Elämäni erikoisin kevät


Etusivu / Blogi / Elämäni erikoisin kevät

Koronavirus on vaikuttanut meidän elämäämme muuttaen totuttuja käytäntöjä ja tekemisen tapoja. Kirjoitan tätä aikana, jolloin valmiuslain nojalla voimaan saatettuja rajoituksia puretaan, mutta elämme edelleen monessa mielessä sumeassa tilanteessa. Emme tiedä, mitä tulevaisuus tuo? Viruksen leviäminen aiheuttaa valtavia sosiaalisia ja taloudellisia muutoksia eri puolilla maailmaa. Black lives matter -mielenosoitukset nostavat esille rakenteellisen rasismin seurauksia ja muitakin poliittisia ongelmia. Murros näyttää syvältä.

Pandemia koskee meitä kaikkia, mutta ei yhdenvertaisesti. Rajoitukset tarkoittavat monien palvelujen, tuen ja avunannon rajoituksia. Tämä on nostanut esille yhteiskunnan murtumakohdat: heikossa asemassa elävien elämä heikkenee kriisin aikana. Ikääntyneet, nuoret, paperittomat, työttömät tai läheisväkivaltaa kokevat ovat esimerkkejä ihmisistä, jotka kokevat rajoitusten vaikutukset muita rankemmin omassa elinpiirissään. Koronapandemia on myös talouskriisi, joka vaikuttaa ihmisten työllisyyteen tai mahdollisuuksiin saada työtä ja elantoa itselleen ja perheelleen.

Kriisin ratkaisemiseksi tehdään koko ajan päivittäin nopeita ja pitkälle vaikuttavia päätöksiä. Minkälaisia päätöksiä pitäisi tehdä, että palautuminen koronan jälkeiseen elämään antaisi kaikille yhtäläisiä mahdollisuuksia selviytyä ja olisimme vahvempia vastaamaan mahdollisiin uusiin kriiseihin?

Näiden kysymysten äärelle kokoontui emeritus arkkipiispa Kari Mäkisen johdolla toukokuussa asiantuntijatyöryhmä, joka antoi raporttinsa kesäkuun alussa. Työryhmän tehtävänä oli esittää toimenpiteitä hyvinvoinnin ja tasa-arvon vahvistamiseksi koronaepidemian jälkihoidossa. Työryhmän asetti sosiaali- ja terveysministeriö sekä työ- ja elinkeinoministeriö. Hyvinvoinnin ja tasa-arvon vahvistaminen koronakriisin aikana ja sen jälkeen -raportti on lukemisen arvoinen.

Päätökset ovat arvoratkaisuja

Asiantuntijoiden suositus on pysähtyä päätöksenteon arvoperustaan. Miten päätöksillä ja toiminnalla varmistamme ihmisarvoisen elämän, joka vahvistaa jokaisen oikeutta ja mahdollisuutta toteuttaa elämäänsä?

Koronaepidemian aikana on ollut kiinnostavaa havaita, että keskusteluun ovat nousseet elämän peruskysymykset, jotka koskevat huolenpitoa lähimmäisistä ja jokaisen oikeutta arvokkaaseen kuolemaan. Viranomaisten tekemät päätökset ovat vastauksia myös tähän arvokeskusteluun. Järjestöjen auttamistyön kannalta keskeinen havainto on, että kukaan ei ole pelkästään tuen saaja. Jokaisella pitäisi olla mahdollisuus myös tarjota omaa osaamistaan kansalaistoiminnan kautta.

Hyvinvointiyhteiskunta luo pohjaa yhteisöllisyydelle

Hyvinvointiyhteiskunta on osoittanut vahvuutensa myös yhteisöllisyyden edellytyksenä. Palvelujen ulottaminen kaikille ja erityistuki sitä tarvitseville luo kestokykyä ja vahvuutta koko yhteiskuntaan. Elävä suomalainen kansalaisyhteiskunta on ollut suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan mahdollistaja ja myös sen tuote. Yhteinen vastuu, yhteisen vastuun eetos ja yhdessä toimimisen merkityksiä synnyttävä toiminta vahvistavat osallisuutta.

Korona-aikana kansalaiset ja heidän yhteisönsä ovat vikkelästi muuttaneet toimintatapojaan saadakseen tuettua avun tarvitsijoita. Päättäjille on tärkeä arvoviesti, että uusia toimijoita on löytynyt eri puolilla maata. Järjestöjen elinvoimaisuuden varmistaminen on tärkeää osallisuuden ja demokratian varmistamiseksi.

Hyvinvointitalous muodostuu talouden ja hyvinvoinnin kehästä

Yhteinen ymmärrys hyvinvointiyhteiskunnan vahvistamisesta nosti esille hyvinvointitalouden, hyvinvointiin investoinnin, hyvinvoinnin seurannan ja arvioinnin merkityksen. Julkisen sektorin, kansalaisyhteiskunnan, yksityissektorin toiminnan ja ihmisten hyvinvoinnin välillä on vallinnut hyvä kehä, jota voi kutsua hyvinvointitaloudeksi. Lähtökohtana on ollut talouden ja hyvinvoinnin positiivinen ja toisiaan vahvistava suhde.

Tehtävät päätökset vaikuttavat ihmisten arkeen, hyvinvoinnin kehittymiseen tai yhteiskunnan murtumakohtien ennaltaehkäisyyn. Erityisen tärkeäksi asiantuntijaryhmässä nousi yhteisen luottamuksen vahvistaminen. Ihmisten tarpeisiin vastaavat palvelut lujittavat luottamusta omaan ja yhteisön selviämiseen.

Työryhmä esittää hyvinvoinnin arviointineuvoston perustamista tuottamaan tietoa ja ennakoimaan hyvinvoinnin kehittymistä.

Joskus pitää mennä kauas nähdäkseen lähelle

Työryhmän tehtävä oli miettiä, miten ratkaista hyvinvoinnin ja terveyden kysymyksiä koronan jälkeisessä tilanteessa. Vastauksia löytyi tutuista asioista. Tuen mahdollistaminen heikoimmassa asemassa oleville ihmisille tarkoittaa hyvinvointiyhteiskunnan vahvistamista varmistamalla universaalit palvelut sekä ihmisarvojen kunnioittaminen. Ihmisarvojen kunnioittaminen korostuu entisestään vaikeina aikoina.

 

Kuvassa hymyilee Kristiina Kumpulainen, kuva Jarkko Mikkonen.

 

 

Kristiina Kumpula
Suomen Punaisen Ristin pääsihteeri
Mäkisen työryhmän jäsen