Sote-leikkauksissa on kyse laajoista yhteiskunnallisista valinnoista, jotka vaikuttavat myös työllisyyteen, hoivavastuun jakautumiseen ja koko talouden toimintaan. Orpon hallituksen toimet kohdistuvat laajasti koko sote-järjestelmään, kun sekä hyvinvointialueiden että sote-järjestöjen rahoitusta on leikattu rajusti. Vaikka palvelujärjestelmää ja toimintatapoja on voitava kehittää, tarvitaan palveluissa myös tulevaisuudessa riittävästi osaavaa ja motivoitunutta henkilöstöä. Lyhytnäköiset leikkaukset uhkaavat työvoiman saatavuutta tilanteessa, jossa väestön ikääntyminen lisää palveluiden ja henkilöstön tarvetta.
Valtiovarainministeriö julkaisi 26.10. meno- ja rakennekartoituksen, jossa esitetään vaihtoehtoja julkisen talouden sopeuttamiseen. Kartoitus sisältää myös useita sosiaali- ja terveyspalveluihin kohdistuvia säästötoimia.
Lue lisää: Valtiovarainministeriön meno- ja rakennekartoitus (vm.fi)
Kuluneella hallituskaudella sote-sektorille on jo kohdistettu mittavia leikkauksia. Samaan aikaan hyvinvointialueet ovat kamppailleet alijäämiensä kanssa ja toteuttaneet laajoja omia sopeutusohjelmiaan.
Sote-leikkausten vaikutukset ulottuvat paitsi palveluiden käyttäjiin, myös alalla työskentelevään henkilöstöön. Viime aikoina niin hyvinvointialueet kuin sote-järjestöt ovat yksi toisensa perään kertoneet laajoista muutosneuvotteluista. Tarkastelen tässä kirjoituksessa sitä, miten kuluneen hallituskauden sote-leikkaukset ovat näkyneet henkilöstössä sekä sitä, millaisia vaikutuksia uusilla sote-leikkauksilla voi olla alan työllisyyteen ja työvoiman saatavuuteen.
Orpon hallituksen toimet vähentävät sote-palveluiden rahoitusta jopa miljardeilla
Pääministeri Orpon hallitusohjelma sisälsi leikkauksia sote-palveluista yhteensä yli 1,3 miljardia euroa vuoden 2027 tasolla. Pitkällä aikavälillä summa kasvaisi 2,1 miljardiin euroon.
Lue lisää: Vahva ja välittävä Suomi: Pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelma (valtioneuvosto.fi)
Osa säästöistä toteutetaan hyvinvointialueiden rahoitusmallin muutoksilla sekä tehtävämuutoksilla, joiden perusteella alueiden rahoitusta leikataan. Tehtävämuutoksia ovat muun muassa henkilöstömitoituksiin, hoitotakuuseen, sosiaalihuoltolakiin ja asiakasmaksuihin liittyvät päätökset.
Lisäksi hyvinvointialueiden omalla toiminnan tehostamisella on tarkoitus kertyä pitkällä aikavälillä noin 1,2 miljardin euron säästö. Näiden toimien osalta rahoitusta ei leikata etukäteen, vaan realisoituvat säästöt kohdennetaan hyvinvointialueiden rahoitukseen jälkikäteistarkistuksen perusteella.
Myöhemmissä budjetti- ja kehysriihissä hallitus on tehnyt useita uusia lisäleikkauksia sosiaali- ja terveydenhuoltoon, mikä kasvattaa päätösten menoja vähentävän vaikutuksen pitkällä aikavälillä kaikkiaan lähes 2,7 miljardiin euroon (kuvio 1).
Lue lisää: Julkista taloutta vahvistavat uudet sopeutustoimet – Pääministeri Orpon hallituksen kehysriihi 15.-16.4. (valtioneuvosto.fi)
Myös sote-järjestöiltä on leikattu paljon
Hyvinvointialueiden lisäksi leikkauksia on kohdennettu sote-järjestöille, jotka täydentävät julkisia palveluita ennaltaehkäisevän työn ja matalan kynnyksen avun kautta.
