Skip to content

Digiloikka pysyväksi

Kansalaisyhteiskunta
KoronavirusKansalaisyhteiskunta

Artikkelisarjasta Koronan jälkeen
16.6.2020

Kari Lankinen
erityisasiantuntija, SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry


Kevään 2020 koronaepidemia on aiheuttanut koko yhteiskuntaa koskettavan digiloikan. Kun fyysiset tapaamiset ja kokoontumiset kiellettiin, moni asia muuttui digitaaliseksi. Aikaa tähän muutokseen ei ollut paljon käytettävissä, joten muutos tapahtui nopeasti ja sen vaikutukset heijastuivat laajalle. Kysymykseksi nousee, että jääkö kevään 2020 kokemukset vain pakon sanelemaksi kokeiluksi vai pystytäänkö muutoksen myötä karttuneita kokemuksia hyödyntämään myös jatkossa.

Etäopetus pysyväksi osaksi koulujen ja oppilaitosten opetustyötä

Ehkä kaikkein laajin digitaalisiin palveluihin liittyvä muutos koettiin koululaisten ja opiskelijoiden etäopetuksessa. Opetuksen muuttuminen kokonaan etäopetuksen kautta tapahtuvaksi toiminnaksi saatiin käyntiin hämmästyttävän nopeasti. Oppilaat ottivat muutoksen vastaan pääosin hyvin. Toki koulunkäynnistä ja opiskelusta jäi puuttumaan merkittävä osa sosiaalisia kontakteja ja normaalia vuorovaikutusta. Tästä huolimatta korona-kevään mukanaan tuomien rajoitusten haasteisiin vastattiin oppimalla uusia tapoja opiskeluun ja koulunkäyntiin.

Suomi voidaankin nähdä digitaalisen oppimisen mallimaana, jossa digitaalisia oppimisympäristöjä hyödynnetään osana perusopetusta jatkossakin. Opetus muuttuu hybridimalliseksi toiminnaksi, jossa digitaalinen oppiminen yhdistetään perinteisiin opetuskäytäntöihin. Etäopetus tulee kiinteäksi osaksi koulujen ja oppilaitosten perustoimintaa ja tätä kautta koululaisten ja opiskelijoiden digitaidot vahvistuvat.

Oppilaiden ja opiskelijoiden vahvistuneet digitaidot ovat avaintekijä digitaalisen murroksen mukana pysymisessä. Mitä paremmin oppilaat ja opiskelijat pysyvät mukana kehityksessä, sitä varmemmin heistä kasvaa ja kehittyy tulevaisuuden diginatiiveja kansalaisia. Esteenä tälle kehitykselle voidaan nähdä koulujen ja oppilaitosten tiukkenevat resurssit, jotka voivat hidastaa tätä myönteistä kehitystä. Samoin kaikilla oppilailla ja opiskelijoilla ei välttämättä ole resursseja hankkia omia koneita ja laitteita. Tämä voi osittain syrjäyttää osan digitaalisten palveluiden käytöstä. Vision toteutuminen edellyttääkin sitä, että koulujen ja oppilaitosten resursseista pidetään huolta ja niitä kohdennetaan riittävällä tavalla kaikille tarvitseville. Koulut ja oppilaitokset tarvitsevatkin resursseja ja tukea digitaalisessa kehityksessä mukana olemiseen.

Etätyöt toivat mukanaan digitaaliset mahdollisuudet työntekoon

Koronakriisi muutti työnteon tapoja, ja entistä suurempi osa työntekijöistä alkoi tehdä etätöitä. Tämä kehityskulku tulee muuttamaan työteon tapoja pysyvästi. Kehittyneet videoneuvottelujärjestelmät ja muut yhteydenpidon kanavat jäävät käyttöön jatkossakin suurimmassa osassa työpaikoista. Työhön liittyvä matkustaminen vähenee ja erilaisia etäkokouksia hyödynnetään aikaisempaa enemmän. Etätyö muodostuu kiinteäksi osaksi uusia toimenkuvia ja tätä kautta saadaan säästettyä aikaa ja rahaa. Etätyö lisää työn joustavuutta ja antaa paremmat mahdollisuudet työ- ja vapaa-ajan välille. Tilanteesta hyötyvät erityisesti lapsiperheet, jotka ovat usein tiukoilla ajankäytön suhteen. Kotoa tehtävä työ muodostuu kiinteäksi osaksi työntekijöiden toimenkuvia ja tätä kautta työviihtyvyys lisääntyy.

