Skip to content

Sosiaalibarometri 2014 ennakoi sosiaali- ja terveyspalvelujen kehitystä vuoteen 2020

9.12.2020 11.00

Sosiaalibaro
Sosiaalibarometri 2021Sosiaali- ja terveyspalvelutSosiaalibaroToimeentulo

Vuonna 2014 Sosiaalibarometrin vastaajat arvioivat, millaisia muutoksia sosiaali- ja terveyspalvelujen tarpeissa, palveluissa ja etuuksissa tulee tapahtumaan vuoteen 2020 mennessä. Tarkastelen, miten oikeaan arviot osuivat. Peilaan vuonna 2014 tehtyjä arvioita erityisesti vuonna 2020 toteutettuun Sosiaalibarometriin, mutta käytän tarkastelussa myös muita soveltuvia lähteitä.

Tarkastelu osoittaa, että vuonna 2014 tehdyt arviot osuivat yllättävän oikeaan. Parhaiten Sosiaalibarometrin vastaajat osasivat ennakoida palvelujen digitalisoitumista. Myös palvelujen käyttöön ja saamiseen liittyvä eriarvoistumiskehitys tunnistettiin varsin hyvin. Kaikkea ei toki voinut ennakoida, kuten koronaepidemian kaltaista globaalia kriisiä, jonka vuoksi moni asia muuttui keväällä 2020 kertaheitolla.

Vuonna 2014 Sosiaalibarometriin vastasivat sosiaali-, terveys-, TE- ja Kelan palvelujen johtajat. Vastaajajoukko on sittemmin laajentunut. Vuoden 2020 barometriin vastasivat myös sosiaalityön ammattilaiset, kuten sosiaalityöntekijät ja sosiaaliohjaajat. Vastaajajoukon koostumus voi vaikuttaa osaltaan arviointeihin.

Palveluihin liittyvä eriarvoistuminen näköpiirissä

Vuoden 2014 Sosiaalibarometrin vastaajat näkivät eriarvoistumisen olevan yksi keskeinen palveluita ja etuuksia muokkaava tekijä, joka muuttaisi sosiaaliturvaa vuoteen 2020 mennessä.[1]

Vuonna 2020 palveluihin liittyvä eriarvoistuminen näkyy siten, että osa ihmisistä kykenee maksamaan saadakseen hyviä palveluja mutta osa suomalaisista ei taas pärjää edes yhteiskunnan tiheän tuki- ja palvelujärjestelmän ansiosta, vaan joutuu turvautumaan myös järjestöjen tukeen sekä vapaaehtois- ja lähimmäisapuun. Vuonna 2020 vastaajien mukaan eriarvoistumista lisäävät väestön ikääntyminen, pitkäaikaistyöttömyys ja kotitalouksien velkaantuminen. (Eronen ym. 2020, 68–71.)

Samalla on havaittu, että ihmisten vaatimustaso sosiaali- ja terveydenhuoltoa kohtaan on noussut, kuten Sosiaalibarometrissa 2014 ennakoitiin (kuvio 1).  Edellisellä hallituskaudella toteutettu palvelusetelikokeilu oli hyvä esimerkki siitä, miten osa ihmisistä oli valmis maksamaan saadakseen korkealaatuisia palveluita.

Infograafin keskeinen sisältö on avattu tekstissä.

Vuosina 2017–2019 toteutetun palvelusetelikokeilun aikana selvitettiin, ovatko ihmiset halukkaita valitsemaan palveluntarjoajan ja miten tärkeää se heille on. Havaittiin, että kokeiluun osallistuneet sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaat haluaisivat käyttää valinnanvapauttaan. Kokeilualueilta saatujen arvioiden mukaan yksityisen sektorin asiakkaaksi siirtyneistä ihmisistä noin 15 prosenttia saattaisi jatkossa käyttää jonkin muun kuin asuinpaikkansa mukaisen terveysaseman palveluita. Nämä henkilöt olivat arvostaneet yksityisissä tuottajissa erityisesti nopeaa lääkäriaikojen saatavuutta. (STM 2019.) Sosiaalibarometrin vastaajat olivat hieman empiviä valinnanvapauden vaikutusten suhteen. Neljännes vastaajista arvioi vuonna 2014, että terveyskeskuksen valinnalla tulee olemaan merkitystä terveyspalveluihin. 23 prosenttia sosiaali- ja terveysjohtajista ennakoi, että mahdollisuus valita palvelut toisesta kunnasta tulee vaikuttamaan terveyspalveluihin tulevaisuudessa. (Eronen 2014, 47.)