Hallitusohjelmassa STEA-avustuksiin kohdistettua 100 miljoonan euron leikkausta aikaistettiin ja kasvatettiin edelleen myöhemmissä päätöksissä. Huhtikuun 2026 kehysriihen päätös nosti järjestöiltä leikattavan summan peräti 190 miljoonaan euroon, ja käytännössä avustus on vuoteen 2027 mennessä kuihtumassa puoleen vuoden 2024 tasosta (kuvio 2).
Hyvinvointialueiden talouspaineet jatkuvat
Suuri osa säästöistä odotetaan toteutuvan hyvinvointialueiden omilla toimilla. Käytännössä lähes miljardin euron säästötavoite on sidottu siihen, että alueet onnistuvat muuttamaan toimintatapojaan ja tuottamaan palvelut aiempaa tehokkaammin.
Samalla hyvinvointialueita sitoo myös velvoite niille vuosina 2023–2024 kertyneiden alijäämien eli taloudellisten tappioiden kattamisesta omilla sopeutustoimilla. Hallitus edellytti alueilta alijäämien kattamista vuoteen 2026 mennessä, mikä lisäsi painetta nopeisiin säästöihin.
Vaikka hyvinvointialueiden talous olikin kokonaisuudessaan ennakkotietojen mukaan ylijäämäinen myös tänä vuonna, tilanne on yhä vaikea. Vuoden 2026 ylijäämän ennakoidaan olevan yhteensä noin 600 miljoonaa euroa (kuvio 3), mutta tästä huolimatta kattamatonta alijäämää on vuoden lopussa edelleen noin 1,5 miljardia euroa. Sittemmin hallitus on antanut osalle alueista lisäaikaa sopeutustoimiin vuosille 2027–2029.
Lue lisää: Hyvinvointialueiden ennakoitu ylijäämä 600 miljoonaa euroa (hyvil.fi)
Lähde: HALI ry. Sote-ikkuna
Hallitus on lisäksi muuttanut hyvinvointialueiden rahoitusmallia tavalla, joka hillitsee rahoituksen kasvua koko maan tasolla. Viimeisessä lakikokonaisuudessa päätettiin muun muassa, että palvelutarpeen kasvusta huomioidaan rahoitusmallissa ensi vuodesta alkaen 80 prosentin sijaan enää 60 prosenttia. Muutos vähentää alueiden rahoitusta noin 60–70 miljoonalla eurolla vuosittain.
Lue lisää: HE eduskunnalle laiksi hyvinvointialueiden rahoituksesta annetun lain muuttamisesta (valtioneuvosto.fi)
Hyvinvointialueiden taloustilanne on säilynyt eriytyneenä, ja monilla alueilla alijäämiä on edelleen runsaasti. Kun rahoituksen kasvua samanaikaisesti hillitään uusilla säästötoimilla, jatkunevat talouspaineet myös tulevina vuosina.
Hyvinvointialueet hakevat säästöjä henkilöstöstä
Hyvinvointialueiden talouspaineet ovat jo näkyneet voimakkaasti sote-alan henkilöstössä, kun monet alueet ovat irtisanoneet ja lomauttaneet työntekijöitään.
Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajien (KT) mukaan hyvinvointialueet irtisanoivat viime vuonna taloudellisista syistä lähes 1300 henkilöä, ja lomautukset koskivat sitäkin suurempaa joukkoa. Irtisanottujen osuus henkilöstöstä oli korkein sitten 1990-luvun laman.
Lue lisää (pdf): KT:n ajankohtaistiedustelun tulokset 2025 (kt.fi)
Irtisanomisten määrä hyvinvointialueilla on kasvanut voimakkaasti vuosien 2023–2025 välillä, mikä kuvaa säästöpaineiden kiristymistä (kuvio 4). Hyvinvointialueet ennakoivat henkilöstövähennysten määrän yhä kasvavan vuonna 2026, ja irtisanomisaaltoja onkin kuluvan vuoden aikana nähty useilla alueilla.
*Hyvinvointialueiden arvio, Lähde: KT Ajankohtaistiedustelu 2025
Suorat irtisanomiset ovat osa sopeutuskokonaisuutta. Hyvinvointialueiden arvion mukaan noin 22 prosenttia vuoden 2026 kokonaissäästöistä toteutetaan irtisanomisilla ja lomautuksilla (kuvio 5). Valtaosa säästöistä (72 %) arvioidaan kuitenkin toteutettavan muilla toimilla. Näitä ovat muun muassa töiden uudelleen järjestelyt, toimien täyttämättä jättäminen ja sijaisuuksien vähentäminen, vuokratyövoiman ja ulkoistuksien vähentäminen sekä palveluiden ja toimintojen supistaminen.