On mielenkiintoista nähdä, miten etätyöhön tulleet muutokset muuttavat pysyvästi ajattelutapaa työnteon paikasta ja ajasta. Tulevaisuudessa voidaankin nähdä työyhteisöjä ja yrityksiä, jotka luopuvat omista isoista toimitiloistaan ja panostavat etätyöhön liittyviin käytäntöihin. Tässä murroksessa onkin pysähdyttävä pohtimaan, että lisääkö etätyöskentely tasa-arvoa ja osallisuutta työpaikoilla. Parhaimmillaan etätyöt lisäävät työn joustavuutta, mutta joissakin tilanteissa ne saattavat hankaloittaa työyhteisön sisäistä dynamiikkaa ja viestintää. Etätöiden laajempi hyödyntäminen edellyttääkin sitä, että sen tueksi kehitetään sellaisia työn tekemisen rakenteita, joilla varmistetaan koko työyhteisön yhteiset pelisäännöt etätyökäytänteille sekä jokaisen työntekijän täysipainoiset mahdollisuudet osallistua ja kehittää työn tekemisen tapoja.

Etävastaanotot tulevaisuuden kohtaamisen muotoina

Etävastaanottojen suosio erilaissa terveys- ja hyvinvointipalveluissa on tullut jäädäkseen. Etävastaanottojen kautta mahdollistuu palveluiden käyttäjille entistä joustavimmat tavat keskustella eri asiantuntijoiden kanssa omasta hyvinvoinnista ja terveydestä. Tulevaisuudessa etävastaanotoista muodostuukin kiinteä osa sekä julkisen että yksityisen palveluntarjoajien palveluvalikkoa. Tämä mahdollistaa palveluiden käyttäjille aikaisempaa monipuolisemmat palvelut ja läsnäolon vastaanotolla omalta kotisohvalta käsin.

Yhtenä huolenaiheena tässä kehityksessä voidaan nähdä tilanteet, joissa kasvokkain järjestettävillä vastaanotoilla esiin nousseet asiat ja elämäntilanteet saattavat jäädä etävastaanotossa piiloon. Etäyhteys ei täysin korvaa perinteisiä vastaanottoja. Tästä saattaakin muodostua tilanteita, joissa hyvinvoinnin kannalta keskeisiä asioita jää käsittelemättä, koska vastaanotto järjestetään etäyhteydellä. Siksi olisikin tärkeää, että jatkossa olisi myös mahdollisuuksia perinteisille vastaanotoille. Tämä on merkittävää myös siitä syystä, että kaikilla ei ole mahdollisuuksia tai resursseja etäyhteyden kautta tapahtuville vastaanotoille. Mielestäni erityisesti julkisen palveluntarjoajan tulee tarkkaan harkita, mitkä asiat voidaan hoitaa etäyhteyden välityksellä ja mitkä on taas parempi hoitaa perinteisillä vastaanotoilla. Molempien mahdollisuuksien esillä olo on tärkeää, jotta palveluiden käytössä ei synny hyvinvointikatveita.

Digitalisaatio mahdollistaa hyvinvointi- ja terveystietojen keruun ja hyödyntämisen

Digitalisaation mahdollisuudet erilaisen hyvinvointi- ja terveystiedon keräämisessä korostuu tulevaisuudessa. Kerättyjä tietoja pystytään entistä laajemmin käyttämään osana erilaisia tutkimushankkeita ja selvityksiä. Tätä kautta saadaan koottua yhteen merkittävä määrä tietoa, joka muutoin olisi jäänyt keräämättä. Tietoa pystytään hyödyntämään digitaalisten palveluiden kehitystyössä ja siitä hyötyvät myös kansalaiset itse. Omien hyvinvointi- ja terveystietojen tallentaminen on jokapäiväistä toimintaa ja sillä pystytään ennalta ehkäisemään erilaisia terveys- ja hyvinvointiongelmia. Kansalaiset ovat aktiivisia seuraamaan ja tallettamaan omia terveys- ja hyvinvointitietojaan ja tätä kautta omahoidon merkitys esimerkiksi sairauksien hoidossa korostuu. Kootut tiedot kulkevat kansalaisten mukana eri elämäntilanteissa ja niitä pystytään hyödyntämään eri elämänkaaren vaiheissa.