Mielenterveyskuntoutujien palveluissa parantamisen varaa

Vuonna 2014 Kelan työkyvyttömyyseläkkeen saajia oli lähes 16 prosenttia enemmän kuin vuonna 2019. Mielenterveyden häiriöt työkyvyttömyyseläkkeiden perusteina ovat laskeneet yli viisi prosenttia vuodesta 2014 vuoteen 2019, joka on viimeisin tilastointivuosi asiassa. (Kelasto.)

Vaikka positiivista kehitystä on tapahtunut, ovat mielenterveyden häiriöt pysyneet koko 2010-luvun korkeina ollen suurin yksittäinen syy työkyvyttömyyseläkkeisiin (Kelasto). Viime vuosina ovat lisääntyneet myös lasten ja nuorten käyntimäärät erikoissairaanhoidossa mielenterveyshäiriöiden vuoksi. (Aluehallintovirasto 2020).

Huoli henkilöstöresurssien riittävyydestä nousi esille vuoden 2014 Sosiaalibarometrissa. Mielenterveyspalveluissa tämä on näkynyt ainakin resurssien siirtämisenä tai painopisteiden muuttamisena laitospalveluista avopalveluihin jo 1990-luvulta lähtien. Muutos on näkynyt aikuisten mielenterveyskuntoutujien avohoitokäyntien suurena lisääntymisenä etenkin erikoissairaanhoidossa. Laitoshoitojaksot ovat myös lyhentyneet.

Vuonna 2020 sosiaalityöntekijöiden huoli mielenterveyskuntoutujien asemasta nousi edelliseen vuoteen verrattuna 17 prosenttiyksikköä (Eronen ym. 2020, 35).  Avovastauksissa tuotiin esiin muun muassa mielenterveyskuntoutujien vaikeus päästä hoitoon. Kaikkiaan psykiatrinen laitoshoito näyttäisi keskittyvän vain erittäin vaikeisiin psykiatrisiin sairauksiin. Pakkotoimien käyttö psykiatrisessa laitoshoidossa on lähes kaksinkertaistunut vuodesta 2014 vuoteen 2019, josta viimeisimmät tilastot ovat saatavilla.

Sähköisten ja etäpalvelujen tarjonnan arvioitiin lisääntyvän

Vuonna 2014 ennakoitiin, että vuoteen 2020 mennessä eniten kasvavat kotiin tarjottavat palvelut. Yli 65-vuotiaille suunnatut kuntien kotipalvelut ovat pysyneet lähes ennallaan, mutta ostopalvelujen määrä on yli kaksinkertainen vuonna 2019 verrattuna vuoteen 2014.  Eniten ovat nousseet kuntien kustantamien kotipalveluiden saajien määrä, kuten esimerkiksi kotipalvelua saaneet lapsiperheet, vanhus- ja vammaiskotitaloudet. 2014 tällaisia kotitalouksia tilastoitiin 9 602, ja vuonna 2019 tilastoitiin 69 704 kotitaloutta. Yksi syy suureen muutokseen piilee kuitenkin tilastoinnissa. Lapsiperheiden saaman kodinhoitoavun tilastointi on lopetettu vuoteen 2014. Lapsiperheet niputetaan nykyisin samaan tilaston muiden kotipalvelua saavien kotitalouksien kanssa. (Sotkanet.)

