Kunnat ovat edelleen sosiaali- ja terveysjärjestöjen tärkein arjen kumppani: 56 prosenttia paikallisyhdistyksistä sai avustusta kunnalta, mutta vain 26 prosenttia hyvinvointialueelta. Tämä selviää SOSTEn vuoden 2026 Järjestöbarometrista.
Havainto on merkittävä myös suhteessa hallituksen linjaukseen, jossa sote-järjestöjen valtionavustusten leikkausten 25 miljoonan euron vuosittainen kompensaatio suunnataan hyvinvointialueille ja Helsingin kaupungille. Kaavailtu ratkaisu ei tunnista riittävästi sitä, että järjestöjen toiminta rakentuu edelleen vahvasti myös kuntien kanssa tehtävän yhteistyön varaan.
Epävarmuus näkyy katkeavina yhteyksinä
Sote-järjestöt tunnistetaan hyvinvointialueilla aiempaa paremmin, mutta samalla niiden käytännön toimintaedellytykset ovat muuttuneet monin paikoin epävarmoiksi. Tämä näkyy erityisesti rahoituksessa, yhteistyörakenteissa ja arjen kontakteissa.
Hyvinvointialueiden osalta yksi vahvimmista signaaleista liittyy yhteistyön katkeamisiin ja kontaktien heikkenemiseen. Yksi Järjestöbarometrin vastauksista kiteyttää tilanteen pysäyttävästi: ”Ei kontakteja lääkäreihin ja hoitajiin sekä muihin asiantuntijoihin.”
Kyse on ihmisten palvelupoluista ja oikea-aikaisen tuen toteutumisesta. Jos yhteys ammattilaisten, sote-järjestöjen ja ihmisten välillä on heikko, heikkenee samalla mahdollisuus rakentaa sujuvia ja vaikuttavia palveluketjuja.
Kunnissa ja hyvinvointialueilla painottuvat eri hyödyt
Puhe ihmisen asettamisesta keskiöön jää helposti iskulauseeksi, ellei tarkastelua tehdä konkreettisesti ihmisen saaman terveys-, hyvinvointi- ja turvallisuushyödyn näkökulmasta.
Sote-järjestöt tuottavat tätä hyötyä yhteistyössä kuntien ja hyvinvointialueiden kanssa – juuri niillä yhdyspinnoilla, joissa ihmisen arki ja palvelujärjestelmä kohtaavat. Kunnissa painottuvat erityisesti yhteisöllinen hyvinvointi, osallisuus ja arjen tuki, kun taas hyvinvointialueilla korostuvat yksilön palvelupolut ja oikea-aikainen tuki.
Sote-järjestöt ovat olennainen osa ihmislähtöistä ja kestävää sotea
Sote-järjestöjen toimintaa onkin tarkasteltava osana koko sosiaali- ja terveydenhuollon tuottavuushaastetta. Kyse ei ole vain hallinnosta tai rakenteista, vaan siitä, miten rajallisilla resursseilla tuotetaan ihmisille mahdollisimman paljon hyvinvointia, terveyttä ja turvallisuutta.
Tässä työssä järjestöt eivät ole irrallinen lisä, vaan olennainen osa vaikuttavaa, ihmislähtöistä ja kestävää sote-kokonaisuutta.
- Lue lisää: Järjestöbarometri 2026