Myös näillä toimilla voi olla vaikutuksia alan työllisyyteen. Ammattityövoiman kysyntä vähenee myös silloin, kun avoimia tehtäviä jätetään täyttämättä, sijaisuuksia vähennetään ja palveluita karsitaan. Tämä voi vaikeuttaa esimerkiksi määräaikaisten työsuhteiden muodostamista ja työmarkkinoille tulevien ammattilaisten työllistymistä.
Lähde: KT ajankohtaistiedustelu 2025.
Vaikka joillakin hyvinvointialueilla henkilöstömäärä on viime vuosina kokonaisuudessaan kasvanut, kasvu on johtunut erityisesti siitä, että alueet ovat vähentäneet ostopalvelujen käyttöä ja siirtäneet aiemmin ulkoistettuja palveluja omaksi tuotannokseen.
Lue lisää: Ylen artikkeli hyvinvointialueiden henkilöstön irtisanomisista (yle.fi)
Kehitys ei siis välttämättä kuvaa uusien työpaikkojen syntymistä tai rekrytointitarpeen lisääntymistä vaan selittyy osin työn siirtymisellä sektorilta toiselle. Samalla ostopalvelujen vähentäminen on vaikeuttanut toimintaa yksityisissä terveysyrityksissä, joissa on niin ikään toteutettu laajoja irtisanomisia.
Lue lisää: Terveystalo käynnistää muutosneuvottelut Terveydenhuollon palvelut -liiketoiminta-alueella (terveystalo.com)
Työpaikkoja katoaa myös sote-järjestöistä
Hallituksen tekemät leikkaukset sote-järjestöjen STEA-avustuksiin osuvat sosiaali- ja terveysjärjestöjen henkilöstöön. STEA-avustuksella rahoitetussa toiminnassa työskenteli järjestöissä viime vuonna 7851 työntekijää (4912 henkilötyövuotta) mikä on 614 henkilötyövuotta vähemmän kuin vuonna 2024.
Lue lisää: Tutustu STEA-avustuksiin (stea.fi)
Ensi vuodelle tiedossa on vielä kovempi isku, kun rahoituksesta leikataan kerralla kolmannes eli 84 miljoonaa euroa. SOSTE on arvioinut, että kokonaisuudessaan henkilöstö sote-järjestöissä voi hallituskauden aikana vähentyä noin 2700 henkilötyövuoden verran.
Lue lisää: SOSTEn selvitys: Sote-järjestö¬leikkauksista johtuvat irtisanomiset voivat syödä jopa yli kolmanneksen tavoitelluista säästöistä (soste.fi)
Kun järjestöjen lisäksi henkilöstöä irtisanotaan samaan aikaan myös hyvinvointialueilta, työpaikkansa menettäneiden ihmisten uudelleentyöllistymisen mahdollisuudet pienenevät. Tämän vuoksi alan työttömyys voi jäädä korkeammalle tasolle pidemmäksikin aikaa.
Myös hallituksen linjaamat tehtävämuutokset vähentävät henkilöstöä hyvinvointialueilla
Henkilöstövaikutuksia syntyy hyvinvointialueiden omien säästötoimien lisäksi myös hallituksen linjaamien tehtävämuutosten seurauksena, joiden tarkoituksena on vähentää hyvinvointialueiden kustannuksia keventämällä palveluiden järjestämisvelvoitteita. Säästöjen lasketaan syntyvän osin henkilöstötarpeen vähenemisen kautta.
Tehtävämuutokset voivat tarkoittaa hoidon tai tuen tarvitsijalle heikompia palveluita. Myöskään niillä tavoitellut henkilöstövaikutukset eivät aina toteudu täysimääräisesti tai välittömästi, jolloin säästöt eivät välttämättä johda kevyempään työkuormaan alueilla.