Vuonna 2014 sosiaalipalvelujen ja -etuuksien kannalta merkityksellisimpinä pidettiin sähköisen asioinnin lisääntymistä ja asiakkaiden vaatimustason nousua (kuvio 1). Seitsemän sosiaali- ja terveysjohtajaa kymmenestä arvioi sähköisen asioinnin lisääntymisen ja asiakkaiden vaatimustason nousun muokkaavan tulevaisuudessa palveluja ja etuuksia paljon tai melko paljon. (Eronen 2014, 45.) Runsaasti odotuksia kohdistui erityisesti videoyhteyden kautta tapahtuvaan etäasiointiin. Vuoden 2020 Sosiaalibarometri osoitti, että nimenomaan sähköiset palvelut ja etäasiointi ovat lisääntyneet aiempiin vuosiin nähden. Koronaepidemian aikana keväällä 2020 toteutettu Sosiaalibarometri osoitti, että sosiaalityössä oli korvattu kasvokkaista kohtaamista eniten puheluilla, sähköisillä viestintäsovelluksilla (esim. Whatsapp, Skype tai Teams) ja tekstiviesteillä (Kuvio 2).

Infograafin keskeinen sisältö on avattu tekstissä.

Samalla kuitenkin ilman kasvokkaista tapaamista tapahtuvien palvelujen on todettu soveltuvan hyvin vain osalle asiakkaista. Uusimpien arvioiden mukaan erityisen heikosti digitaaliset ja omaehtoista verkkoasiointia edellyttävät palvelut ovat soveltuneet ikääntyville henkilöille ja niille, joilla on etäasiointiin liittyviä rajoitteita, kuten heikko osaaminen digipalvelujen käytössä, puuttuvat pankkitunnukset tai palvelujen käyttöön soveltumaton tietotekniikka. (Ks. esim. Eronen ym. 2020, 107–109, 86–94; Kivipelto ym. 2019, 14, 16.)

Vuonna 2014 puhuttiin paljon myös liikkuvista palveluista ja lähipalveluista. Kotisairaanhoidon ohella liikkuvia palveluja käytettiin muun muassa suun terveydenhuoltoon ja kuntoutukseen, mutta myös mammografia, laboratorio-, fysioterapia-, diabeteshoitajan tai muistihoitajan palveluja ja psykiatrista kriisihoitoa tarjottiin liikkuvana palveluna. (Eronen 2014, 42.) Vuonna 2020 “pyörillä liikkuvien palveluiden” sijaan puhutaan pikemminkin jalkautuvista palveluista ja palvelujen viemisestä sinne, missä ihmiset luontaisesti liikkuvat ja asioivat. Esimerkiksi osallistavan sosiaaliturvan kokeilussa (2017–2019) asiakkaita tavattiin järjestöjen ja seurakuntien yhteisissä tiloissa, ruokajakelussa, kirjastoissa, ostoskeskuksissa sekä retkeilyn ja pienviljelyn merkeissä (Kivipelto 2020). Ehkä keskustelu ilmastonmuutoksesta on osaltaan vaikuttanut siihen, millaisia lähelle tuotavat palvelut ovat vuonna 2020.

Työllisyyden hoitoa kohtaan lievää optimismia vuonna 2014

Suomi oli kokenut taloudellisen taantuman ja eli hitaan kasvun aikaa vuodesta 2008. Vuonna 2014 viennin hiipuminen, teollisten työpaikkojen kato ja investointien vähäisyys johtivat heikkoon työllisyyskehitykseen ja suureen julkisen talouden alijäämään. Vuoden 2014 marraskuussa työttömyysprosentti oli 8,4 ja vastaavana ajankohtana vuonna 2019 se laski kuuteen prosenttiin. Uuden vuosikymmenen koittaessa 2020 hyvin alkanut suuntaus katkesi koronaepidemiaan. Vuoden 2020 marraskuussa työttömyysprosentti oli 7,7.

