Tuloverolain 57 §:n nojalla yritykset ja muut yhteisöt Suomessa voivat tehdä verotettavasta tulostaan vähennyksen 850–250 000 euron suuruisista rahalahjoituksistaan tiedettä, taidetta tai suomalaisen kulttuuriperinteen säilyttämistä edistävään tarkoitukseen Euroopan talousalueen valtioille tai korkeakouluille.
Lisäksi verovähennyksen voi tehdä 850–50 000 euron lahjoituksista Euroopan talousalueella olevalle yhdistykselle, säätiölle tai jonkin edellä mainitun yhteydessä olevalle rahastolle, jonka varsinaisena tarkoituksena on tieteen tai taiteen tukeminen taikka suomalaisen kulttuuriperinteen säilyttäminen. Kyseisen yhdistyksen tai säätiön pitää kuitenkin olla etukäteen hakenut ja saanut Verohallinnolta erityisen nimeämispäätöksen, jotta sille annetut lahjoitukset voitaisiin vähentää lahjanantajan verotuksessa.
Lahjoitusvähennyksen sääntelyä on aiemmin kiristetty
Yhteisöjen lahjoitusvähennystä koskeva sääntely on ollut olennaisilta osiltaan saman sisältöistä jo lähes neljä vuosikymmentä. Tätä aiemmassa verolainsäädännössä vähennysoikeus oli huomattavasti laajempaa. Esimerkiksi vuoteen 1989 asti voimassa olleen tulo- ja varallisuusverolain (1043/1974) mukaan vähintään 3 000 markan ja enintään 100 000 markan suuruiset lahjoitukset yleishyödylliseen tarkoitukseen olivat valtionverotuksessa vähennettäviä kaikille verovelvollisille.
Viime aikoina julkisen vallan jatkuva kulttuuriin, taiteeseen, tieteeseen ja muuhun yleishyödylliseen toimintaan kohdistama leikkauspolitiikka on osaltaan johtanut siihen, että lahjoitusvähennystä koskevaa sääntelyä on jälleen ryhdytty avaamaan. Yliopistouudistusten yhteydessä vuonna 2009 otettiin käyttöön luonnollisen henkilön lahjoitusvähennys, joka on vuodesta 2016 lähtien ollut osa pysyvää lainsäädäntöä. Luonnollisen henkilön lahjoitusvähennys on mahdollista vain 850–250 000 euron suuruisista lahjoituksista tiedettä tai taidetta edistäviin tarkoituksiin korkeakouluille, ja vähennys tehdään lahjanantajan puhtaasta ansiotulosta.
Valtioneuvoston kansalaisjärjestöstrategiassa vuosille 2023–2027 on luvattu toimenpiteenä:
Lahjoitusvähennys laajennetaan lahjoituksiin nuoriso-, liikunta-, urheilu-, kulttuuri- ja tietyt ehdot täyttäville lapsijärjestöille kehysriihen päätöksen mukaisesti. Lahjoitusvähennys koskee sekä yksityishenkilöiden että yritysten ja yhteisöjen tekemiä lahjoituksia. Lisäksi kansalaisjärjestöjen yksityisrahoituksen lisäämiseksi selvitetään myös laajemmin rekisteröidyille yhdistyksille ja säätiöille osoitettujen lahjoitusten verovähennysoikeuden laajentamista.
Valtiovarainministeriö esittää vähennysoikeuden laajentamista
Kansalaisjärjestöstrategian kirjauksen seurauksena Valtiovarainministeriö laati luonnoksen hallituksen esitykseksi tuloverolain muutoksista, joilla lahjoitusvähennystä laajennetaan. Luonnos on kaikkien organisaatioiden ja kansalaisten lausuttavana lausuntopalvelu.fi-sivustolla. SOSTEn lausunnon voit lukea myös SOSTEn verkkopalvelusta.
Ehdotuksen olennaisin muutos on se, että jatkossa niin yhteisöt kuin luonnolliset henkilötkin voisivat saada vähennyksen myös nuorisotyötä tai -toimintaa, liikuntaa, urheilua tai lasten asemaa tukevaan tai edistävään tarkoitukseen annetusta rahalahjoituksesta Verohallinnon nimeämälle yhdistykselle tai säätiölle.
Verohallinnon nimeämispäätöksen edellytyksenä olisi mm. se, että järjestöllä olisi rahankeräyslupa ja tilintarkastuslain mukainen tilintarkastaja. Lisäksi järjestön tulee sitoutua toimittamaan Verohallinnolle vuosittain tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen lisäksi tiedot kaikista saamistaan lahjoitusvähennykseen oikeuttavista lahjoituksista, niiden antajista ja lahjoitusten käytöstä.
