SOSTE haluaa selkeät kriteerit sille, milloin hyvinvointialueen taloudellinen tilanne on sellainen, että sen edellytykset turvata asukkaidensa lakisääteiset palvelut ovat vakavasti vaarantuneet
Esityksen mukaan valtiontaloudellisten säästöjen toteuttamiseksi hyvinvointialueiden rahoituslakia muutettaisiin siten, että sosiaali- ja terveydenhuollon vuosittaisesta palvelutarpeen kasvusta otettaisiin rahoituksessa huomioon vuodesta 2027 alkaen 60 prosenttia nykyisen 80 prosentin sijaan. SOSTE ei kannata esitystä. Hyvinvointialueiden omavastuuosuuden toistuva kasvattaminen ajaa alueet ja niiden asukkaat kohtuuttomaan tilanteeseen, koska hyvinvointialueilla ei ole valtion rahoituksen lisäksi muita tulonlähteitä kuin asiakasmaksut. Asiakasmaksut ovat paikoin jo niin korkealla tasolla, että ne estävät tarpeenmukaista palveluihin hakeutumista.
Sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoitukseen on tehty valtiontaloudellisia säästöjä rahoituslain muutosten lisäksi sosiaali- ja terveydenhuollon substanssilainsäädännön velvoittavuutta keventämällä. SOSTE korostaa, että hyvinvointialueiden lakisääteisten tehtävien vähentäminen tai velvoittavuuden väljentäminen vaikuttaa suoraan sosiaali- ja terveyspalveluiden saatavuuteen, saavutettavuuteen ja laatuun sekä lisää alueellista eriarvoisuutta.