Tilastoharha vai todellinen kriisi? Työttömyydestä liikkuu nyt harhaanjohtavia väitteitä

Työttömyys on lisääntynyt merkittävästi Suomessa viimeisen parin vuoden aikana. Elokuussa työttömyysasteen trendiluku nousi kymmeneen prosenttiin ensimmäistä kertaa työvoimatutkimuksen vuonna 2009 alkaneen trendisarjan historiassa. EU-maista enää Espanjalla on Suomea korkeampi työttömyysaste. Nykytilannetta on verrattu jopa 1990-luvun lamaan. 

Juuri tässä tilanteessa on kuitenkin alettu esittää, että työttömyysongelma ei olisikaan niin vakava kuin miltä vaikuttaa. Korkean työttömyyden vähättely on yleistynyt erityisesti Tilastokeskuksen viimeisimpien työttömyyslukujen julkaisemisen jälkeen. 

Tarkastelen alla viittä väitettä, joilla nykyisen työttömyysongelman vakavuutta on vähätelty. Väitteet ovat: 

1. Korkea työttömyys johtuu ulkomaalaisista työnhakijoista. 
2. Työttömyysaste on noussut, koska työn tarjonta on kasvanut. 
3. Tilastokeskuksen työvoimatutkimus antaa työttömyydestä liian synkän kuvan. 
4. Työttömyys ei ole merkittävä ongelma, koska työllisyysaste on yhä historiallisen korkealla. 
5. Pitkäaikaistyöttömyyden kasvu on tilastoharha. 

Väitteet 1–2 eivät pidä paikkaansa. Sen sijaan väitteisiin 3–5 liittyy enemmän tulkinnanvaraa, mutta niitäkin voi pitää harhaanjohtavina. 

1. väite: Korkea työttömyys johtuu ulkomaalaisista työnhakijoista 

Viime aikoina on väitetty, että maahanmuuttajat – ja erityisesti ukrainalaiset – työnhakijat olisivat tavallista korkeamman työttömyyden taustalla. Esimerkiksi Etla on esittänyt näin. 

Kysymystä voi tarkastella Tilastokeskuksen väestön pääasiallinen toiminta kuukausittain -tilaston avulla. Kyseisen tilaston lähdeaineistoina käytetään yhteensä kuutta hallinnollista rekisteriä ja muuta rekisteripohjaista tietoaineistoa. 

Kuvio 1 esittää, kuinka monta prosenttia työttömien määrä kasvoi tammi–kesäkuussa 2025 suhteessa kahden vuoden takaiseen. 

Kesäkuussa työttömien määrä kasvoi vajaalla 28 prosentilla. Ukrainalaisten kontribuutio työttömyyden kasvuun oli vähäinen, vain noin 2 prosenttiyksikköä, ja muiden ulkomaalaisten kontribuutio oli reilu 5 prosenttiyksikköä. Tätä vastoin suomalaisten työttömyys selittää valtaosan työttömyyden kasvusta, peräti 20 prosenttiyksikköä. Se on 72 prosenttia kaikesta työttömyyden kasvusta viimeisen kahden vuoden aikana. 

Vain noin neljäsosa työttömyyden kasvusta selittyy ulkomaiden kansalaisten työttömyydellä – Suomen kansalaisten työttömyys on selvästi pääroolissa. Toisin sanoen väite, jonka mukaan korkeat työttömyyslukemat johtuisivat pääosin ulkomaalaisten ja erityisesti Suomeen saapuneiden ukrainalaisten työttömyydestä, ei pidä paikkaansa. 

2. väite: Työttömyysaste on noussut, koska työn tarjonta on kasvanut 

Petteri Orpon hallitus on kohdistanut merkittäviä leikkauksia sosiaaliturvaan. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL on arvioinut, että vuosina 2024–2025 tehtävät sosiaaliturvaleikkaukset lisäävät pienituloisuutta 110 000 henkilöllä, joista 27 000 on lapsia. Vuonna 2026 tehdään taas uusia leikkauksia työttömyysetuuksiin ja toimeentulotukeen. 

Hallitus on perustellut sosiaaliturvaleikkauksia sillä, että ne parantavat työnteon kannustimia. Valtiovarainministeriö on laskenut, että leikkaukset lisäisivät työllisyyttä 90 000 henkilöllä. Osoitimme kuitenkin Ralf Sundin kanssa laatimassamme selvityksessä, että ministeriön vaikutusarviot voivat yliarvioida työllisyysvaikutuksia merkittävästi. 