Ihmisten tarve palveluille ei useinkaan katoa, vaikka hyvinvointialueiden velvoitteita kevennetään. Kun yksittäistä palvelua supistetaan tai kriteerejä kiristetään, voi avun tarve siirtyä toisaalle tai näkyä myöhemmin raskaammissa palveluissa. Henkilöstön vähentäminen yhdessä palvelujärjestelmän osassa voi siten aiheuttaa lisäkuormitusta ja kasvavaa työvoimatarvetta toisaalla.
Toisaalta hyvinvointialueet voivat, ja usein niillä on myös intressi jatkaa palvelun järjestämistä lakisääteisiä minimivaatimuksia laajemmin. Kun tehtävämuutoksella arvioitua säästöä vastaava rahoitus kuitenkin leikataan samalla, voi tämä etenkin pitemmällä aikavälillä käydä mahdottomaksi.
Työllisyys voi vähentyä myös epäsuorasti
Palveluiden supistamisen vaikutukset voivat ulottua myös laajemmin työmarkkinoille, jos aiemmin julkisesti järjestettyä työtä siirtyy yksilöiden vastuulle.
Esimerkiksi ikääntyneiden palveluihin kohdistuvat säästöt siirtävät vastuuta hoivasta julkiselta sektorilta läheisten – usein naisten – harteille ja heikentävät heidän mahdollisuuksiaan ansiotyöhön. Hyvinvointialueet ovatkin pyrkineet hakemaan säästöjä vähentämällä erityisesti raskaampia hoivapalveluita, minkä lisäksi monet hallituksen tekemät tehtävämuutokset kohdistuvat ikääntyneiden palveluihin.
Hali ry:n tuoreen selvityksen mukaan hoivapaikkaa odotti kesäkuussa yli 1900 ikäihmistä, ja lähes 800 heistä joutui odottamaan paikkaa lakisääteistä enimmäisaikaa pidempään. Usein paikkaa odotetaan kotona läheishoivan ja kotihoidon varassa, vaikka tarve hoivalle on ympärivuorokautinen.
Lue lisää: Halin selvitys: Hoivapaikkaa jonotti kesäkuussa yli 1 900 ikäihmistä – lähes 800 joutui odottamaan paikkaa laittoman pitkään (hyvinvointiala.fi)
Tutkimusten mukaan palkattoman hoivavastuun kasvu näkyy työpoissaoloina, osa-aikatöihin tai kokonaan pois työelämästä siirtymisenä, matalampina ansioina sekä aikaisempana eläköitymisenä. Kun palvelut ovat riittämättömät ja hoivan tarve intensiivinen, voi ansiotyön ja läheishoivan yhteensovittaminen vaikeutua merkittävästi tai käydä jopa mahdottomaksi.
Lue lisää (pdf): Melartin, H. (2024). Joku muu hoitaa – miten ympärivuorokautisen palveluasumisen säästöt vaikuttavat palkattomaan hoivaan ja läheisten työllisyyteen? Kalevi Sorsa -säätiö.
Sote-alan työpaikat ovat naisten työpaikkoja
Huomionarvoista on, että hallituksen tekemät leikkaukset hyvinvointialueiden rahoitukseen ja järjestöjen avustuksiin kohdistuvat erityisen voimakkaasti naisiin. Naiset työskentelevät miehiä useammin sosiaali- ja terveyspalveluissa, järjestöissä ja yleisesti julkisella sektorilla. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2025 paikallishallinnon ja hyvinvointialuehallinnon palkansaajista 79 % oli naisia. Myös sote-järjestöissä enemmistö henkilöstöstä on naisia.
Lue lisää: STEAn tuloksellisuuskatsaukset (stea.fi)
Kun säästöjä kohdennetaan hyvinvointialueille ja järjestöjen avustuksiin, vaikutukset näkyvät siten erityisen voimakkaasti naisten työllisyydessä. Nämä leikkaukset uhkaavat paitsi yksittäisiä työpaikkoja, myös laajemmin naisvaltaisten alojen työmarkkinoita ja naisten toimeentuloa.
Sote-menoja halutaan leikata myös tulevina vuosina
Kuten edellä on kuvattu, hallituksen mittavat sote-leikkaukset ovat jo näkyneet merkittävästi alan henkilöstössä. Keskustelu sote-menojen hillitsemisestä ei kuitenkaan ole päättymässä tähän, vaan tulevalle hallituskaudelle on jo hahmoteltu uusia leikkauksia.
