Hallituksen toimeentulotukea koskeva esitys on huolestuttava

Pääministeri Petteri Orpon hallitus on laatinut esityksen toimeentulotuen kokonaisuudistuksesta. Esitykseen sisältyy useita muutoksia, kuten:

1. muutamien prosenttien suuruisia leikkauksia perusosaan,
2. sanktioita, joiden seurauksena tuensaaja voisi menettää 20–50 prosenttia toimeentulotuen perusosasta ja
3. 150 euron ansiotulovähennyksen (ns. suojaosa) poistaminen. 

SOSTE antoi esityksestä äskettäin kirjallisen lausunnon. Helsingin Sanomat uutisoi SOSTEn lausuntoon sisältyvästä laskelmasta, jonka mukaan ehdotetut muutokset lisäisivät pienituloisten määrää kymmenillä tuhansilla henkilöillä.

Esittelen alla ensin, millaisia vaikutuksia hallituksen ehdottamilla toimeentulotuen muutoksilla olisi pienituloisuuteen. Sitten analysoin hallituksen esitykseen sisältyvää työllisyysvaikutusarviota. On todennäköistä, että ehdotetut muutokset lisäävät pienituloisuutta merkittävästi samalla, kun työllisyys pysyy joko entisellään tai jopa heikkenee. 

Köyhyys yleistyy ja syvenee

Hallituksen toimeentulotukea koskevassa esityksessä ei ole arvioitu ehdotettujen muutosten vaikutusta pienituloisuuteen. SOSTE laski köyhyysvaikutukset SISU-mikrosimulointimallilla. Laskelmassa on huomioitu perusosaan kohdistuvat leikkaukset ja 150 euron suojaosan poistaminen. Sanktioiden vaikutusta ei sen sijaan ole laskettu. 

Nämä kaksi muutosta lisäisivät pienituloisten määrää 28 400 henkilöllä, joista 8 500 on lapsia. Lisäksi jo valmiiksi köyhyydessä elävien ihmisten köyhyys syvenisi entisestään. Köyhyysvajeeksi kutsuttu indikaattori kertoo, kuinka paljon pienituloiselta väestöltä puuttuu keskimäärin tuloja, jotka nostaisivat heidät pienituloisuusrajalle. Ennen muutoksia köyhyysvaje on 15,03 prosenttia. Perusosan tasoon kohdistuvat leikkaukset ja suojaosan poisto nostaisivat köyhyysvajeen 16,37 prosenttiin. 

Alla olevassa kuviossa on esitetty, miten paljon vuosina 2024–2025 tehtävät uudistukset lisäävät köyhyyttä vuoden 2025 tasolla. Köyhien määrä kasvaa yhteensä 87 300 henkilöllä, joista 23 500 on lapsia. 

Seuraava kuvio esittää pienituloisuusastetta eli pienituloisten osuutta väestöstä. Vuonna 2015 koko väestön pienituloisuusaste oli noin 12,7 prosenttia ja lasten pienituloisuusaste 11,8 prosenttia. Pienituloisuusasteet pysyttelivät suhteellisen vakaina vuosina 2015–2023, mutta Orpon hallituksen uudistukset nostavat ne ennätyskorkealle. Koko väestön pienituloisuusaste nousee 15,3 prosenttiin ja lasten pienituloisuusaste 15,1 prosenttiin. 

Kuten yllä mainittiin, SOSTEn köyhyysvaikutusarviossa ei ole huomioitu hallituksen ehdottamien sanktioiden vaikutuksia. Ehdotetut sanktiot ovat hyvin suuria, 20–50 prosenttia toimeentulotuen perusosasta. On sanomattakin selvää, että tällainen leikkaus toimeentulotukeen, joka on viimesijainen etuus, aiheuttaisi mittavia ongelmia jo valmiiksi haavoittuvassa asemassa oleville ihmisille. 

• Lue lisää: SOSTE selvitti: Köyhyys voidaan kääntää Suomessa laskuun 

Työllisyys ei kasva

Hallituksen esityksessä on arvioitu, että toimeentulotukeen kohdistuvat leikkaukset lisäisivät työllisyyttä noin 1 200 henkilöllä. 

Sanktioilla arvioidaan olevan 800 henkilön työllisyysvaikutus, mutta arvioon sisältyy poikkeuksellista epävarmuutta. Esityksessä viitataan kansainväliseen tutkimukseen, jonka mukaan sanktiot heikentävät tulevien työsuhteiden laatua ja lisäävät työmarkkinoiden ulkopuolelle siirtymistä. Samansuuntainen vaikutus havaittiin eräässä suomalaistutkimuksessa: sanktiot eivät lisää pitkäaikaistyöttömien työnhakijoiden työllisyyttä vaan vähentävät heidän työvoimaan osallistumistaan. Tutkimuskirjallisuuden perusteella on siis syytä olettaa, että muutosten myötä työllisyys ei vahvistu vaan työelämän ongelmat lisääntyvät. 

Lisäksi perusosan tason laskemisella arvioidaan olevan 400 henkilön työllisyysvaikutus. Tämä on kuitenkin mielivaltainen arvio. Arviossa toimeentulotuen saajiin on sovellettu samaa metodia kuin työmarkkinatuen saajiin. Perusosan leikkauksen määrä on kerrottu niin kutsutulla joustoestimaatilla, joka kuvaa etuusmaksujen ja työllistymisen välistä suhdetta. Mitä suurempi joustoestimaatti on, sitä suurempi (laskennallinen) työllisyysvaikutus etuuden leikkaamisella on. 

Ongelma on, että Suomessa ei ole tehty tutkimusta, jossa joustoestimaattia olisi arvioitu toimeentulotuen saajille. Siksi arviossa on viitattu työmarkkinatuen saajia koskevaan tutkimukseen, jonka mukaan joustoestimaatti olisi 0,4. Lopulliseksi joustoksi on valittu mielivaltaisesti 0,1, joka ei perustu mihinkään tutkimukseen. Laskelmassa olisi ihan yhtä hyvin voitu käyttää joustoa 0, jolloin työllisyysvaikutusta ei ole. 

• Lue lisää: Otto Kyyrönen & Ralf Sund, ”Paras arvaus? Selvitys valtiovarainministeriön työllisyysvaikutusarvioista ja niiden asemasta päätöksenteossa” (Kalevi Sorsa -säätiö) 

Arviossa ei ole myöskään huomioitu sitä, että sosiaaliturvaetuuksien leikkaaminen heikentää kotimaista kysyntää, mahdollisesti pitkänkin aikaa hystereesivaikutuksen vuoksi. UTAKin julkaisemassa raportissa minä, Lauri Holappa ja Patrizio Lainà arvioimme Orpon hallituksen sopeutuksen kielteisiä kysyntävaikutuksia. Vuosille 2025–2031 sovitut sopeutustoimet pidentävät Suomen matalasuhdannetta vuoteen 2031 asti, mikä vaikuttaa heikentävästi myös työllisyyteen. 

• Lue lisää: Otto Kyyrönen, Lauri Holappa & Patrizio Lainà, ”Onko lääke vaarallisempi kuin tauti?” (UTAK)