• Lue lisää:Otto Kyyrönen & Ralf Sund, Paras arvaus? Selvitys valtiovarainministeriön työllisyysvaikutusarvioista ja niiden asemasta päätöksenteossa (Kalevi Sorsa -säätiö)

Työllisyysvaikutusarvioihin liittyvistä epävarmuuksista huolimatta työttömyysasteen viimeaikaisen nousun on esitetty johtuvan ainakin osittain siitä, että hallituksen leikkaukset ovat lisänneet työn tarjontaa. Oletus on, että aiemmin työvoiman ulkopuolella olleita henkilöitä olisi siirtynyt osaksi työvoimaa hakemaan töitä. Tällä olisi puolestaan ollut työttömyysastetta korottava vaikutus, koska avoimia työpaikkoja ei riitä nyt uusille työnhakijoille. Muun muassa Suomen Yrittäjät on sanonut näin. 

Asian paikkansapitävyyden voi tarkistaa katsomalla työvoimaosuutta, joka kuvaa työvoiman osuutta samanikäisestä väestöstä. Työvoimaan lasketaan puolestaan työlliset ja työttömät. Mikäli väite on tosi, työvoimaosuuden pitäisi olla nyt korkeammalla tasolla kuin edellisvuosina. 

Kuvio 2 esittää 15–74-vuotiaiden työvoimaosuutta tammi–elokuussa vuosina 2023–2025. Kuviosta nähdään, että vuoden 2025 työvoimaosuus ei poikkea merkittäviltä osin vuosien 2023–2024 työvoimaosuuksista. Elokuussa 2025 työvoimaosuus oli itse asiassa hieman matalampi kuin elokuussa 2023 eli työvoimaosuus ei selitä työttömyysasteen nousua vuosina 2023–2025. 

Tämä tarkoittaa, että työvoiman ulkopuolista väestöä ei ole siirtynyt viime aikoina osaksi työvoimaa. Näin ollen väite siitä, että työttömyysasteen nousu olisi seurausta työn tarjonnan kasvusta, on epätosi. 

3. väite: Tilastokeskuksen työvoimatutkimus antaa työttömyydestä liian synkän kuvan 

Suomen viralliset ja kansainvälisesti vertailukelpoiset työllisyys- ja työttömyysluvut tulevat Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksesta, jota on tehty vuodesta 1959 alkaen. Työvoimatutkimus perustuu kuukausittain verkkokyselylomakkeella ja haastattelemalla kerättävään otosaineistoon. 

Huolestuttavien työttömyyslukujen on esitetty johtuvan siitä, että työvoimatutkimukseen vastanneet henkilöt ikään kuin liioittelisivat omaa työttömyyttään. Esimerkiksi valtiovarainministeriö on arvioinut asiaa tällä tavoin. 

Suomessa on Tilastokeskuksen lisäksi muitakin tahoja, jotka keräävät ja julkaisevat työllisyys- ja työttömyyslukuja. Valtion asiantuntijavirasto KEHA-keskus ylläpitää työnvälitystilastoa, joka perustuu työvoimaviranomaisten asiakasrekisterin tietoihin. Näin ollen otosaineistoon mahdollisesti liittyvillä ongelmilla ei ole siihen vaikutusta. 

Työvoimatutkimus ja työnvälitystilasto määrittelevät työttömyyden eri tavoin. Työvoimatutkimuksen mukaan henkilö on työtön, mikäli hän on hakenut töitä aktiivisesti viimeisen neljän viikon aikana ja on valmis ottamaan työtä vastaan seuraavien kahden viikon aikana. Työnvälitystilastossa työttömiksi määritellään puolestaan sekä kokoaikaisesti lomautetut että sellaiset henkilöt, jotka eivät ole työsuhteessa tai työllisty yritystoiminnassa. Määritelmäerot voivat toisinaan johtaa isoihinkin poikkeavuuksiin tilastojen välillä – esimerkiksi lomautusten lisääntyessä. 

Kuvio 3 näyttää, kuinka paljon 15–74-vuotiaiden työttömyys kasvoi tammi–elokuussa 2025 suhteessa kahden vuoden takaiseen. Työvoimatutkimuksen tiedot on esitetty tummansinisellä, työnvälitystilaston tiedot vaaleansinisellä. 

Työvoimatutkimuksen mukaan työttömyys kasvoi elokuussa 75 000 henkilöllä ja työnvälitystilaston mukaan 62 000 henkilöllä kahden vuoden takaisesta. Vaikka lukujen välillä on 13 000 työttömän ero, kumpikin tilasto kertoo samaa tarinaa: työttömyys on lisääntynyt merkittävästi viimeisen kahden vuoden aikana. Joinain kuukausina työnvälitystilasto on näyttänyt jopa suurempia kasvulukuja. Tässä mielessä on harhaanjohtavaa väittää, että Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksesta saa liioitellun synkän kuvan nykyisestä työttömyydestä. 