Vuonna 2014 talouden kasvua odoteltiin ja työllisyyteen panostettiin. Huolta kannettiin TE-toimistojen palvelujen sähköistämisestä ja palvelujen ulkoistamisesta. Maan hallitus oli päättänyt rakennepaketista, jonka toivottiin pitkällä aikajänteellä saavan kestävyysvajeen kuntoon. Nuorten tilannetta parannettiin nuorisotakuulla, jolla luvattiin kaikille nuorille työtä tai koulutusta. Vuoden 2020 lopulla viimeisimmät uutiset ovat kuitenkin kertoneet, että nuorisotyöttömyys on edelleen kovin korkealla.  Sotkanet-tilastotietokannan mukaan vuonna 2014 nuoria (19–24 -vuotiaita) työttömiä oli 43 319 henkilöä ja vuonna 2019 heitä oli 30 386.

Työ- ja elinkeinoministeriön työllisyyskatsauksen mukaan nuorisotyöttömyys on kasvanut koronavuonna 2020. Syyskuun lopussa 2020 alle 25-vuotiaita työttömiä työnhakijoita tilastoitiin 38 100 (TEM 2020). Parannusta tilanteeseen haetaan muiden muassa oppivelvollisuuden nostamisella 18 ikävuoteen.

Toimeentulotuen Kela-siirtoa odoteltiin – ja pelättiin

Vuonna 2014 yksi Sosiaalibarometrin teemoista oli toimeentulotuen siirtäminen Kelaan, mikä sittemmin toteutui vuonna 2017. Vuonna 2014 Sosiaalibarometri kartoitti siirtoa koskevia asenteita ja arvioita sen vaikutuksista. Monet pelkäsivät Kela-siirron johtavan passiivisen perustulojärjestelmän syntyyn. Vaarana pidettiin, että ne, jotka ovat niin sanotussa sirpaleisessa työssä, jossa työ ja sosiaaliturva vuorottelevat, kärsivät, jos syntyy tilanteita, joissa toimeentulotukea myönnetään, kun työttömyyspäivärahapäätös viivästyy. Jälkikäteen niin SOSTEn kuin muidenkin tekemät ennakkoarviot näyttivät pitävän pääosin paikkansa. Uudistus paransi niiden henkilöiden asiointia, joilla ei ollut perustoimeentulotuen ohella tai lisäksi muita palvelutarpeita. Heikosti uudistus kohteli niitä, joilla oli useita palvelutarpeita tai joitain rajoitteita uuden palvelukanavan ja sähköisten lomakkeiden käytössä. Muutos myös heikensi perustoimeentulotuen ratkaisutyön yhteyttä sosiaalityöhön ja mutkisti palvelutarpeessa olevien asiakkaiden ohjausta palveluihin. (Jokela ym. 2019; VTV 2020.)

Perustoimeentulotuen saajien määrä on noussut lähes koko 2010-luvun lukuun ottamatta pieniä pysähdyksiä. Vuoden 2020 lokakuun alussa Kela tilastoi 273 397 perustoimeentulotuen saajakotitaloutta, mikä oli 17 prosenttia enemmän, kuin vuoden 2014 lokakuun alussa (Kelasto). THL:n Sotkanet-tilastotietokannan mukaan kuntien myöntämän ehkäisevän toimeentulotuen saajakotitalouksien määrä nousi reilut 44 prosenttia vuodesta 2014 vuoteen 2019, joka on viimeisin tilastointivuosi asiassa.

Toimeentulotuen uudistamista pohditaan jälleen. Laajemmin vähimmäisturvaa uudistetaan sosiaaliturvauudistuksen yhteydessä.

Etuuksien pelättiin laskevan – vastikkeellisuutta ei vielä ennakoitu

44 prosenttia Sosiaalibarometrin vastaajista arvioi vuonna 2014, että sosiaalietuuksien heikennykset vaikuttavat paljon tai melko paljon sosiaalipalveluihin ja -etuuksiin vuosikymmenen lopulla. Arvioitiin, että heikennykset tulisivat koskettamaan erityisesti heikommassa asemassa olevia palvelujen ja etuuksien käyttäjiä. (Eronen ym. 2014, 45–46.)

