Valtioneuvosto vahvisti toukokuun lopussa lakisääteiset hyvinvointialueiden tehtävien järjestämistä koskevat valtakunnalliset strategiset tavoitteet seuraavaksi nelivuotiskaudeksi. Tavoitteiden on tarkoitus ohjata hyvinvointialueita hoitamaan tehtävänsä yhdenvertaisesti, laadukkaasti ja kustannusvaikuttavasti. Nyt vahvistetut valtakunnalliset tavoitteet ovat jo kolmannet hyvinvointialueiden kahden ja puolen vuoden olemassaolon aikana. Nykyisen hallituksen aikana on myös tehty useita muutoksia hyvinvointialueita ohjaavaan lainsäädäntöön. Muun muassa hyvinvointialueiden ohjauksen päävastuu on siirretty sosiaali- ja terveysministeriöltä (STM) valtiovarainministeriön tehtäväksi.
Palveluiden vaikuttavuutta ei arvioida hyvinvointialueilla systemaattisesti
Uusimmissa strategissa tavoitteissa painotetaan vaikuttavuutta ja korostetaan, että vaikuttavuusperustaisuutta tulee painottaa kaikessa hyvinvointialueiden toiminnassa, johtamisessa ja ohjauksessa. Tuore Sosiaalibarometri kertoo, että hyvinvointialueilla on asiassa vielä paljon tehtävää. SOSTE kysyi alkuvuodesta 2025 hyvinvointialueiden sote-johdolta arviota sosiaali- ja terveyspalveluiden tilasta heidän alueellaan. Heikoimmat arviot sote-johtajat antoivat palvelujen vaikuttavuuden systemaattiselle arvioinnille. Tyytyväisiä siihen oli alle viidesosa vastaajista.
Kohtaamaton palvelun tarve tulee kalliiksi
Apua tai hoitoa tarvitsevan ihmisen näkökulmasta vaikuttavaa on, että sosiaali- ja terveyspalveluita ylipäätään tarjotaan ja että ne ovat oikea-aikaisia, ihmislähtöisiä ja vastaavat tarpeeseen. Stm:n arvion mukaan hyvinvointialueilla on parannettavaa monen palvelun järjestämisessä. Etenkin päihde- ja mielenterveyspalveluissa on havaittu puutteita. On arvioitu, että kohtaamattoman tarpeen ilmiö (häiriökysyntä) maksavaa yhteiskunnalle vuosittain 1,5–2,5 miljardia euroa. Kohtaamattoman tarpeen ilmiö on tilanne, jossa asiakkaan tai potilaan palvelu toteutuu puutteellisesti tai se ei toteudu lainkaan.
Minne unohtui sote-integraatio?
Jotta palveluntarpeeseen voitaisiin vastata vaikuttavasti, tarvittaisiin:
- nykyistä vähemmän sote-palvelujen siiloutumista
- enemmän integraatiota, moniammatillisuutta sekä asiakkaan osallistamista.
Myös sote-järjestämislaki velvoittaa hyvinvointialueita asiakkaan palveluiden yhteensovittamiseen (Laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä 10 §, 612/2021). Valitettavasti Sosiaalibarometrin tulokset kertovat tästäkin karua kieltään: Vain kolmannes hyvinvointialueiden sote-johdosta antaa sosiaali- ja terveydenhuollon integraatiosta myönteisiä arvioita. Sosiaalityöntekijöistä puolestaan 62 prosenttia kokee, ettei oman alueen sote-integraatio toimi.