Valtiovarainministeriö on perustellut kantaansa myös niin sanotulla laajalla työttömyydellä, joka tarkoittaa työttömien työnhakijoiden ja työllistymistä edistäviin palveluihin osallistuvien yhteenlaskettua lukumäärää. Laajaa työttömyyttä koskevat tiedot löytyvät työnvälitystilastosta. 

Ministeriön mukaan työttömyyden kasvu johtuisi siitä, että palveluihin osallistuvien määrä on romahtanut. Näin ollen laaja työttömyys ei olisi muuttunut ja työttömyystilanne ei olisikaan niin paha kuin luullaan. 

Kuvio 4 esittää, kuinka paljon työttömien ja palveluihin osallistuvien määrät muuttuivat tammi–elokuussa 2025 suhteessa kahden vuoden takaiseen. Musta viiva kuvaa laajan työttömyyden muutosta. 

Kuviosta nähdään, että elokuussa työttömyys kasvoi 62 000 henkilöllä ja palveluissa olevien määrä väheni 29 000 henkilöllä kahden vuoden takaisesta. Tämä tarkoittaa, että laaja työttömyys kasvoi elokuussa noin 32 000 henkilöllä. Luku kuvaa sitä osaa työttömien määrän kasvusta, jota ei voi selittää pienemmällä palveluihin osallistumisella. 

Vaikka palveluissa olevien vähenemisellä on ollut vaikutusta työttömyyslukujen kasvuun, väite, jonka mukaan laaja työttömyys ei ole juurikaan muuttunut, ei pidä paikkaansa. Sekin on kasvanut merkittävästi. 

Kolmanneksi valtiovarainministeriö on huomauttanut, että työttömyystukea saavien henkilöiden määrä kasvoi elokuussa vain 9 000 henkilöllä suhteessa vuoden takaiseen, vaikka työttömyys kasvoi työvoimatutkimuksen mukaan 53 000 henkilöllä (ja työnvälitystilaston mukaan 32 000 henkilöllä). Ministeriön kanta on, että työttömyystuensaajien määrä antaisi todenmukaisemman kuvan työttömyydestä. 

Se, että työttömyystuensaajien määrä ei ole kasvanut samassa suhteessa kuin työttömien määrä, on kiinnostava ilmiö, jota on syytä tutkia. Toisaalta työttömyystuensaajien määrästä ei kannata vetää hätiköityjä johtopäätöksiä työttömyyden kehityksestä. 

On myös syytä kysyä, miksi työttömyystukea saavien määrä olisi paras indikaattori työttömyysongelman vakavuudelle. Eikö juuri työttömyys kerro parhaiten työttömyydestä? 

4. väite: Työttömyys ei ole merkittävä ongelma, koska työllisyysaste on yhä historiallisen korkealla 

On myös esitetty, että työttömyyden yleistyminen ei olisi niin merkittävä ongelma, koska työllisyystilanne on säilynyt verrattain hyvänä. Esimerkiksi Etla ja Suomen Yrittäjät ovat arvioineet nykyistä työmarkkinatilannetta tällä tavoin. 

Kuvioon 5 on piirretty eri ikäluokkien työllisyysasteet tammikuusta 2010 elokuuhun 2025. Kyseessä on työvoimatutkimuksen trendisarja, joka saadaan, kun työllisyysasteesta poistetaan kausivaihtelu ja epäsäännöllinen satunnaisvaihtelu. Tilastokeskus julkaisee työllisyysasteen trendiä 15–64-vuotiaille, 20–64-vuotiaille ja 20–69-vuotiaille, ja ne antavat hieman erilaiset kuvat työllisyyden kehityksestä. 

Suomen talous kehittyi erittäin heikosti finanssikriisin jälkeen. 2010-luvun lopulla talouskasvu viimein piristyi ja työllisyysaste lähti nousuun, mutta sitten vuonna 2020 alkanut koronapandemia supisti työllisyyttä merkittävästi. Tästä huolimatta työllisyysaste kohosi historialliselle huipputasolleen vuonna 2022 muun muassa Sanna Marinin hallituksen elvytystoimien seurauksena. 20–64-vuotiaiden työllisyysaste kävi parhaimmillaan 78,6 prosentissa lokakuussa 2022. 