Valtiovarainministeriön meno- ja rakennekartoituksessa esittämät toimet vaihtelevat pistemäisistä säästötoimista suuriin rakenteellisiin uudistuksiin. Euromääräisesti suurin, lyhyellä aikavälillä saavutettava säästöpotentiaali liittyy kuitenkin hyvinvointialueiden rahoituksen kasvun hillitsemiseen indeksiratkaisuilla. Hyvinvointialueindeksin leikkausta on viime aikoina esitetty myös puoluekentältä.
Lue lisää: Perussuomalaisten 9+1 miljardin sopeutusohjelma 2028-2031
Hyvinvointialueindeksin leikkaus johtaisi uusiin irtisanomisiin
Kuluneen hallituskauden aikana hyvinvointialueiden indeksikorotukset ovat tarkoittaneet noin 600–850 miljoonan euron nimellistä rahoituslisäystä joka vuosi. Indeksikorotukset eivät kasvata rahoituksen reaalista tasoa, vaan turvaavat sen säilymisen ennallaan. Siksi hyvinvointialueindeksin leikkaaminen tarkoittaisi käytännössä myös leikkausta alueiden rahoitukseen.
Jo yhden prosenttiyksikön leikkaus hyvinvointialueindeksiin vähentäisi alueiden rahoitusta arviolta lähes 300 miljoonaa eurolla vuosittain suhteessa normaaliin indeksikorotukseen (kuvio 6). Koko ensi vaalikauden aikana hyvinvointialueiden valtionrahoitus vähenisi siten arviolta yli miljardilla eurolla.
Laskelmassa on hyödynnetty valtiovarainministeriön painelaskelmaa hyvinvointialueiden rahoituksesta sekä valtiovarainministeriön tuoreinta ennustetta hyvinvointialueindeksin kehityksestä. Vuosien 2029–2031 hyvinvointialueindeksi on oletettu vuosien 2024–2028 keskiarvotasolle.
Indeksileikkauksien keskeinen ongelma on se, ettei leikkaus kohdistu ennalta määriteltyihin palveluihin tai toimintoihin, vaan vastuu säästöjen toteuttamisesta ja kohdentamisesta siirtyy hyvinvointialueille.
Koska alueet ovat taloudeltaan eriytyneitä, niiden mahdollisuudet toteuttaa säästöjä toiminnan tehostamisella vaihtelevat. Indeksileikkaus vaikeuttaisi hallittujen tuottavuusuudistusten toteuttamista, sillä alueiden rahoitus vähenisi muutoksen seurauksena välittömästi.
Monilla alueilla säästöjä jouduttaisiin todennäköisesti hakemaan suoremmin irtisanomisilla ja palveluita rajaamalla ilman vastaavaa tuottavuuden paranemista. Myös VM huomioi tämän riskin menokartoituksessaan: indeksimuutoksien hyväksyttävyys riippuu siitä, voidaanko tuottavuuden kasvu alueilla rahoitusleikkauksen seurauksena osoittaa riittävän uskottavasti.
Mitoitusten purkaminen voi kääntyä tavoitettaan vastaan
VM tarkastelee menokartoituksessa myös mitoitussääntelyyn liittyviä ehdotuksia, joilla voitaisiin ministeriön mukaan säästää jopa 75 miljoonaa euroa vuodessa. Sääntelystä luopumisella pyrittäisiin esimerkiksi turvaamaan henkilöstön saatavuutta palveluissa silloin, kun työntekijöistä on pulaa.
Mitoitusten purkaminen voi kuitenkin pahimmillaan jopa vaikeuttaa sitä tavoitetta, johon muutoksilla pyritään. Henkilöstömitoituksilla turvataan paitsi palveluiden laatua ja turvallisuutta, myös henkilöstön riittävyyttä ja kohtuullista työkuormaa. Jos henkilöstöä on liian vähän siellä missä sitä tarvitaan, voi työkuorman kasvu voi johtaa entistä suurempaan työntekijöiden vaihtuvuuteen ja alan pitovoiman heikkenemiseen.
Monet sote-alan työntekijät kertovat jo nyt työn kuormittavuuden lisääntymisestä, ja jopa 60 prosenttia kotihoidon ja ympärivuorokautisen hoivan henkilöstöstä harkitsee työnsä lopettamista. Kehityssuunta on uhkaava, sillä tulevina vuosina palveluihin tarvittaisiin entistä enemmän työntekijöitä.
