Katselen SOSTEn jäsenjärjestöjen listaa. Yli 240 valtakunnallista sosiaali- ja terveysjärjestöä: potilasjärjestöjä, päihde- ja mielenterveysjärjestöjä, lastensuojelujärjestöjä, maahanmuuttaneiden järjestöjä. Järjestöjä, jotka edustavat pitkäaikaissairaita ja monia muita vaikeassa elämäntilanteessa olevia ihmisiä. Luultavasti aika paljon niihin ryhmiin kuuluvia, jotka eivät äänestä eivätkä asetu vaaleissa ehdolle.
Äänestämättä jättämistä eivät selitä luonteenpiirteet. Äänensä käyttämättä jättävä ei ole sohvalla makoileva vätys, vaan selvän ja pitkältä ajalta kertyneen tutkimusnäytön perusteella ilmiön taustalla on monenlainen eriarvoisuus, kuten politiikan tutkija Hanna Wass on monissa yhteyksissä tuonut esiin.
Äänestäminen on systemaattisesti vinoutunutta
Äänestämättä jättävät muita useammin matalasti koulutetut, pienituloiset ja köyhät sekä maahan muuttaneet. Myös heikko terveys ja jotkut krooniset sairaudet näkyvät äänestämättömyydessä.
Myöskään kaikkien nuorten äänestysprosentti ei ole matala, vaikka sellainen kuva julkisuudesta helposti syntyy. Korkeakoulutetut nuoret kyllä äänestävät ja samoin he, joilla on hyväosainen kotitausta. Äänestäminen periytyy koulutuksen tapaan.
”Vaaleissa äänestäminen ei ole jakautunut tasaisesti eri väestöryhmien kesken vaan systemaattisesti vinoutunut. Mitä hyväosaisemmasta ja sosiaalisesti verkostoituneemmasta kansalaisesta on kyse, sitä todennäköisemmin hän äänestää”, Wass tiivistää Politiikasta-tiedeverkkolehdessä.
Heikommassa asemassa olevien todellisuus ei näy politiikassa
Hanna Wass kuvaa prosessia, jossa taloudellinen ja sosiaalinen huono-osaisuus johtaa syrjäytymiseen demokraattisesta päätöksenteosta:
Heikommassa asemassa olevat ihmiset näkevät arjessaan, miten erilaisia ovat heidän ja paremmassa asemassa olevien poliittiset asenteet, näkemykset ja tavoitteet. Esimerkiksi valtiovarainministeriön säästökohde-ehdotuksista ja niistä käydystä keskustelusta huomaa, ettei köyhyyttä kokevien todellisuutta tunneta tai se sivuutetaan.
Heikommassa asemassa olevilla ei välttämättä ole yhdenvertaisia mahdollisuuksia tuoda näkemyksiään esiin. Siihen ei riitä pelkkä äänestäminen neljän vuoden välein.
Ehdokkaaksi asettuminen on lähes mahdotonta siihen tarvittavan rahan ja verkostojen vuoksi. Vaikkapa kokemusasiantuntijana äänensä esiin tuominen on monesti hankalaa, koska erilaisten tilaisuuksien järjestäjät eivät korvaa osallistumisesta syntyneitä kuluja. Tämä on käynyt selväksi köyhyyden vastaisessa verkostossa, EAPN-Finissa toimivilta köyhyyttä kokevilta ihmisiltä.
Vaikka ihmiset saisivat näkemyksiään esiin, ne eivät välttämättä näy tehdyissä ratkaisuissa: ne eivät vastaa tasapuolisesti eri kansalaisryhmien tarpeisiin. Yksi syy on se, että poliitikkojen pitää varmistaa uudelleenvalintansa.
Poliittisen osallisuuden eliittikehä pyörii
Kun heikommassa asemassa olevat jäävät heikommille kaikissa edellä kuvatuissa vaiheissa, syntyy poliittisen osallisuuden eliittikehä: Politiikassa ei huomioida kaikkien ryhmien tarpeita ja etuja. Tuolloin he, joiden todellisuus ei päätöksissä näy, jättävät äänestämättä tai muuten osallistumatta, koska politiikka ei näytä koskevan heitä.
Tämä taas kaventaa entisestään eri ryhmiltä päätöksentekoon tulevaa syötettä ja se taas heikentää entisestään poliittisesti marginalisoituneiden ryhmien osallistumismotivaatiota. Eliittikehä jää pyörimään: sosioekonominen vinouma on ja pysyy poliittisessa osallistumisessa ja edustuksessa.
Eriarvoisuutta on vähennettävä, jotta kaikkien ääni kuuluisi ja vaikuttaisi
Hanna Wassin mukaan poliittisen järjestelmän kyky ennakoida ja tulkita kansalaisten tarpeita on olennaisesti heikentynyt. Eriarvoistuminen nakertaa demokratian perusteita ja johtaa pahimmillaan joidenkin ryhmien pysyvään taloudelliseen ja sosiaaliseen syrjäytymiseen.
”Demokratian kannalta ydinkysymys on, miten voidaan turvata haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien perustuslaissa taatut yhdenvertaiset vaali- ja osallistumisoikeudet.”
”Monimuotoinen demokratia tarvitsee poliitikkoja eri taustoista ja yhteiskuntaryhmistä, jotta poliittinen järjestelmä olisi kaikkien hyväksymä”, Wass painottaa.
Järjestöt voimaannuttavat ihmisiä vaikuttamaan
Vaalijärjestelmässämme ja yhteiskunnassamme on jotain rikki, kun osa ihmisistä jää tai jättäytyy syrjään. On koko yhteiskunnan tappio, että osa ihmisistä ajattelee, ettei heidän äänellään tai mielipiteellään ole väliä tai vaikutusta.
Meillä sosiaali- ja terveysalan järjestöillä on mahdollisuus vaikuttaa tähän. Järjestöt ovat kymmenille tuhansille haavoittuvassa asemassa oleville turvallisia lähiyhteisöjä. Yhteisöjä, joista he saavat parhaimmillaan paitsi itselleen tukea, myös voimia ja innostusta ryhtyä auttamaan muita ja vaikuttamaan yhdessä epäkohtiin.
Järjestöissä on mahdollisuus vahvistaa ihmisten uskoa omaan ääneensä. Kokemus osallisuudesta ja kuulluksi tulemisesta on jokaiselle tärkeä. Jokaisen pitää voida tuntea, että oma mielipide on arvokas ja joku toinen on kiinnostunut siitä.
Haluan uskoa, että pystymme muuttamaan vinoon mennyttä kehitystä, pystymme järjestöissä luomaan ihmisiin uskoa parempaan tulevaisuuteen. Tähän tarvitaan kuuntelua, tiedon ja avun tarjoamista ja voimaannuttamista vaikuttamaan.
Nyt juuri on näiden vaalien osalta aika ottaa näissä asioissa loppukiri ja kannustaa ihmisiä äänestämään.
Lue lisää
- Hanna Wass: Demokratiapolitiikka vaaliyllätysten aikakautena. Politiikasta-tiedeverkkolehti 29.9.2017.
- Hanna Wass: Kansalaisten aktiivisuustalkoot eivät ratkaise riskiyhteiskunnan ongelmia. Politiikasta-tiedeverkkolehti 16.4.2018.
- Hanna Wass ja Jenni Rinne: Empatian politiikka. Politiikasta-tiedeverkkolehti 5.12.2018.