Hyvinvointi- ja terveystietojen kerääminen edellyttää entistä laajempaa yhteistyötä, jossa erityisesti julkisen palveluntarjoajan rekisterit ja tietokannat ovat avoimia tietojen keräämiselle ja hyödyntämiselle. Samalla tulee tarkasti määritellä, kenellä on pääsy kansalaisten hyvinvointitietoihin. Tässä korostuu mielestäni erilaisten tietoturvakysymysten varmistaminen ja kansalaisten mahdollisuus valita, mitä tietoja heidän hyvinvoinnistaan kerätään. On myös hyvä huomioida, että kaikki eivät välttämättä halua, että heidän hyvinvoinnistaan ja terveydestään kerätään tietoja yhteisiin tietokantoihin. Tähänkin tulee olla mahdollisuus, jotta kansalaisten oikeudet kieltäytyä tietojen keräämisestä toteutuvat.

Tekoäly ja robotiikka vahvistuu

Tulevaisuudessa ihmiset keskustelevat entistä enemmän koneiden kanssa. Tekoälyn huima kehitys vahvistuu ja sen hyötyjä opitaan käyttämään aikaisempaa laajemmin. Tekoäly auttaa terveydenhuollossa, koulutuksessa ja erilaisten ammattien tukena. Esimerkiksi hoivapalveluiden tukena tullaan näkemään tekoälyn ja robotiikan tuotoksia. Tekoäly ei ratkaise kaikkea, mutta sillä voidaan parhaimmassa tapauksessa tuottaa lisäarvoa perinteisten palveluiden rinnalle. Neuvolapalveluita käyttävä pienen lapsen vanhempi voi saada tukea vanhemmuuteensa chat-botin kautta ja hoivapalveluita käyttävä vanhus voi keskustella robotin kanssa ajanvietteeksi. Koko tämä kehityskulku muuttaa kansalaisten tapaa olla vuorovaikutuksessa heitä ohjaavien ammattilaisten kanssa. Tekniikka tuottaa lisäarvoa ja nopeuttaa palveluiden piiriin pääsemistä. Osalle kansalaisista riittää digitaalisten palveluiden kautta tuotetut palvelut ja heidän hyvinvointiinsa liittyvät kysymykset pystytään ratkaisemaan tekoälyn kautta tapahtuvalle neuvonnalla. Digitalisaatio auttaa poimimaan suurista massoista ne henkilöt, joilla on tarve kohdennetumpiin palveluihin. Näin jatkossa vapautuu resursseja perinteisestä vastaanottotoiminnasta, joka voidaan kohdentaa entistä paremmin niitä tarvitseville.

Digiosattomuus vahvistuu

Digitaaliset palvelut eivät ole kaikkien kansalaisten saavutettavissa. Tulevaisuudessa kansalaisten jakautumien kahteen eri leiriin tulee vahvistumaan. Iso osa kansalaisista ottaa sujuvasti haltuun digiyhteiskunnan tarjoamat palvelut ja pystyy käyttämään niitä vaivattomasti. Samaan aikaan kuitenkin osa kansalaisista syrjäytyy digitaalisten palveluiden käytöstä, koska heille ei ole riittävää tietotaitoa tai resursseja niiden käyttöön. Tämä syrjäytyvä kansanosa tulee tuntemaan vahvaa digiosattomuutta, joka pahimmillaan tuottaa merkittävää hyvinvointivajetta ja hankaloittaa heidän jokapäiväistä elämäänsä. Syrjäytyvien kansalaisten mukaan saaminen onkin yksi keskeisimmistä haasteista, joka digitaalisten palveluiden kehittämisessä ja tuottamisessa tulee ratkaista. Syrjäytyminen voi johtua erilaisista esteistä palveluiden käytössä kuten eri vammaisryhmillä ja ikääntyneillä tai yksinkertaisesti siitä, että kansalaisella ei ole riittäviä resursseja hankkia palveluiden käyttöön edellytettäviä laitteita ja sovelluksia. Järjestöt ovat mukana tekemässä räätälöityjä arkea helpottavia ratkaisuja esimerkiksi erityisryhmille ja näin digitalisaation kiihtymisen seurauksena tarjotun tuen määrä kasvaa. Tällä tuella pystytään ainakin osittain vähentämään digiosattomien kansalaisten määrää.