Huoli etuuksien tason laskusta oli osittain aiheeton.  THL:n (2019) perusturvan arviointiraportin mukaan vähimmäisturvan käyttö on kyllä lisääntynyt vuodesta 2014 vuoteen 2020, mutta perusturvan varassa elävien tulotaso ei ole laskenut vaan pysynyt kutakuinkin ennallaan. Koronaepidemian aikana keväästä 2020 alkaen perus- ja vähimmäisturvaan on tehty myös joitain huojennuksia. Loppuvuodesta 2020 käytössä on ollut esimerkiksi työttömyysturvan suojaosan korotus, alkuomavastuun poisto, enimmäiskeston laskurin pysäyttäminen sekä työssäoloehdon lyhentäminen. Perustoimeentulotuen saajilla on ollut käytössään myös väliaikainen epidemiakorvaus vuoden 2020 loppuun saakka.

Sosiaalibarometrin vastaajat eivät kuitenkaan uskoneet, että sosiaalietuuksia muutettaisiin vastikkeellisempaan suuntaan (kuvio 1). Vastikkeellisuuden uskottiin lisääntyvän ainoastaan TE-palveluihin liittyvissä etuuksissa. (Eronen ym. 2014, 45–51.) TE-palveluihin liittyvän vastikkeellisuuden lisääntymisestä esimerkkinä voidaan mainita vuosina 2018–2019 käytössä ollut työttömyysturvan aktiivimalli.

Positiivisia muutoksia asiakkaiden osallisuudessa ja hyvinvoinnissa

Vuonna 2014 Sosiaalibarometrin vastaajista 55 prosenttia oli paljon tai melko paljon sitä mieltä, että erityisesti sosiaalipalveluissa asiakkaiden osallistaminen palvelujen kehittämiseen tulee lisääntymään. Terveyspalvelujen (30 % vastaajista) ja TE-palvelujen ja etuuksien (31 %) kehittämiseen osallisuuden uskottiin vaikuttavan vähemmän. (Eronen ym 2014, 124.) Arvio oli oikean suuntainen. 2010-luvun loppupuolella asiakkaiden osallisuutta palveluihin ja niiden kehittämiseen on pyritty tukemaan ja parantamaan usealla tavalla eri hankkeissa ja ohjelmissa (ks. esim. Kivipelto 2020). 2020-luvulle tultaessa asiakas- ja potilastietojen kirjaaminen, mittaaminen ja arviointi ovat lisääntyneet selkeästi vuoteen 2014 verrattuna, ja niiden avulla asiakkaiden ja potilaiden osallisuus esimerkiksi heitä koskeviin kirjauksiin on parantunut aiempaan verrattuna.

Kanta-palvelujen käyttöönoton vaiheittainen avaaminen on tehnyt sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista ja palveluprosesseista aiempaa läpinäkyvämpiä, kun palvelujen käyttäjät pääsevät näkemään heitä koskevat potilas- ja asiakastiedot, kuten reseptit, tutkimustulokset ja päätökset.

Vuonna 2014 hyvinvoinnin kehitystä arvioitiin hieman negatiivisemmin kuin vuonna 2020. Arvio seuraavan vuoden hyvinvoinnin kokonaistilanteesta oli vuonna 2014 matalampi (keskiarvo 7,03) kuin vuonna 2020 (keskiarvo 7,43). Vuonna 2020 tehty arvio hyvinvoinnin kokonaistilanteesta oli paras koko Sosiaalibarometrin historian aikana.

