Skip to content

Investoinnit hyvinvointiin tuottavat vakaasti

Hyvinvointitalous
Hyvinvointitalous

Hyvinvointiin investoidaan eri sektoreilla ja erilaisissa ihmisyhteisöissä monin eri tavoin. Käytännössä hyvinvointi-investointi on panostus, jolla lisätään yksilön tai yhteisön hyvinvointia kestävästi. Koska tämän päivän hyvinvointi on perusta tulevaisuuden hyvinvoinnille, lähes kaikki hyvinvointia aidosti lisäävät ja hyvinvoinnin edellytyksiä parantavat panostukset ovat hyvinvointi-investointeja. Toisin sanoen tämän päivän hyvinvointi on pääomaa tulevaisuuden hyvinvoinnin luomiseen.

Panostukset hyvinvointiin voivat olla esimerkiksi rahaa, työtä, materiaalisia resursseja tai vaikka muutoksia elämäntavoissa. Hyvinvointi-investointi voi tapahtua rahatalouden piirissä, mutta näin ei välttämättä ole. Rahataloudellisen hyvinvointi-investoinnin tavoitteena on tuottaa säästöä pitkällä aikavälillä. Tämä toteutuu, jos hyvinvointi-investointi vahvistaa ihmisten hyvinvointia ongelmia ehkäisten sekä voimavaroja lisäten. Hyvinvoivat ihmiset tarvitsevat pidemmällä tähtäimellä vähemmän sosiaali- ja terveyspalveluita ja he pystyvät osallistumaan aktiivisesti työelämään: sekä julkinen talous että kansantalous vahvistuvat hyvinvoinnin lisääntyessä.

Sosiaali- ja terveysalan järjestöt ovat keskeisiä hyvinvointi-investoijia ja hyvinvointitalouden rakentajia. Järjestöt luovat osallisuutta sekä hyvinvoinnin edellytyksiä parantavia rakenteita ja tarjoavat palveluita sekä tukea ihmisille erilaisissa elämäntilanteissa lukuisin eri tavoin. Järjestöt pyrkivät lisäksi vaikuttamaan siihen, että investointinäkökulma vahvistuu yhteiskunnassa. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen toimintaa ohjaavat hyvinvointitalouden perusperiaatteet ja järjestöjen toiminnassa korostuu yhteiskunnassa haavoittuvimmassa asemassa olevien tukeminen. Hyvinvointitalouden ytimessä on toimiva kansalaisyhteiskunta, joka vahvistaa luottamusta demokratiaan ja yhteiskuntajärjestelmään.

Miten vaikuttavuus liittyy hyvinvointitalouteen?

Jotta hyvinvointia tuotettaisiin tehokkaasti ja hyvinvointi-investoinnit kohdennettaisiin viisaasti, on pystyttävä arvioimaan erilaisten hyvinvointia lisäämään pyrkivien toimenpiteiden vaikuttavuutta. Tästä syystä hyvinvointitalouden rakentamisessa SOSTEssa ja sosiaali- ja terveysjärjestöissä on kiinnitetty enenevissä määrin huomiota vaikuttavuuden arviointiin ja osoittamiseen.

Järjestöissä keskitytään ennen kaikkea kehittävään ja käytännölliseen vaikuttavuuden arviointiin. Sen tavoitteena on luoda edellytyksiä toiminnan kehittämiselle niin, että toiminnalle asetetut tavoitteet saavutetaan paremmin. Esimerkiksi vaikuttavuusketju on paljon käytetty menetelmä kehittävässä vaikuttavuuden arvioinnissa. Vaikuttavuusketjussa määritellään toiminnan tarpeet, tavoitteet eli tavoiteltu muutos sekä ne toimenpiteet ja mekanismit, joiden kautta tavoitteet pyritään saavuttamaan. Vaikuttavuusketju on yhtä aikaa sekä vaikuttavuuden arvioinnin että toiminnan suunnittelun väline ja se tuottaa käytännön toiminnan kehittämisen kannalta monenlaista arvokasta tietoa.