Digiosattomuuteen liittyvin näkökulmiin on jo osittain vastattu. Aihe on tärkeä ja meneillään oleva koronakriisi korostaa ratkaisujen löytämisen merkitystä. Yhtenä hyvänä esimerkkinä digiosattomuuteen liittyvään tukipalveluihin ja neuvontaan on Helsingin kaupungin digiasiointipiste. Koronakriisin käynnistyttyä Helsingin kaupunki avasi kaikille kaupunkilaisille suunnatun digiasiointipisteen, jossa sai tutustua ja käyttää verkkoasiointiin liittyviä palveluita. Digiasiointipiste oli suunnattu erityisesti niille kaupunkilaisille, joilla ei ole omaa tietokonetta tai älypuhelinta verkkoasiointia varten. Asiakaskoneilla saattoi tarkistaa sähköpostit, täyttää lomakkeita, hakea tietoa ja asioida verkossa sekä skannata ja tulostaa erilaisia asiakirjoja. Tällaisen palvelun tarjoaminen kaupunkilaisille on mielestäni hyvä esimerkki, miten oikein kohdentuvalla resurssoinnilla voidaan saada merkittävää hyötyä aikaiseksi ja vahvistaa kansalaisten digitaitoja arjessa.

Vastareaktio digitalisaatiolle

Digitalisaatio lisää yhteiskunnan haavoittuvuutta, kun palvelut ja tieto on keskittynyttä ja tietoverkoissa. Koko ajan laajeneva digitalisaatiokehitys saattaa aiheuttaa joissakin kansalaisissa vastareaktiota. Ihmiset ovat tällä hetkellä erittäin tietoisia erilaisten digitaalisten palveluiden tietoturvariskeistä ja ongelmista eri palveluiden tuottamisessa. Tämä voi osaltaan nostattaa vastarintaa ja tulevaisuudessa voi olla, että osa kansalaisista alkaa välttelemään digitaalisia palveluita. Erilaiset tietomurrot ja identiteettivarkaudet ovat valitettava osa nyky-yhteiskuntaa. Jatkossakin on tärkeää turvata myös vaihtoehtoiset kanavat saada palvelua.

Kehittyvien digitaalisten palveluiden rinnalle saattaa muodostua digianarkismia, jolla pyritään haittaamaan tuotettuja palveluita tai tiedonvälitystä. Sosiaalinen media ja muu verkossa tapahtuva viestintä on osaltaan altis nostamaan esiin ei-relevanttia tai harhaanjohtavaa tietoa. On vaikea nähdä, että kuka hyötyy tämänkaltaisesta digianarkismista. Taustalla voivat olla pienet ryhmittymät, joiden pääasiallinen tarkoitus on tuottaa tietoa, joka ei perustu esimerkiksi tutkittuun tietoon tai viranomaisten hyväksymiin toimintamalleihin. Tämänkaltaisen tiedon tuottaminen voi vaarantaa joidenkin kansalaisten hyvinvointia ja aiheuttaa tarkoituksellisia väärinymmärryksiä. Siksi onkin tärkeää, että järjestöt ja viranomaiset ovat valppaina netissä liikkuvan tiedon suhteen.  Tarkoituksellisesti harhaanjohtava tieto haastaakin julkisen palveluntarjoajan ja järjestöjen toiminnan.

Järjestöt digitaalisten palveluiden kehittäjinä

Järjestöillä ja kansalaisyhteiskunnalla laajemminkin on merkittävä rooli erilaisten digitaalisten palveluiden tuottajina ja kehittäjinä. Meneillään oleva korona-kriisi on osaltaan vahvistanut tätä roolia. Muuttuneen yhteiskunnallisen tilanteen myötä valtiovalta saattaa antaa järjestöille entistä suuremman roolin digitaalisten palveluiden toteuttajina. Useat järjestöjen palvelut toimivat nimettömästi ja tämä vahvistaa järjestöjen paikkaa ennalta ehkäisevien palveluiden tuottajina. Järjestöillä on tulevaisuudessa ainutkertaiset mahdollisuudet kohdata ja tukea kansalaisia heidän hyvinvointiinsa liittyvissä kysymyksissä. Tätä paikkaa ei mikään muu toimija pysty korvaamaan. Tulevaisuudessa tullaakin näkemään entistä laajempia järjestötoimijoiden digitaalisia palvelualustoja, joissa teemat ja sisällöt vaihtelevat kansalaisten tarpeiden mukaisesti.

