Skip to content

Ei kenenkään vastuulla

14.8.2018 7.59

Avustusjärjestelmä
Väkevästi yhdessäKansalaisyhteiskunnan rahoitusSääntelyAvustusjärjestelmäKansalaisyhteiskunta

”Vapaaehtoistoimintaa on helpotettu merkittävästi turhaa sääntelyä purkamalla, hallinnollista taakkaa keventämällä ja lupaprosesseja sujuvoittamalla.”

Näin lupaa Sipilän hallituksen hallitusohjelma. Totuus on toinen: Byrokratian ongelmallisen suureksi kokevien järjestöjen osuus on hallituskauden aikana yli kolminkertaistunut.

Monet liittävät byrokratian kasvun vahvasti avustusten hakuun, seurantaan ja raportointiin. Maassamme on vain hyvin harvoja valtakunnallisia järjestöjä, jotka kykenevät tai kykenisivät toimimaan ilman veikkausvoittovaroista tai suoraan budjettivaroista myönnettäviä avustuksia. Avustusjärjestelmän tiukentunut valvonta ja säätely peittävät alleen verottajan myönteisemmäksi muuttuneet prosessit tai PRH:n sähköisen asioinnin kokemukset. Vaikutus on suunnilleen sama kuin jos maataloustukibyrokratiaa lähdettäisiin purkamaan muuttamalla lomakkeiden väri iloisemmaksi.

Kun poliittisten päättäjien kanssa keskustelee avustusjärjestelmän eri käytännöistä, saa lähes poikkeuksetta ensin vastaansa tyhjän katseen (ei voi olla näin) ja sitten ratkaisuja tarjottuaan vakuutuksen siitä, että kyllähän asialle pitäisi ruveta tekemään jotain. Silti mitään ei tosiolevaisesti tapahdu. Miksi syntyy kokous toisensa jälkeen pöytäkirjamerkintöjä, mutta junan suunta ei vaihdu?

Kyseessä on tyypillinen siiloutumisongelma. Hallinto ei halua vähentää byrokratiaa, koska se samalla vähentäisi omaa valtaansa. Avustuseuron käyttötavasta voi päättää ennen kulutusta vain kerran. Jos valta annetaan järjestölle itselleen, se on virkamieheltä pois. Siitä moni virkamies ei pidä, eikä siksi asiaa edistetä. Jotta asia edistyisi, pitäisi siis antaa poliittinen määräys muuttaa käytänteitä, ohjeita tai pykäliä (kahdella edelliselläkin päästäisiin pitkälle ilman eduskunnan tai asetuksenantajan vaivaaamista).

Poliittista tahtoa on, mutta määräystä ei kuulu. Ei kuulu, koska kansalaisjärjestöjä avustetaan pelkästään veikkausvoittovaroista monesta tuutista, jotka kuuluvat eri ministereille. Kukaan ei siis voi käynnistää valmistelua, kun naapurin asioihin ei ole toimivaltaa. Kun kukaan ministereistä ei koe tätä itselleen riittävän olennaiseksi asiaksi, ei synny riittävää, ministeriörajat ylittävää poliittista tahtotilaa, joka voittaisi virkakunnan kitkan.

Tahtotilan synnyttämisessä me järjestöissä voimme myös katsoa peiliin. Kyselyt kertovat karua kieltään byrokratian lisääntymisestä, mutta missä ovat siihen liittyvät laajan järjestökentän puheenvuorot.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Väkevästi yhdessä -blogi

Kaikki blogin artikkelit
Blogi
pääsihteeri

18.2.2020 10:00

Kansalaisyhteiskunta tärkeä puheissa – säädösten valmistelussa marginaalissa

Kansalaisyhteiskunta Puolueet, jotka istuivat Juha Sipilän hallituksen aikana oppositiossa, pitivät ennen viime kevään eduskuntavaaleja ääntä siitä, että Sipilän hallitus valmisteli lakeja kapea-alaisesti. Oppositiopuolueet tukivat kansalaisjärjestöjen laajaa osallisuutta ja halusivat ihmisten – palveluiden ja sosiaaliturvan käyttäjien – äänen kuuluviin. Oppositiopuolueet halusivat parantaa järjestöjen toimintaedellytyksiä ja keventää byrokratiaa. Tämä henki jatkui vaalien yli, Antti Rinteen ja myös Sanna […]

Blogi
pääsihteeri

11.2.2020 13:30

Järjestöt tarvitsevat yhteistyötä muuttuvassa sotessa – miten se organisoidaan?

Järjestöille SOSTE on koordinoinut muutaman vuoden laajaa hankekokonaisuutta, Järjestö 2.0:aa, joka on tarjonnut järjestöille jokaisessa maakunnassa tukea maakunta- ja sote-uudistukseen valmistautumisessa ja vaikuttamisessa. Lähtiessään aikanaan hakemaan tätä koordinaatiohanketta SOSTE teki selkeän poikkeuksen: tämä on ainut raha-automaatti- tai veikkausvoittovaroin rahoitettu hanke, jota SOSTE on hakenut. Haasteena hajanaiset tavoitteenasettelut Hankekokonaisuus oli SOSTEn näkökulmasta alusta alkaen haasteellinen. Itsenäiset maakuntahankkeet […]

Blogi
pääsihteeri

10.12.2019 09:40

Monipuolinen osaaminen takaa parhaan lopputuloksen

Kansalaisyhteiskunta Suomessa on pitkä perinne valmistella asioita laaja-alaisesti. Tämä on ollut vahvuus. Monitahoiset asiat selkenevät monelta kantilta pohdittaessa ja lopputuloksesta tulee yleensä ajassa kestävämpi ja arjessa toimivampi. Onkin harmi, että järjestöjen avustusjärjestelmää on lähdetty uudistamaan mahdollisimman suppealla ja yksipuolisella työryhmällä. Tällainen menettelytapa on aiemmin sovitun vastainen. VA-digissä valtionavustusprosessit digitalisoidaan Edellisen hallituksen – tai nyt kai pitää […]