Mahdollisesti järjestöjen jatkuvasti kiristyneestä taloustilanteesta tai yleisestä yhteiskunnallisesta ilmapiiristä johtuen sosiaali- ja terveysalan yhdistyskentän arjessa vaikuttaa enenevässä määrin tulevan vastaan tilanteita, joissa yhdistykset joutuvat pohtimaan yksittäisten jäsentensä erottamista.
Erottamiseen liittyy kuitenkin paljon epätietoisuutta. Voiko jäsenen erottaa “huonon käytöksen” takia? Riittääkö erottamisperusteeksi se, ettei jäsen maksa jäsenmaksua? Entä kuka erottamisesta lopulta päättää?
Yhdistyslain säännökset antavat kysymyksiin raamit, mutta eivät aina anna valmiita vastauksia. Siksi oikean menettelyn hahmottamiseksi täytyy tarkastella sekä lakia, yhdistyksen omia sääntöjä, että yleisiä yhdistysoikeudellisia periaatteita.
Erottamisen oikeusperusta: yhdistyslaki ja yhdistyksen omat säännöt
Yhdistyslain 14 § sisältää erottamisen keskeisen normiston. Lain mukaan jäsen voidaan aina erottaa, jos hän:
- jättää täyttämättä ne velvollisuudet, joihin hän on yhdistykseen liittyessään sitoutunut,
- on menettelyllään yhdistyksessä tai sen ulkopuolella huomattavasti vahingoittanut yhdistystä, tai
- ei enää täytä laissa tai yhdistyksen säännöissä mainittuja jäsenyyden ehtoja.
Näitä perusteita voidaan pitää jokaista yhdistystä sitovina minimivaatimuksina jäsenen erottamiselle.
Yhdistyslain 14 §:n ensimmäisen virkkeen mukaan yhdistys voi erottaa jäsenen myös sen säännöissä mainituilla muilla erottamisperusteilla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että säännöissä voitaisiin määrätä mistä tahansa erottamisperusteista. Jäsenten oikeusturvan katsotaan edellyttävän sitä, että heillä on yhdistyksen sääntöjen perusteella mahdollisuus suurin piirtein tietää, millainen menettely voisi heidän erottamiseensa johtaa. Jäseniä tulee erottamisperusteiden soveltamisessa myös kohdella yhdenvertaisesti. Siten hyväksyttävissä ei olisi esimerkiksi sääntömääräys, jonka mukaan jäsen voitaisiin erottaa, ”jos yhdistyksen hallitus katsoo sen tarpeelliseksi”.
Jäsenen toimintaan perustuva erottaminen
Yleisesti ottaen on kohtalaisen helppoa todeta, onko jäsen jättänyt täyttämättä velvollisuuksiaan, joihin hän on yhdistykseen liittymällä sitoutunut. Useimmilla esimerkiksi sosiaali- ja terveysyhdistyksillä ei edes ole muita suoranaisia jäsenvelvollisuuksia kuin jäsenmaksun maksaminen. Tulkintavaikeuksia harvemmin aiheuttaa myöskään se täyttääkö jäsen laissa tai yhdistyksen säännöissä mainitut jäsenyyden ehdot.
Vaikeimpia tulkintatilanteita aiheuttavatkin ne yhdistysten jäsenten erottamiset, joita perustellaan sillä, että jäsen on menettelyllään yhdistyksessä tai sen ulkopuolella huomattavasti vahingoittanut yhdistystä. Tällaisen avoimen tunnusmerkistön kohdalla jää aina oikeuskäytännössä tapauskohtaisesti ratkaistavaksi, miten lakia tulisi soveltaa ja tulkita eri tilanteissa. Korkeimman oikeuden oikeuskäytäntöä yhdistyslain 14 §:n soveltamisesta puolestaan on vuosikymmenten aikana syntynyt hyvin niukasti.
