SOSTE on laatinut talouspoliittisen tavoiteohjelmansa vaalikaudelle 2027–2031. SOSTEn talouspoliittinen tavoiteohjelma pohjautuu hyvinvointitalouden visioon, jossa väestön ja ympäristön hyvinvointi nähdään sekä yhteiskunnallisena tavoitteena että kestävän talouden perustana. Ohjelma esittää linjauksia ja konkreettisia ratkaisuja siihen, miten hyvinvoinnin tavoitteita voidaan edistää julkisen talouden tavoitteiden rinnalla.
Kuluneen hallituskauden aikana köyhyys, toimeentulovaikeudet ja pitkäaikaistyöttömyys ovat lisääntyneet, ja leikkaukset palveluista ja sosiaaliturvasta ovat osaltaan heikentäneet luottamusta tulevaan. Samalla ylempiin tuloluokkiin on kohdistettu veronkevennyksiä. Hyvinvointi on heikentynyt pääosin siellä, missä se on jo valmiiksi matalinta.
”Hyvinvointi on aika ottaa vakavasti talouspoliittisessa päätöksenteossa. Vaikka Suomen talous on piristynyt, työttömyys on yhä korkealla. Samalla luottamus- ja ostovoimakehitykseen on syntynyt kuiluja ikä- ja tuloryhmien välille. Monen arjessa kasvun hyödyt eivät juuri näy. Ilman terveyttä, toimintakykyä ja tulevaisuususkoa ei synny myöskään koko väestön elintasoa parantavaa kasvua”, korostaa SOSTEn pääekonomisti Heta Melartin.
SOSTEn talousvaihtoehdossa esitetään menojen uudelleenkohdentamisia, veroratkaisuja ja hyvinvointia painottavaa talousohjausta
Finanssipoliittiset säännöt edellyttävät tulevalla vaalikaudella vähintään 8 miljardin euron sopeutusta. SOSTEn mukaan sopeutustavoitteisiin tulee pyrkiä tavalla, joka turvaa palvelut ja heikentää talouskasvua mahdollisimman vähän.
EU:n finanssipoliittisiin sääntöihin on pyrittävä hakemaan liikkumavaraa, jotta sopeutus voidaan mitoittaa suhdannetilanteen mukaan ja tarpeelliset investoinnit voidaan toteuttaa.
Talouspoliittisen ohjelman keskeisiä teemoja ovat veroratkaisut, työllisyyden vahvistaminen sekä julkisten menojen uudelleenkohdentaminen tehottomista tuista vaikuttavampiin kohteisiin. Lisäksi SOSTE esittää hyvinvointi-indikaattorien seurantaa osaksi talouspolitiikan ohjausta.
Julkisia varoja sinne, missä ne vaikuttavat eniten
Ohjelman mukaan julkisia varoja tulee kohdentaa nykyistä vaikuttavammin kohteisiin, jotka vahvistavat laajasti ihmisten terveyttä ja työkykyä sekä ehkäisevät tulevia kustannuksia. Eriarvoisuutta lisääviä rakenteita on syytä purkaa ja tehottomia menoja karsia.
SOSTE esittää muun muassa sosiaali- ja terveyspalveluiden asiakasmaksujen kohtuullistamista ja julkisen perusterveydenhuollon vahvistamista. Menoja voitaisiin puolestaan vähentää yksityisen sairaanhoidon Kela-korvauksista ja yritystuista.
”Sosiaali- ja terveyspalveluiden kustannuskasvua halutaan hillitä, mutta samalla julkisia varoja ohjataan tehottomiin rakenteisiin. Jo pelkillä menojen uudelleenkohdentamisilla saataisiin aikaan lisää vaikuttavuutta ja pitkän aikavälin säästöjä”, Melartin sanoo.
Esimerkiksi yritystukia tulisi ohjata vahvemmin yrityksille ja investointeihin, jotka edistävät laajemmin yhteiskunnallista hyvinvointia, kuten työllisyyttä ja työvoiman tehokasta kohdentumista, osaamista, hiilineutraaliutta ja resurssitehokkuutta tai ehkäisevät yhteiskunnallista eriarvoistumista.
Verotuksen on edistettävä terveyttä ja kohdistuttava maksukyvyn mukaan
SOSTEn verosuositusten tarkoituksena on tarjota vaihtoehtoisia tapoja vahvistaa julkista taloutta. Verotoimenpiteet ovat tärkeitä myös kokonaisveroasteen säilyttämiseksi ja siten hyvinvointivaltion rahoituspohjan turvaamiseksi.
SOSTE esittää muun muassa sokeriin kohdistuvan terveysveron käyttöönottoa, yhteisöveron korottamista sekä listaamattomien yhtiöiden osinkoverotuksen uudistamista.
”Veroratkaisumme edistävät kansanterveyttä ja säästävät siten julkisia menoja. Lisäksi ne kohdentuvat maksukyvyn mukaan. Esittämillämme toimilla on mahdollista kerryttää jopa 3 miljardin euron lisäverotuotot”, Melartin sanoo.
Hyvinvointi-indikaattorit ohjaamaan talouspolitiikkaa
SOSTE esittää myös hyvinvointi-indikaattorien seurantaa osaksi talouspolitiikan ohjausta sekä sopeutustoimien arviointia väestön ja ympäristön hyvinvoinnin näkökulmasta.
Tavoitteena on täydentää talouspolitiikan tietopohjaa hyvinvointimittareilla, jotka auttavat tunnistamaan, miten hyvinvointi kehittyy ja mihin resursseja kannattaa kohdentaa. Vaikutusarvioinnin laajentaminen tekisi näkyväksi talouspoliittisten päätösten hyvinvointi- ja ympäristövaikutukset.