Digitalisaatiokehitys avaa jatkuvasti uusia mahdollisuuksia sekä tiedon että tuen tarjoamiseen. Tämä näkyy vahvasti myös sosiaali- ja terveysjärjestöjen palvelutuotannossa. Tuoreen Järjestöbarometrin 2018 tuloksista selviää, että valtaosassa järjestöjä sähköiset palvelut ovat kiinteä osa palveluvalikoimaa (kuvio 1). Tällaisia palveluja ovat esimerkiksi verkkovälitteinen neuvonta ja vertaistoiminta.
Sähköisten palveluiden etuja ovat saatavuus ja kustannustehokkuus. Eräs Järjestöbarometrin vastaajista kiteyttää asian osuvasti: ”Sähköisten palvelujen avulla tavoitetaan entistä paremmin kohderyhmää ja pystytään usein vastaamaan suht pienilläkin kustannuksilla kentältä nousseisiin uusiin palveluntarpeisiin”.
Näille palveluille on myös runsaasti kysyntää. Ne mahdollistavat omaehtoisen ja joustavan asioinnin (kuvio 2). Sähköisissä palveluissa voidaan asioida ajasta ja paikasta riippumatta. Usein niitä voi käyttää myös anonyymisti eli ilman tunnistautumista, mikä madaltaa tiedon ja tuen hakemisen kynnystä erityisesti tilanteissa, joihin liittyy häpeän tunteita tai leimautumisen pelkoa.
Sähköistyminen tuo mahdollisuuksia ja haasteita
Palvelujen sähköistyminen voi lisätä osallisuutta, mutta myös osattomuutta. Teema on tärkeä, ja järjestöt ovat usein nostaneet sen esiin yhteiskunnallisessa keskustelussa. Sitä käsitellään monin
tavoin myös Järjestöbarometrin avovastauksissa. ”Sähköinen palvelu ei korvaa ihmisten kohtaamisia ja vertaistukea kasvokkain”, yksi vastaajista toteaa. Mahdollisuudet kasvokkaiseen asiointiin tulee varmistaa jatkossakin, sillä aina tulee olemaan myös heitä, jotka eivät syystä tai toisesta voi tai halua asioida sähköisesti.
Toiminnan siirtyminen verkkoon on järjestöille sekä haaste että mahdollisuus – useimmiten näitä molempia. Erityisesti resurssien riittävyys mietityttää monia järjestötoimijoita. ”Hyvä palvelun kehittäminen vie aikaa, eikä järjestöllä ole juuri irrottaa henkilöstöä niiden suunnitteluun ja tekemiseen”, kuten yksi vastaajista yhteistä huolta sanoittaa.
Rahan ohella ratkaisuja pulmaan kannattaisi hakea uudenlaisista osallistumisen tavoista, joita verkkoympäristö ja etäyhteydet mahdollistavat. Jäsenten tietotaitoa voidaan hyödyntää esimerkiksi verkkosivujen päivittämisessä, tietoaineistojen visualisoinnissa tai keskustelupalstojen ylläpitämisessä. Parhaimmillaan modernit vapaaehtoisuuden muodot houkuttelevat uusiakin aktiiveja mukaan toimintaan.
Järjestöille on elinehto, että ne mukauttavat toimintaansa digitalisaation vanavedessä ja vahvistavat siihen liittyvää osaamistaan. Tiedon hankinnassa, kokemusten jakamisessa ja yhteistyön virittelyssä kannattaa hyödyntää jo olemassa olevia foorumeita. Yksi esimerkki on järjestöjen digiverkosto, joka on ollut toiminnassa jo joitakin vuosia.
Muuttuvassa maailmassa sopeutuminen, oppiminen ja yhteistyö ovat selviytymisen edellytyksiä. Nämä peruskoulun biologian tunneilla opitut lainalaisuudet näyttävät pätevän myös verkkoympäristöissä.