Yhdistys voi olla säännöissään alentanut erottamiskynnystä siten, että yhdistyslain mukaisen ”huomattavan vahingon” sijaan erottamiseen riittää, että jäsen on toiminnallaan vahingoittanut yhdistystä tai esimerkiksi ”huomattavasti vaikeuttanut” yhdistyksen toimintaa. Tällöinkin yhdistyksissä kuitenkin pitää sietää erilaisia persoonallisuuksia ja kovaakin jäsenistön kritiikkiä, silloin kun se on perusteltua. Erilaiset jäsenkunnan sisäiset erimielisyydet ja oppositioasetelmat ovat osa yhdistysdemokratiaa, eikä toisinajattelusta voi lähtökohtaisesti rangaista yhdistyksestä erottamisella. Milloin sitten sietämisen rajat tulevat vastaan?
Maalittajat ja yhdistyskverulantit
Erottamiseen johtava käytös voi saada alkunsa ihan perustellusta ja asianmukaisesta kritiikistä. Yksittäinen jäsen voi esimerkiksi aloittaa yhdistyksen Facebook-kanavalla keskustelun, jossa kertoo pettymyksestään johonkin yhdistyksen päätökseen tai menettelyyn. Valitettavan usein tällaiset some-keskustelut kuitenkin ”lähtevät lapasesta” ja keskusteluun ilmestyy sen aloittajan tai yhdistyksen muiden jäsenten toimesta väärää informaatiota yhdistyksestä tai sen tekemistä päätöksistä, paikkansa pitämättömiä väitteitä ja yksittäisiin hallituksen jäseniin tai yhdistyksen toimihenkilöihin kohdistuvia vihjailevia tai halventavia syytöksiä. Tämä keskustelu saatetaan myös laajentaa yhdistyksen omien keskustelupalstojen ulkopuolelle. Pahimmillaan näissä syyllistytään suoranaisiin rikoksiin, kuten kunnianloukkauksiin tai yksityiselämää koskevan loukkaavan tiedon levittämisiin.
Tämän kaltaiseen maalittamiseen usein yhdistyy se, että yksi tai useampi jäsen alkaa kyseenalaistaa kaikkea yhdistyksen toimintaa. Jäsen saattaa vakuuttua siitä, että yhdistyksen hallituksen jäsenet ja työntekijät ovat vähintäänkin moraalisesti korruptoituneita, ja hänen tehtävänsä on paljastaa tämä mädännäisyys muulle jäsenistölle. Hän alkaa kerätä yhdistystä vastaan todistusaineistoa. Kun julkisesti saatavilla oleva tai jäsenistölle avoin tieto ei riitä hänen tarkoituksiinsa, hän kääntyy yksittäisten hallituksen jäsenten tai työntekijöiden puoleen ja vaatii näitä lähettämään hänelle esimerkiksi yhdistyksen hallituksen pöytäkirjoja tai muuta luottamuksellista aineistoa yhdistyksestä. Näitä tietopyyntöjä hän saattaa lähettää yksittäisen päivän aikana kymmeniä, ja mikäli ei saa haluamiaan vastauksia, saattaa seuraavan kerran kokeilla lähettää viestinsä yöaikaan, tai ryhtyä määrätietoisesti puhelimitse soittelemaan yhdistyksen luottamushenkilöille ja työntekijöille, jotta saisi haluamansa.
