Jälkihuoltoa tarvitsevat nuoret ovat erittäin haavoittuvassa asemassa oleva ryhmä. ikärajan nosto vuoden 2020 alusta 21 ikävuodesta 25 ikävuoteen nähtiin tarpeellisena. Tuolloin kuultiin laajasti lastensuojelun asiantuntijoita ja lastensuojelujärjestöjä. Nyt ilman huolellista vaikutusarviointia ja säästösyistä tehdyllä muutosehdotuksella ikärajan alentamiseksi 23 ikävuoteen voi olla kauaskantoisia inhimillisiä ja taloudellisesti negatiivisia seurauksia. Mahdolliset muutokset ikärajaan tulee tehdä tutkimustietoon ja huolelliseen vaikutusten arviointiin perustuen. Päätösten tulee olla lapsen edun mukaisia.
Orpon hallituksen esitys pohjaa puhtaasti säästöihin, eikä jälkihuollon palveluiden tarpeen arviointiin ja laadun ja vaikuttavuuden kehittämiseen. Esitys ei tue hallitusohjelmassa mainittua yhteiskuntamme yhden suurimman haasteen, nuorten syrjäytymisen ja pahoinvoinnin, kasvun vähentämistä ja sitä, että erityistä huomiota tulee kiinnittää haavoittuvammassa asemassa oleviin nuoriin.
Jälkihuollon toteuttamisessa ilmenevien alueellisesti suurten erojen ja paikoin puutteiden takia tulee kohdistaa resursseja jälkihuollon sisällön kehittämiseen kansallisesti yhdenmukaiseksi. Laatuun ja vaikuttavuuteen panostaminen tuo myös kustannussäästöjä.