Muutoksen myötä siis myös sosiaali- ja terveysalan järjestöillä olisi mahdollisuus hakea Verohallinnolta nimeämispäätöstä, jolloin niille annetut tietynsuuruiset yhteisöjen tai yksityishenkilöiden antamat lahjoitukset esimerkiksi nuorisotoimintaan tai lasten asemaa edistäviin tarkoituksiin olisivat antajalleen vähennyskelpoisia.
Esitys on monilta osin puutteellinen ja eriarvoistava
Tuntuu ristiriitaiselta kritisoida esitystä, jonka tavoitteeksi on kirjattu: ”kannustaa yksityishenkilöitä ja yhteisöjä lisäämään lahjoituksia ja näin tehostaa järjestöjen mahdollisuuksia hankkia lisää yksityistä rahoitusta.”.
Tämä on erittäin tärkeä ja kannatettava tavoite erityisesti tilanteessa, jossa valtiovalta on leikannut lyhyessä ajassa valtavan osan järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan taloudellisista toimintaedellytyksistä.
Esitykseen ja sen yksityiskohtiin sisältyy kuitenkin suuri määrä tekijöitä, jotka antavat syyn olettaa, ettei Suomen hallitus tai etenkään valtionvarainministeriö kovin suurella vakavuudella suhtaudu edellä esitettyyn tavoitteeseen kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytysten parantamisesta.
Monia näitä yksityiskohtia on tarkemmin avattu SOSTE:n antamassa lausunnossa. Siinä on kritisoitu esimerkiksi nimeämispäätösprosessin ja vähennyskelpoisten lahjoitusten raportoinnin järjestöille aiheuttamaa valtavaa hallinnollista taakkaa, joka jo lähtökohtaisesti tarkoittaa sitä, että lahjoitusvähennystä pystyisivät todennäköisesti käytännössä hyödyntämään lähinnä sellaiset suurimmat järjestöt, joilla jo valmiiksi ovat hyvin kehittyneet varainhankintakoneistot ja kalliit lahjoittajatietojärjestelmät.
Lausunnossamme kyseenalaistamme myös täysin mielivaltaiselta vaikuttavaa toimialarajoitusta lahjoituksille. Vaikka lahjoituksensaajajärjestöille ei ole asetettu vastaavaa toimialarajoitusta kuin on voimassa olevissa lahjoitusvähennyssäännöksissä, tulee itse lahjoitusten kuitenkin kohdistua tiettyihin toimintaluokkiin, kuten liikuntaan, nuorisotyöhön tai lasten aseman tukemiseen. Tämä asettaa varsinkin sosiaali- ja terveysjärjestöt hyvin erilaiseen asemaan keskenään. Millään inhimillisillä tai oikeudenmukaisilla argumenteilla tuskin pystyy perustelemaan sitä, miksi esimerkiksi vanhusten tai kehitysvammaisten ihmisten aseman tukemista ei katsota lahjoitusvähennyksen arvoiseksi työksi.
Muutokseen on varattu olematon summa rahaa
Lausuntomme jättämisen jälkeen tietooni on tullut, että Valtiovarainministeriölle antamassaan toimeksiannossa hallitus on ilmoittanut, että lahjoitusvähennyksen kustannusvaikutus valtion vuotuiseen budjettiin saisi olla maksimissaan 15 miljoonaa euroa. Tätä ei ollut suoraan kerrottu itse esitysluonnoksessa. Tämä jos jokin osoittaa, että hallituksella ei ole todellista halua lievittää järjestökenttään kohdistamiensa leikkausten vakavia vaikutuksia. Yksin sosiaalisen hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen myönnetyistä valtionavustuksista on tällä hallituskaudella leikattu 140 miljoonaa euroa vuodessa. Kun mukaan lasketaan vielä esimerkiksi ympäristö-, kehitysapu-, liikunta-, nuoriso- ja kulttuurijärjestöihin kohdistetut leikkaukset, puhutaan jo useista sadoista miljoonista euroista.