Juridisissa yhteyksissä tällaisista ihmisistä käytetään toisinaan nimitystä ’kverulantti’. Usein yhdistyskverulantti laatii kirjelmiä myös ulkopuolisille tahoille, kuten yhdistyksen rahoittajille, valvontaviranomaisille ja PRH:n tai keskusliiton neuvontajuristeille yrittäen saada näiltä jotain tukea missionsa oikeutukselle tai tehdäkseen nämä ainakin tietoisiksi vääriksi katsomistaan yhdistyksen menettelyistä. Myös jäsenistön valitseman yhdistyksen tilintarkastajan kverulantti usein uskoo olevan osa salaliittoa, joka toimii häntä ja yhdistyksen aatteellisen tarkoituksen toteutumista vastaan. Siksi yhdistyksen kokouksessa hän esittää, ettei tilinpäätöstä voida vahvistaa ainoastaan tuloslaskelman, taseen ja tilintarkastajan kertomuksen pohjalta, vaan hänen pitäisi saada nähtäväkseen koko kirjanpito tositteineen. Tai ainakin hallituksen jäsenten ja toimihenkilöiden tulisi pystyä vastaamaan kokouksessa kaikkiin hänen kysymyksiinsä yhdistyksen vuoden aikaisista tuloista ja menoista.
Missä kohtaa erottamiskynnys ylittyy?
Pelkästään se, että jäsenten erilaiset persoonallisuudet ja tavallista vaativampi kommunikointityyli tulee hyväksyä, ei tarkoita sitä, että yhdistyksen tulee antaa yhden ihmisen käytännössä halvaannuttaa sen normaali toiminta. Niin maalittajan kuin yhdistyskverulantinkin kohdalla tulee mietittäväksi se, milloin kritiikki ja oppositiotoiminta onkin tosiasiassa muuttunut jo sabotaasiksi.
Erottamiskynnyksen ylittyminen perustuu aina kokonaisharkintaan. Maalittajan ja yhdistyskverulantin kohdalla erottamiskynnyksen ylittymisen tunnusmerkkeinä voisi pitää esimerkiksi seuraavia:
- viestit ovat toistuvia,
- niiden määrä on suuri,
- ne sisältävät väärää tietoa tai oletuksia,
- niiden sävy kiristyy ajan myötä,
- ne sisältävät harhaanjohtavia, loukkaavia, halveksuvia tai uhkaavia väitteitä, jotka kohdistuvat muihin yhdistyksessä toimiviin ihmisiin;
- ne vievät kohtuuttomasti yhdistyksen työntekijöiden ja luottamushenkilöiden aikaa,
- ne vaarantavat yhdistyksen maineen,
- toiminta jatkuu huomautuksista ja rajoitusyrityksistä huolimatta.
Lista ei ole tyhjentävä, vaan tarkoitettu yksinomaan havainnollistavaksi. Tunnusmerkit ovat esimerkkejä asioista, mitä on syytä huomioida, kun arvioidaan, täyttyykö erottamiskynnys. Mitä useampi listan tunnusmerkeistä täyttyy, sitä todennäköisemmin jäsenen toiminnan voidaan katsoa aiheuttavan yhdistykselle huomattavaa vahinkoa.
Yleisesti ottaen voisi sanoa, etteivät yksittäiset tunteikkaatkaan jäsenen avautumiset sosiaalisessa mediassa tai yksittäinen sinänsä kohtuutonkaan vaatimus yhdistyksen työntekijälle tai luottamushenkilölle vielä ylitä erottamiskynnystä. Yleensä silloin riittää, että jäsenen kanssa keskustellaan asiasta ja sovitaan asianmukaisista toimintatavoista tulevaisuudessa.
Kuitenkin varsinkin silloin, jos kyse on yhdistystä koskevan perättömän tiedon levittämisestä julkisuuteen, saattaa yksittäinenkin viesti olla riittävä erottamisperusteeksi, mikäli siitä aiheutuu vahinkoa esimerkiksi yhdistyksen maineelle. Tämä on erikseen mainittu yhdistyslakia koskevassa hallituksen esityksessä HE 64/1988. Siinä on todettu yhdistyksen vahingoittamisesta voivan olla kysymys myös, jos jäsen liittyy ja ryhtyy aktiivisesti toimimaan toisessa järjestössä, jonka tarkoitusperät ovat selvästi yhdistyksen vastaisia.
Erottamistoimiin ryhtyminen
Jäsenen erottamisesta päättää yhdistyksen kokous tai valtuusto, jollei yhdistyksen säännöissä ole erottamistoimivaltaa annettu hallitukselle.