Lopuksi

Läpikäyty katselmus antaa viitteitä siitä, miten sosiaaliturvassa ja turvaa tarvitsevien ihmisten tarpeissa voi tapahtua paljon muutoksia lyhyenkin ajanjakson aikana. Vuonna 2014 Sosiaalibarometrin ennakoinnit tehtiin aikana, jolloin sosiaali- ja terveydenhuollossa oli vuoteen 2020 verrattuna suhteellisen vakaa kehitys meneillään. Sote-uudistuksen uskottiin tulevan maaliin varsin pian ja työttömyyden olevan nujerrettavissa. On mahdotonta sanoa, olisivatko nämäkin arviot osuneet oikeaan, jos koronakriisi olisi jäänyt tulematta.

Koronakriisi on pakottanut sosiaaliturvaa muutokseen ja toivon mukaan myös joustavuuteen. Siihen, onko näin tapahtunut, haetaan vastauksia vuoden 2021 alkupuolella toteutettavassa 31. Sosiaalibarometritutkimuksessa.

YTT Minna Kivipelto työskentelee tutkimuspäällikkönä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella ja on sosiaalityön arvioinnin ja vaikuttavuuden dosentti Turun yliopistossa.


Faktalaatikko Sosiaalibarometristä

  • 30. vuotuinen Sosiaalibarometri julkaistiin vuonna 2020
  • Kuvaa hyvinvoinnin, palvelujen ja palvelujärjestelmän tilaa ja ennakoitua kehitystä
  • Vuoden 2014 tulokset perustuvat 675 Kelan ja TE-toimistojen johtajan sekä sosiaali- ja terveysjohtajan vastaukseen
  • Vuoden 2020 tulokset perustuvat 776 Kelan etuus- ja asiakkuuspalvelujen ja TE-toimistojen johdon, sosiaali- ja terveysjohtajan ja sosiaalityöntekijän vastaukseen
  • Sosiaalibarometria julkaisee SOSTE. Kela ja TEM ovat olleet yhteistyökumppanina jo vuodesta 1996 lähtien. Vuonna 2020 barometri toteutettiin ensimmäistä kertaa yhteistyössä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) kanssa.
  • Vuoden 2021 Sosiaalibarometri toteutetaan ensimmäistä kertaa neljänä eri teemajulkaisuna.

Lähteet

Aluehallintovirasto (2020) https://www.avi.fi/

Eronen, Anne & Hakkarainen, Tyyne & Londén, Pia & Peltosalmi, Juha (2014) Sosiaalibarometri 2014. Helsinki: SOSTE Suomen sosiaali- ja terveys ry. https://www.soste.fi/wp-content/uploads/2018/11/sosiaalibarometri2014_netti.pdf

Eronen, Anne & Hiilamo, Heikki & Ilmarinen, Katja & Jokela, Merita & Karjalainen, Pekka & Karvonen, Sakari & Kivipelto, Minna & Koponen, Erja & Leemann, Lars & Londén, Pia & Saikku, Peppi (2020) Sosiaalibarometri 2020. Helsinki: SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry.

Jokela, Merita & Kivipelto, Minna & Ylikännö, Minna (2019) Toimeentulotuelta sosiaalityön asiakkaaksi – sosiaalityöhön ohjaaminen Kelan ja kunnan rajapinnassa. Työpaperi 26/2019. Helsinki: THL. Kelasto. Tilastotietokanta. Kela.

Kivipelto, Minna (toim.) (2020) Osallistavaa aikuissosiaalityötä. Osallistavan sosiaaliturvan kuntakokeilun tulokset. THL, Raportti 7/2020.

Kivipelto, Minna & Tanhua, Hannele & Jokela, Merita (2019). Selvitys toimeentulotukiuudistuksen vaikutuksista. THL. Raportteja 11/2019. Helsinki.

Mattila, Maija (2020) Johdanto. Teoksessa Mattila, Maija (toim.) Eriarvoisuuden tila Suomessa 2020. Helsinki: Kalevi Sorsa-säätiö, 15–27.