Tämä järjestöleikkausten valtavuus ja leikkausten vaikutusten vähentämiseksi esitettyjen toimenpiteiden merkittävä epäsuhta aiheuttavat sen, että tässä ainoassakin esitetyssä toimenpiteessä kyse vaikuttaa olevan enemmän symbolisesta eleestä kuin aidosta yrityksestä parantaa kansalaisjärjestöjen toimintaedellytyksiä. Se vahvistaa mielikuvaa vallanpitäjien välinpitämättömyydestä sitä työtä kohtaan, jota järjestöt tekevät demokratian, oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi, heikoimmassa asemassa olevien ihmisten puolustamiseksi ja yhteiskuntarauhan säilyttämiseksi.
Lahjoitukset eivät paikkaa leikkausten aiheuttamia vahinkoja
Tehty ehdotus lahjoitusvähennyksen laajentamisesta on käytännössä ainoa vuonna 2023 alkaneeseen hallituksen kansalaisjärjestöstrategiaan perustuva toimenpide, joka edes teoriassa voisi parantaa järjestöjen toimintaedellytyksiä ja jossa on edetty lakiluonnoksen asteelle. Mutta koska tämäkään toimenpide ei edes Valtiovarainministeriön spekulaatioihin perustuvien verotuottomenetysten tasolla saisi maksaa oikeastaan mitään julkiselle taloudelle, jää se kädenojennuksen sijaan enintään käden heilautukseksi.
Vähintäänkin esitystä tulisi muuttaa siten, että lahjoitusvähennyksen piiriin kuuluisivat kaikki lahjoitukset yleishyödylliseen toimintaan rahankeräysluvan haltijoille. Lisäksi järjestöille asetettavat kelpoisuusehdot ja raportointivelvollisuudet tulisi yhdenmukaistaa rahankeräyslain rahankeräysluvan haltijoille asettamien vaatimusten kanssa. Verohallinnon alaisesta erillisestä nimeämispäätösmenettelystä voitaisiin tällöin luopua, eikä järjestöille asetettaisi rahankeräyslupaprosessin kanssa päällekkäisiä erillisiä raportointivelvollisuuksia Verohallintoon.
Kansalaisjärjestöjen varainhankinnan edellytyksiin tarvitaan lisää toimenpiteitä
Lahjoitusvähennysjärjestelmä tuskin kovinkaan merkittävästi paikkaisi niitä vahinkoja, joita nykyhallituksen leikkaustoimenpiteet ovat järjestäytyneelle kansalaisyhteiskunnalle aiheuttaneet. Meillä Suomessa ei ole pitkälle kehittynyttä yksityislahjoittamisen kulttuuria, kuten esimerkiksi Yhdysvalloissa ja varsinkin yrityslahjoittamisen kulttuuri on moneen muuhun maahan verrattuna olematon. Poikkeuksiakin onneksi on. Peliyhtiö Supercell on viimeisen vuosikymmenen aikana ollut Suomen johtava suunnannäyttäjä yritysten yhteiskuntavastuun kantamisessa. Kuitenkaan nopea kehitys kulttuuriksi, jossa merkittävä osa suomalaisista yrittäjistä lahjoittaisi tekemiään voittoja yleishyödylliseen tarkoitukseen, ei näytä todennäköiseltä.
Kansalaisjärjestöstrategiassaan hallitus lupaa vahvistaa kansalaisjärjestöjen oman varainhankinnan edellytyksiä. Lahjoitusvähennys on vain yksi esitetyistä toimenpiteistä varainhankinnan edistämiseksi, tosin tähän mennessä ainoaksi jäänyt. Järjestöjen pitää nykyistä voimakkaammin vaatia, että hallitus pitää kiinni strategiastaan ja pyrkii luomaan edellytyksiä järjestöjen yksityisrahoituksen laajentamiseksi.
Yksi konkreettinen ehdotus kansalaisjärjestöjen toimintaedellytysten vahvistamiseksi on se, että tulevaan rahapelaamisen lisenssijärjestelmään mahdollistetaan esimerkiksi Ruotsin mallia vastaavasti yleishyödyllisten yhteisöjen mahdollisuus järjestää erilaisia lottopelejä (”charity lotteries”), joiden tuotot tulee käyttää yleishyödyllisiin tarkoituksiin. Tämä toimenpide, jonka puolesta SOSTE on yhteistyössä Vala ry:n ja Olympiakomitean vedonnut päättäjiin rahapelilainsäädännön uudistuksen yhteydessä, todennäköisesti paikkaisi järjestöjen taloudellisia toimintaedellytyksiä huomattavasti lahjoitusvähennyksiä tehokkaammin ja nopeammin.
SOSTEn lakimiehet vastaavat verkkosivujemme Kuukauden kysymys -palstalla kerran kuukaudessa ajankohtaisiin järjestökentän kysymyksiin.