Kun vaikuttavuustietoon yhdistetään tiedot toimintaan käytetyistä resursseista, voidaan toteuttaa niin sanottua kustannusvaikuttavuuden arviointia. Erityisesti hyvinvointi-investointeja arvioitaessa kustannusvaikuttavuuden näkökulma on tärkeä. Kun tiedetään, millainen muutos kohderyhmässä on tietyllä investoinnilla saavutettu ja millaiset resurssit tähän investointiin on käytetty, on paljon helpompi tehdä johtopäätöksiä investoinnin onnistumisesta ja siitä, kannattaako vastaavia investointeja hyvinvointiin tehdä jatkossa.

Joskus tiettyjen keskeisten hyvinvointi-investointien tai hyvinvointia tuottavien toimintamallien vaikuttavuutta kannattaa tutkia myös tieteellisesti. Tällöin saadaan perusteellisempaa todistusaineistoa siitä, mikä tietyn intervention vaikuttavuus on ollut. Tieteellinen vaikuttavuuden ja kustannusvaikuttavuuden arviointi perustuu satunnaistettuihin ja kontrolloituihin tutkimusasetelmiin, joissa tietyn toimenpiteen vaikutus pyritään eristämään muista tekijöistä johtuvista vaikutuksista. Luonnolliset koeasetelmat tai muulla tavalla aikaan saadut satunnaistetut koeasetelmat ovat vaikuttavuuden osoittamisen välineitä. Tieteellinen arviointi on usein monimutkaista ja sen toteuttaminen vaatii runsaasti resursseja, joita kaikilla hyvinvoinnin tuottajilla ei välttämättä ole saatavilla. Siksi painopisteenä SOSTEn sekä sosiaali- ja terveysjärjestöjen hyvinvointitaloudellisessa arviointityössä on kehittävä ja käytännöllinen arviointi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Muut teeman artikkelit

Artikkeli

Riittävän toimeentulon turvaaminen kaikille on hyvinvointi-investointi tulevaisuuteen

Artikkelisarjasta Koronan jälkeen 30.6.2020 Anna Järvinen erityisasiantuntija, SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry Koronakriisi vaati nopeasti sosiaaliturvan kattavuuden laajentamista Kun koronapandemia tavoitti Suomen maaliskuussa, seurasi terveyskriisiä nopeasti monien ihmisten kohdalla myös toimeentulon kriisi. Koronarajoitusten astuttua voimaan ja ihmisten eristäytyessä koteihinsa, monelta yksinyrittäjältä ja freelancerilta loppuivat työt kuin seinään. Näiden ryhmien sosiaaliturva on heikompi kuin palkansaajilla. […]

Artikkeli

Tulevaisuus tulee tekemällä

Artikkelisarjasta Koronan jälkeen 24.6.2020 Aleksi Kalenius erityisasiantuntija, SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry   Koronakriisin hoidossa ollaan siirtymässä asteittain akuutista kriisinhoidosta talouden elvyttämisen kautta niihin rakenteellisiin uudistuksiin, joilla julkista taloutta tasapainotetaan kriisin jälkeen ja julkisen talouden kestävyys turvataan pitkällä aikavälillä. Tämä on tärkeä kysymys, mutta Suomessa ajattelumme kääntyy ehkä turhankin nopeasti siihen, miten tarpeellista olisi […]

Artikkeli

Kohti hyvinvointitaloutta sosiaali- ja terveysjärjestöjen johdolla

Artikkelisarjasta Koronan jälkeen 18.6.2020 Jussi Ahokas pääekonomisti, SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry   On helppo ennustaa, että muistamme vuoden 2020 pitkään. Sinä vuonna koronapandemia iski syvästi yhteiskuntiemme perustaan, perusoikeuksia ja talouden rakenteita myöten. Kun yhteiskunta oli pakko pysäyttää viruksen leviämisen estämiseksi, monet käynnissä olleet toiminnot ja kehityskulut saivat väistämättä uuden suunnan. Politiikkaa piti uusissa […]