Sotkanet. Tilastotietokanta. THL. https://sotkanet.fi/sotkanet/fi/index

STM (2019) Valinnanvapauskokeilun arviointi- ja seurantaraportti. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. https://stm.fi/documents/1271139/3214387/Valinnanvapauskokeilun+arviointiraportti+2017-19.pdf/af3bd5c1-ec20-d610-54c1-bccb096d011d/Valinnanvapauskokeilun+arviointiraportti+2017-19.pdf

TEM (2020) Työllisyyskatsaus. Syyskuu 2020. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162488/TKAT_Syys_2020.pdf

THL (2019) Perusturvan riittävyyden arviointiraportti 2015–2019. Perusturvan riittävyyden III arviointiryhmä. Työpaperi 6/2019. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

VTV (2020) Perustoimeentulotuen siirto Kelalle: Toimeenpanon vaikutusten arvioinnin merkitys lainvalmistelussa. Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastuskertomukset 1/2020. Helsinki: Valtiontalouden tarkastusvirasto. https://www.vtv.fi/julkaisut/perustoimeentulotuen-siirto-kelalle-toimeenpanon-vaikutusten-arvioinnin-merkitys-lainvalmistelussa/.

[1] Eriarvoisuutta ei kyselyissä määritelty, joten sen sisältö on ollut vastaajien päätettävissä. Eriarvoistumisella voidaan tarkoittaa erilaisia asioita. Sitä voidaan tarkastella erilaisilla mittareilla (esim. GINI-indeksi) ja aineistoilla (esim. tulo- ja varallisuuserot, kokemukset) (Mattila 2020, 15–23).

Muut teeman artikkelit

Uutinen

10.12.2020 13:59

SOSTE vaatii järjestöjen palvelutuotannon erityisyyden tunnistamista sote-uudistuksessa

Sote-uudistus Sote-uudistus on edennyt aikataulunsa mukaisesti, kun Marinin hallituksen esitys sote-uudistukseksi ja uudistusta koskeva lainsäädäntö annettiin 8.12. eduskuntaan. SOSTE kiittää hallitusta järjestöihin liittyvistä hyvistä kirjauksista. Hyviä kirjauksia ovat myös hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen (hyte) vastuun kuuluminen sekä kunnille että hyvinvointialueille, hyten vastuutahon nimeäminen ja yhteistyövelvoite järjestöjen kanssa hyte-työssä. Arviointineuvoston lausunnon jälkeen lainsäädäntöön ei esitetty muutoksia, jotka […]

Uutinen

10.11.2020 11:59

SOSTE: Järjestöjen mahdollisuus tuottaa palveluita on turvattava sote-uudistuksessa

Sote-uudistus SOSTE yhtyy lainsäädännön arviointineuvoston näkemykseen siitä, että pienten toimijoiden, kuten järjestöjen asemaa ja mahdollisuutta osallistua palvelujen tarjoamiseen tulisi varmistaa sote-uudistuksessa. Järjestöjen palvelutuotannon tärkeys on mainittu yleisellä tasolla esitysluonnoksessa, mutta säännöskohtaisten perustelujen hankintamenettelyä koskevassa kohdassa sitä ei ole mainittu. SOSTE on korostanut lausunnossaan, että palveluiden asiakaslähtöisyyden näkökulmasta on tärkeää, että järjestöt voivat jatkossakin toimia palveluntuottajina. Esimerkiksi […]

Uutinen

23.10.2020 07:58

SOSTE esittää lähes 3 miljardin euron hyvinvointi-investointeja EU:n elpymisrahoista

Hyvinvointitalous SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry vaatii, että EU:n elpymis- ja palautumisvälineen rahat käytetään sosiaalisesti, ekologisesti ja taloudellisesti kestävän yhteiskunnan rakentamiseen. Tämä edellyttää rakenteita muuttavia hyvinvointi-investointeja sekä sosiaali-, terveys-, koulutus-, energia- että elinkeinopolitiikan alueille. Suomen kansalliseen ohjelmaan kolmelle vuodelle saama rahoitus EU:n eri rahastoista on noin 3 miljardia euroa. Panostuksella tavoitellaan mahdollisimman suurta vaikuttavuutta, jolloin […]