Tulevaisuudessa järjestöt kouluttavat entistä enemmän vapaaehtoistoimijoita ja ammattilaisia tukemaan kansalaisia heidän hyvinvointitarpeissaan. On mielenkiintoista nähdä, miten tämän digitaalisen vertaistoiminnan kautta järjestöjen toiminta nousee uudelle tasolle ja täydentää julkisen palveluntarjoajan palveluvalikkoa. Verkossa tapahtuvien vertaiskeskustelujen kautta kansalaiset saavat entistä laajemmin tukea ja neuvontaa. Tämä vahvistaa kansalaisten osallisuutta ja tuo vapaaehtoistoimijoille uusia mahdollisuuksia toimia järjestötoiminnassa.

Yksi tulevaisuuden haaste on, että järjestöjen digitaalinen kehittämistyö tarvitsee jatkossakin vakaita resursseja. Järjestöt joutuvat pohtimaan toimintaansa ja prioriteettejaan uudelleen ja paine kehittyä on suuri. Jos järjestöllä ei ole laitteita ja tekniikkaa ja samaan aikaan yhteiskunnalliset avustukset vähenevät, ei ole mahdollista päästä kehitykseen mukaan. Siksi onkin erityisen tärkeää, että yhteiskunnallisella tasolla järjestöjen perusrahoitus digitaalisten palveluiden kehittämiseen turvataan. Järjestöt tuottavat digitaalisia palveluita pääosin veikkausvoittovaroilla. Hyvinvointitalousajattelun lisääntyessä järjestöjen toiminta vahvistuu, koska järjestöt tuottavat hyvinvointia kuten osallisuutta. Tulevaisuuden järjestötoiminta ja sen kautta tuotetut digitaaliset palvelut edellyttävätkin, että järjestöjen tekemä työ tunnistetaan ja yhteiskunnallinen asema sekä rahoitus turvataan.


©SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry, 2020
Tämä artikkeli on osa SOSTEn artikkelisarjaa Koronan jälkeen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Muut teeman artikkelit

Uutinen

3.7.2020 07:58

Sosiaalibarometri 2020: Korona vahvisti kolmannen sektorin roolia viranomaistoiminnan kumppanina

Tuore Sosiaalibarometri 2020 osoittaa, että muun muassa seurakuntien, järjestöjen ja kansalaisten omalla aktiivisuudella oli tärkeä rooli kevään koronaponnisteluissa. Viranomaisten ja muiden toimijoiden yhteistyö toimi Sosiaalibarometrin mukaan erinomaisesti. Vastauksissa korostettiin erityisesti kolmannen sektorin toimijoiden nopeutta, ketteryyttä ja aitoa auttamisen halua. Kuntien sosiaali- ja terveysjohtajista peräti 64 prosenttia kertoi, että korona-aikana käynnistettiin uusia toimintamuotoja kolmannen sektorin toimijoiden […]

Uutinen

3.7.2020 07:54

Socialbarometern 2020: Corona förstärkte den tredje sektorns roll som myndighetsverksamhetens partner

Den färska Socialbarometern 2020 visar att bland annat församlingarnas, organisationernas och medborgarnas egen verksamhet har haft en viktig roll i vårens coronakamp. Myndigheters och andra aktörers samarbete fungerade utmärkt enligt Socialbarometern. I svaren betonades särskilt den tredje sektorns aktörers snabbhet, smidighet och genuina vilja att hjälpa. Av kommunernas social- och hälsochefer uppgav upp till 64 […]

Artikkeli

Ilmastokriisi ei katoa: sosiaali- ja terveysalan rooli reilussa ja kestävässä jälleenrakennuksessa

Artikkelisarjasta Koronan jälkeen 26.6.2020 Ansku Holstila erityisasiantuntija, SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry   Ilmastonmuutoksen uhka ei ole koronapandemian myötä kadonnut, ja ilmastokysymykset ovat pysyneet esillä niin korona-ajan yhteiskunnallisessa keskustelussa kuin SOSTEn skenaariotyössäkin. Poikkeusolot ovat vähentäneet päästöjä väliaikaisesti, mutta olennaista ilmastokriisin torjumisessa on, miten jatketaan tästä eteenpäin. Haasteena on nopeiden ratkaisujen samanaikainen tarve sekä koronakriisin […]