sovituista säästöistä. Aiemmin erikoissairaanhoitoon päätetyt säästötoimet haluttiin korvata muilla, poliittisesti ”helpommilla” toimenpiteillä. Valtionvarainministeriön taustamuistio sosiaali- ja terveydenhuollon korvaavista säästöistä sisältää monia pienehköjä, vaikutuksiltaan vaikeasti hahmotettavia säästöjä teknologian käytön lisäämisestä kotihoidossa RAI-arvioinnin ja lastensuojeluyksiköiden päivystysääntöjen keventämiseen.
Puoliväliriihen hyvinvointialueita koskevat päätökset sisältävät lähinnä kirjauksia alueiden ohjauksesta, tukemisesta ja rahoitus- ja palvelulainsäädännön uudistamisen edistämisestä.
Omais- ja perhehoitoon lisäpanostus
Sosiaalipalveluista puoliväliriihen merkittävin rahallinen panostus koski omais- ja perhehoitoa: niihin hallitus osoitti 16 miljoonaa euroa lisäpanostusta 2026 alkaen.
Rahan käytöstä on kuitenkin vielä epäselvyyttä, kuten Omaishoitajaliitto on todennut. Summa ei ylipäänsä ole kovin suuri jaettavaksi 21 hyvinvointialueelle. Tällaisissa lisäyksissä on myös epäselvää, voidaanko raha jotenkin korvamerkitä tiettyyn tarkoitukseen.
Sosiaalihuoltolakiin väljempiä palvelukokonaisuuksia
Kunta- ja aluevaalien alla sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi opposition kovan painostuksen alaisena vastuuministeri Kaisa Juuson pyynnöstä asiakirjan, jossa avataan sosiaalihuollon säästöjen uutta toteuttamissuunnitelmaa. Ministeriö esittää sävyltään hieman turhautuneessa suunnitelmassa, että pistemäisten säästöjen etsintä sekä toimintaprosessiin ja tehtävänjakoon liittyvä säädösvalmistelu keskeytettäisiin. Niiden sijaan keskityttäisiin sosiaalihuoltolain tuen tarpeita koskevan sääntelyn (11 §) ja palveluvalikoiman (14 §) uudistamiseen.
Palveluiden yksityiskohtaista sääntelyä kevennettäisiin tai purettaisiin ja järjestämisvastuu tarkentuisi uusiin, isompiin palvelukokonaisuuksiin. Niiden sisällä hyvinvointialueet voisivat nykyistä joustavammin järjestää henkilön tai hänen perheensä tarvitseman yksilöllisen tuen. Uudistukset voisivat tulla voimaan aikaisintaan 1.6.2027.
Pelkona on, että alueellinen eriarvoisuus lisääntyy entisestään, jos pykälät puretaan ja jää alijäämäisten hyvinvointialueiden vastuulle, mitä palveluja ne tarjoaisivat. Esimerkiksi vammaisten henkilöiden näkökulmasta isompiin palvelukokonaisuuksiin siirtymisen riskinä on, että ne eivät vastaisi riittävän täsmällisesti henkilön tarpeisiin.
Leikkaamisesta kehittämiseen
Sosiaalihuollon suurimmat kustannukset ovat lastensuojelussa, ikääntyneiden palveluissa ja vammaispalveluissa. Näistä kaikista on jo säästetty lainsäädäntöä muuttamalla ja myös alijäämiensä kanssa kamppailevien hyvinvointialueiden omilla päätöksillä. Sosiaalihuollon palveluita tarvitsevat ihmiset ovat jo saaneet kantaakseen raskaan taakan ”säästötalkoista”. Ihmisten selviytymistä ovat vaikeuttaneet suuret leikkaukset sosiaaliturvaan ja sosiaali- ja terveysjärjestöjen toimintaan. Myös ennätyskorkea työttömyys lisää painetta sosiaalipalveluissa.
Järjestöihin on tullut huolestunutta viestiä, siitä, että asiakkaan tarpeeseen nähden heille tarjotaan liian kevyitä, riittämättömiä tai muutoin vääränlaisia palveluita. Esimerkiksi lastensuojelussa kaikenlainen tuki on yhä useammin lyhytkestoista ja riittämätöntä. Perheet jätetään yksin, mikä syventää ongelmia. Ne, joilla tukiperhe toimisi, eivät täytä sen saannin kriteereitä. Tukiperheitä tarjotaan liian myöhään ja liian lyhyeksi ajaksi. ”Raskaampia” palveluita, kuten pitempiä päihdehoitojaksoja karsitaan ja korvataan avohoidolla, joka ei ole enää asiakkaalle riittävää eikä vaikuttavaa.
Sosiaalihuolto ei kaipaa lisää leikkauksia, vaan palveluiden kehittämistä yhdessä palveluiden käyttäjien, alan työntekijöiden, järjestöjen ja tutkijoiden voimin. Valitettavasti myös alan kehittämisedellytykset ovat kokeneet kovia sosiaalialan osaamiskeskuksiin kohdistuneiden suurten leikkausten, sosiaalityöntekijöiden erikoistumiskoulutuksesta leikkaamisen ja kelpoisuusehtojen madaltamisen takia. Vaikuttavuus ei lisäänny ilman tutkittua tietoa, vankkaa osaamista ja palvelun käyttäjien kuuntelua.
SOSTEn lausuntoja:
- Jälkihuollon ikärajan nostaminen
- Ympärivuorokautisen hoivan henkilöstömitoituksen pienentäminen
- Sosiaalihuollon ammattihenkilölain muuttaminen
- Vammaispalvelulain muuttaminen