Suomalaiset sosiaali- ja terveyspalvelut nähdään usein julkisen sektorin saavutuksena. Vähemmälle huomiolle jää, että monet sen keskeisistä toimintatavoista ovat syntyneet sote-järjestöissä – tarpeesta auttaa nopeasti, ilman raskaita rakenteita.
Järjestöt ovat toimineet eräänlaisina yhteiskunnan “kehityslaboratorioina”, joissa uusia ratkaisuja on voitu kokeilla ja hioa ennen niiden laajempaa käyttöönottoa.
Neuvolat osaksi lapsiperheiden arkea
Yksi tunnetuimmista esimerkeistä on neuvolajärjestelmä. Sen taustalla on pitkä kehitystyö, jossa yhdistyivät terveydenhuolto, kasvatuksellinen tuki ja arjen neuvonta.
Ajatus kokonaisvaltaisesta tuesta perheille oli aikanaan radikaali, mutta tänään se on itsestäänselvyys ja keskeinen osa lapsiperheiden arkea.
Apua ja tukea ilman kynnystä
Toinen merkittävä innovaatio on matalan kynnyksen auttamistyö. Kriisipuhelimet, chat-palvelut ja muut helposti saavutettavat tukimuodot syntyivät tilanteisiin, joissa ihmiset tarvitsivat apua heti, ilman diagnoosia tai lähetettä.
Tämä ajattelutapa on sittemmin levinnyt laajasti myös julkisiin palveluihin.
Tie kokemuksesta asiantuntijuuteen
Vertaistuki puolestaan on muuttanut käsitystä asiantuntijuudesta. Kokemus ei ole vain henkilökohtainen tarina, vaan arvokas resurssi, jota voidaan hyödyntää sekä toisten tukemisessa että palvelujen kehittämisessä.
Tästä on kasvanut kokemusasiantuntijuuden malli, jossa palvelujen käyttäjät osallistuvat aktiivisesti niiden suunnitteluun ja arviointiin. Suomessa tämä ei ole enää marginaalinen ilmiö, vaan osa arkea sote-sektorilla.
Kohtaamisia ja tukea yksinäisyyteen
Yksinäisyyden torjunta on esimerkki ilmiöstä, jonka järjestöt nostivat näkyväksi jo ennen kuin siitä tuli laajasti tunnistettu yhteiskunnallinen haaste. Vapaaehtoistoimintaan perustuvat mallit, kuten ystävätoiminta, keskustelutuki ja erilaiset kohtaamispaikat, ovat luoneet konkreettisia keinoja lievittää yksinäisyyttä.
Samalla ne ovat laajentaneet käsitystä hyvinvoinnista: kyse ei ole vain palveluista, vaan myös osallisuudesta ja merkityksellisistä ihmissuhteista.
Näkymätön hoiva näkyväksi
Myös omaishoidon tunnistaminen ja tukeminen ovat pitkälti sote-järjestöjen työn tulosta. Ilman tätä kehitystä suuri osa hoivasta jäisi näkymättömäksi. Järjestöt ovat tehneet näkyväksi sen, kuinka merkittävä rooli läheisillä on hyvinvoinnissa ja hoivassa – ja miten heitä voidaan tukea jaksamaan tehtävässään.
Tukea terveellisempiin valintoihin
Sote-järjestöjen rooli ei rajoitu vain palveluihin, vaan ulottuu myös arjen valintoihin ja elinympäristöön. Hyvä esimerkki tästä on Sydänmerkki, jonka ovat kehittäneet terveysjärjestöt ohjaamaan kuluttajia terveellisempiin ruokavalintoihin. Sydänmerkki on onnistunut vaikuttamaan laajasti sekä kuluttajakäyttäytymiseen että elintarviketeollisuuden tuotekehitykseen – ja osoittaa, miten sote-järjestöt voivat toimia myös markkinoita ohjaavina terveyspoliittisina toimijoina.
Hyvinvointitalous – uusi tapa ajatella hyvinvointia ja taloutta
Sote-järjestöt eivät ole vaikuttaneet vain yksittäisiin toimintamalleihin, vaan myös siihen, miten hyvinvointia ja taloutta ylipäätään ajatellaan. Hyvinvointitalous on ajattelutapa, jota SOSTE ja sote-järjestöt ovat kehittäneet vuodesta 2011 lähtien. Sen ytimessä on ajatus siitä, että ihmisten hyvinvointi ei ole talouspolitiikan seuraus, vaan sen perusta: investoinnit terveyteen, osallisuuteen ja arjen sujuvuuteen rakentavat kestävää taloutta.
Näitä esimerkkejä yhdistää tietty logiikka. Järjestöissä ratkaisut syntyvät usein suoraan ihmisten arjesta nouseviin tarpeisiin. Toimintaa voidaan käynnistää nopeasti, kokeilla ketterästi ja muokata kokemusten perusteella. Kun malli toimii, se leviää – joskus osaksi julkista järjestelmää, joskus rinnakkaiseksi tukirakenteeksi.
Tämä rooli ei ole suinkaan kadonnut. Muuttuvassa yhteiskunnassa tarvitaan yhä enemmän tilaa kokeiluille, uusille avauksille ja ihmislähtöisille ratkaisuille. Järjestöjen vahvuus on kyvyssä tunnistaa ilmiöitä varhain ja rakentaa niihin vastauksia ennen kuin ne näkyvät tilastoissa tai palvelujärjestelmän kuormituksessa.
Suomalaiset järjestöinnovaatiot kiinnostavat myös maailmalla
Pohjois-Karjala-projekti on ollut lippulaivana suurelle kansanterveydelliselle muutokselle, joka on ollut osa Suomen sodanjälkeistä kehitystä hyvinvointivaltioksi. Siihen kohdistunut kiinnostus on ollut laajaa ulkomaita myöden.
Kansainvälistä kiinnostusta on edelleen. Minua on esimerkiksi pyydetty kertomaan Potilasosallisuusfoorumiin 2.–4.6. Espanjan Sevillaan siitä, miten suomalaiset potilas- ja kansanterveysjärjestöt ovat osallistuneet kansalliseen terveyspolitiikkaan.
Suomen kokemukset ja esimerkit siitä, miten järjestöt ovat vaikuttaneet palveluihin, ajattelutapoihin ja päätöksentekoon, kiinnostavat maailmalla. Potilasosallisuuden näkökulmasta on kiinnostavaa, miten voidaan rakentaa järjestelmä, jossa ihmisten ääni kuuluu aidosti – ei vain palvelujen käyttäjinä, vaan myös niiden kehittäjinä.
Katse tulevaan: missä uudet ratkaisut syntyvät?
Kysymys ei ole vain siitä, mitä sote-järjestöt ovat tehneet, vaan siitä, mitä ne voivat tehdä seuraavaksi. Kun hyvinvointivaltiota uudistetaan, kannattaa katsoa sinne, missä uusia ideoita syntyy jo nyt eli ihmisten arjessa, järjestöjen työssä ja yhteisöissä.
Elän toivossa, että sote-järjestöt ovat tässä uudistamis- ja kehittämistyössä mukana myös jatkossa – resurssipaineista huolimatta ja juuri niiden vuoksi.