Sittemmin työllisyys on ollut laskussa. Elokuussa 15–64-vuotiaiden työllisyysaste laski 2,6 prosenttiyksikköä, 20–64-vuotiaiden työllisyysaste 2,1 prosenttiyksikköä ja 20–69-vuotiaiden työllisyysaste 1,5 prosenttiyksikköä kahden vuoden takaisesta. 15–64-vuotiaiden ja 20–64-vuotiaiden työllisyys on nyt matalammalla ja 20–69-vuotiaiden työllisyysaste suurin piirtein samalla tasolla kuin ennen koronapandemiaa. 

On tulkinnanvaraista, missä määrin nykyistä työllisyystilannetta voi pitää hyvänä. Heikentyneestä työllisyydestä huolimatta nykytilanne on suhteellisen hyvä, kun sitä vertaa 2010-lukuun tai 2000-lukuun. 

Toisaalta 15–64-vuotiaiden työllisyysaste on laskenut nyt matalammalle tasolle kuin 1980-luvulla. Lisäksi tiedämme viime vuosien kokemuksesta, että Suomen talous kykenee selvästi korkeampaan työllisyyteen, minkä vuoksi nykytilanteeseen ei voi olla tyytyväinen. Ja työllisyysasteen laskevasta trendistä on joka tapauksessa syytä olla huolissaan. 

5. väite: Pitkäaikaistyöttömyyden kasvu on tilastoharha 

Myös pitkäaikaistyöttömyys on kehittynyt hälyttävästi. Työnvälitystilaston mukaan yli vuoden työttömänä olleita henkilöitä oli elokuun lopussa 129 200, mikä on 32 300 enemmän kuin vuosi sitten. 

Valtiovarainministeriö on esittänyt, että pitkäaikaistyöttömyyden lisääntyminen johtuisi eräänlaisesta tilastoharhasta. Työnvälitystilastossa työllistymistä edistäviin palveluihin osallistuminen katkaisee työttömyysjakson keston. Viime aikoina pienempi osa työttömistä on päässyt työllistymistä edistäviin palveluihin, minkä vuoksi pitkäaikaistyöttömyys on lisääntynyt ikään kuin pelkkien tilastointikäytäntöjen seurauksena. 

Toisaalta työnvälitystilaston käytäntöä, jossa työllistymistä edistäviin palveluihin osallistuminen katkaisee työttömyysjakson, voi pitää perusteltuna. 

Työkyvyn heikkeneminen on yksi merkittävimmistä pitkäaikaistyöttömyyteen liittyvistä ongelmista, sillä se vahvistaa niin kutsuttua hystereesi-ilmiötä. Hystereesi kuvaa taloudellista dynamiikkaa, jonka seurauksena matala- ja noususuhdanteilla tai kysyntäshokeilla on pitkäaikaisia vaikutuksia talouteen. Esimerkiksi matalasuhdanteessa kohonnut työttömyys voi lisätä pitkäaikaistyöttömyyttä, mikä heikentää työttömien työkykyä. Tämä nostaa rakenteellista työttömyysastetta, minkä seurauksena talouden potentiaalinen kasvuaste heikkenee. 

Työllistymistä edistäviin palveluihin osallistuminen auttaa työttömiä ylläpitämään työkykyään. Siksi palveluihin osallistumisen huomioiminen pitkäaikaistyöttömyyttä koskevissa tilastoissa antaa todenmukaisen kuvan pitkäaikaistyöttömyyden tilasta. 

Näin ollen se, että pienempi osa työttömistä pääsee tällä hetkellä palveluihin, indikoi pitkäaikaistyöttömyyden pahentumista Suomessa. 

Yhteenveto 

Työttömyys on kasvanut Suomessa nopeasti viimeisen parin vuoden aikana, ja sen taso on nyt EU:n toisiksi korkein. Kun julkisessa keskustelussa esiintyneitä, työttömyysongelmaa vähätteleviä väitteitä tarkastellaan tarkemmin, paljastuu, että ne eivät anna paikkansapitävää kuvaa Suomen tilanteesta: 

1. Ulkomaalaiset selittävät vain neljäsosan työttömyyden kasvusta viimeisen kahden vuoden aikana. 
2. Työvoimaosuus ei ole noussut, joten korkeampi työttömyysaste ei johdu työn tarjonnan kasvusta. 
3. Tilastokeskuksen työvoimatutkimus ei anna liioittelevan synkkää kuvaa nykyisestä työttömyydestä. 
4. Työllisyysaste on laskenut selvästi viime vuosina, mikä antaa syytä huoleen. 
5. Pitkäaikaistyöttömyyden kasvu ei ole tilastoharha, sillä palveluihin pääsyn väheneminen kertoo pitkäaikaistyöttömyyden pahenemisesta.