Lue lisää: Kröger, T. ym. (2026). Hoivatyön muutossuunnat: tutkimus suomalaisesta hoivatyöstä 2005–2025. Jyväskylän yliopisto.
Sote-politiikka on myös työllisyys- ja tasa-arvopolitiikkaa
Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmää ja toimintatapoja on voitava kehittää järkevästi, ja se tarkoittanee väistämättä myös joidenkin työtehtävien muuttumista ja katoamista. Olennaista on kuitenkin varmistaa, että palveluissa on riittävästi osaavaa ja motivoitunutta henkilöstöä myös tulevaisuudessa. Lyhytnäköisillä leikkauksilla tähän tavoitteeseen ei päästä.
Sote-leikkauksissa on laajemmin kyse merkittävistä yhteiskunnallisista valinnoista, jotka vaikuttavat työllisyyteen, hoivavastuun jakautumiseen ja koko talouden toimintaan. Sosiaali- ja terveydenhuollon riittävä resursointi tukee talouden kestävää kehitystä sekä ylläpitää ja vahvistaa niitä rakenteita, joiden varaan suomalainen hyvinvointimalli on rakentunut.
Korkea työllisyysaste ja erityisesti naisten vahva osallistuminen työmarkkinoille ovat Suomessa osin hyvinvointivaltion ja sen tarjoamien palveluiden ansiota. Riittävät hoivapalvelut tukevat ikääntyneiden ihmisten läheisten työllisyyttä siinä missä universaali varhaiskasvatus mahdollistaa pienten lasten vanhempien osallistumisen työelämään. Lisäksi toimivat sote-palvelut edistävät työn tuottavuutta sekä terveen ja työkykyisen työvoiman saamista koko kansantalouden tarpeisiin.
Leikkaukset sotesta voivat vaikuttaa talouden ja yhteiskunnan kehitykseen tätäkin laajemmin. Leikkauksista seuraavat laajat, työvoimavaltaiseen alaan kohdistuvat irtisanomiset voivat näkyä koko talouden työttömyyskehityksessä. Useissa tutkimuksissa terveysmenoilla on myös havaittu julkisista menoista korkeimpia kerroinvaikutuksia, minkä vuoksi näiden menojen karsiminen vaikuttaa erityisen kielteisesti talouskasvuun.
Lue lisää: Tervala, J. ja Puonti, P. (2025). Finanssipolitiikan kertoimet ja sopeutustoimien vaikutukset Suomessa: Kirjallisuuskatsaus. Etla raportit.
Lue lisää (pdf): IMF Fiscal Monitor, October 2025. Spending Smarter: How Efficient and Well-Allocated Public Spending Can Boost Economic Growth.
Julkisilla sosiaali- ja terveyspalveluilla on lisäksi tärkeä rooli tuloerojen vaikutusten sekä terveyserojen kaventamisessa ja siten eriarvoisuuden vähentämisessä yhteiskunnassa.
Hyvinvointitalous vaihtoehtona lyhytnäköisille sote-leikkauksille
Tulevan vaalikauden talouspoliittinen keskustelu ei saisi kaventua pelkäksi menoleikkausten etsinnäksi. SOSTEn talouspoliittinen tavoiteohjelma tarjoaa päätöksentekoon vaihtoehtoisen näkökulman, jonka lähtökohtana on hyvinvointitalous.
Hyvinvointitaloudessa sosiaali- ja terveyspalvelut, mukaan lukien sote-järjestöjen toiminta, nähdään investointina työkykyyn ja työllisyyteen, osallisuuteen ja kestävään talouteen, ja niihin tulisi leikkausten sijaan panostaa. SOSTEn talouspoliittisen ohjelman keskeisiä teemoja ovat veroratkaisut, työllisyyden vahvistaminen sekä julkisten menojen uudelleenkohdentaminen tehottomista tuista vaikuttavampiin kohteisiin. Lisäksi SOSTE esittää hyvinvointi-indikaattorien seurantaa osaksi talouspolitiikan ohjausta.
Lue lisää: SOSTEn talouspoliittinen tavoiteohjelma vaalikaudelle 2027–2031 (pdf).