Ennen päätöksentekoa on kuitenkin tärkeää, että yhdistys on mahdollisimman huolellisesti dokumentoinut erottamisperusteet. Kun kyse on yhdistyskverulantin erottamisesta, on tärkeää koota mahdollisimman kattavasti kaikki se tiedossa oleva yhteydenpito ja viestintä, jota kverulantti on kohdistanut yhdistyksen luottamus- ja toimihenkilöihin, tai yhdistyksen asioista sen ulkopuolisille. Toisin sanoen kerätä kaikki viestiketjut ja muut yhteydenotot, niiden syyt sekä ajankohdat. Samalla on tarpeellista kirjata se, mikä yhteydenotoissa on mahdollisesti ollut epäasiallista ja miten erotettavalle on ilmaistu käsitys yhteydenoton epäasiallisuudesta. Dokumenttiin voi liittää myös arvion yhteydenottoihin vastaamiseen käytetystä työmäärästä. Maalittajan osalta suositeltavaa on koota esimerkiksi kuvakaappauksin kaikki se viestintä, jolla hänen katsotaan aiheuttaneen yhdistykselle vahinkoa. Jollei tämä ole mahdollista, kannattaa kirjata, kuka tai ketkä ihmiset voisivat hänen viestiensä sisällöistä tarvittaessa todistaa.
Erottamisen ei pidä olla lähtökohta, vaan viimesijainen keino jäsenen toimintaan puuttumiseksi. Sitä ennen yhdistyksen tulisi pyrkiä ratkaisemaan tilannetta:
- keskustelemalla jäsenen kanssa,
- asettamalla viestinnälle kohtuulliset rajat (esim. mihin osoitteeseen yhteydenotot tulee osoittaa),
- pyytämällä jäsentä pidättäytymään loukkaavista kommenteista, muiden yhdistyksessä toimivien ihmisten tarpeettomasta häiritsemisestä tai väärän tiedon levittämisestä,
- kertomalla, miksi käytös aiheuttaa haittaa yhdistykselle.
Jos jäsen ei huomautuksista huolimatta muuta toimintaansa, tämä vahvistaa erottamispäätöksen oikeudellista kestävyyttä. Yhdistyslain 15 § myös edellyttää, että ennen erottamispäätöksen tekemistä asianomaiselle jäsenelle on varattava tilaisuus selityksen antamiseen asiassa paitsi, milloin erottamisen syynä on jäsenmaksun maksamatta jättäminen.
Johtopäätös
Vaikka jäseniä tulee lähtökohtaisesti kohdella yhdenvertaisesti ja erilaisia mielipiteitä suvaita, kukaan ei ole oikeutettu esimerkiksi:
- perusteettomasti häiritsemään yhdistyksen työntekijöitä ja luottamushenkilöitä
- levittämään perätöntä tietoa,
- loukkaamaan ja halveksumaan muita yhdistyksen jäseniä tai yhdistyksessä toimivia ihmisiä
- vaarantamaan yhdistyksen mainetta tai rahoitusta.
Tällaisiin menettelyihin syyllistyvien jäsenten kohdalla yhdistyksen on yleensä syytä ryhtyä määrätietoisiin toimenpiteisiin jäsenen toiminnan oikaisemiseksi. Jäsenyydestä erottaminen on tässä viimesijainen keino. Se on kuitenkin täysin käyttökelpoinen keino, kunhan dokumentointi on kunnossa ja menettely muuten asianmukainen. Hyvin dokumentoitu ja asianmukaisesti perusteltu erottamispäätös täyttää yhdistyslain vaatimukset ja suojaa yhdistystä riitautuksilta.
SOSTEn lakimiehet vastaavat verkkosivujemme Kuukauden kysymys -palstalla kerran kuukaudessa ajankohtaisiin järjestökentän kysymyksiin.