Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta sai pitkän väännön jälkeen valmiiksi sote-lakeihin liittyvät mietintöluonnoksensa. Mietintöjä laadittiin yhteensä kolme (sote- ja maakuntauudistus, valinnanvapaus, palveluntuottajalaki) ja ne ovat nyt perustuslakivaliokunnan tarkastelussa. Ensi vuoden alkupuolella selviää, miten niille käy. Sote-lait ovat siis maalisuoralla – jälleen kerran.
Koostin mietinnöistä muutamia keskeisiä havaintoja SOSTEn ja sote-järjestöjen näkökulmasta. Mukana on edunvalvonnallisia voittoja, mutta myös asioita, jotka vaativat jatkotyöstämistä.
Maakunnille yhteistyövelvoite järjestöjen kanssa
Järjestöt, SOSTE mukaan lukien, ovat voimallisesti ajaneet maakuntien yhteistyövelvoitetta järjestöjen kanssa sekä korostaneet maakuntien sote-järjestöjen avustamisen mahdollisuutta. Nyt nämä asiat on nostettu lain tasolle, mikä on erinomainen asia. Järjestämislain 8 pykälään tuli tarkennus, jonka mukaan maakuntien on tehtävä yhteistyötä myös yleishyödyllisten yhteisöjen kanssa. Yhteistyö koskee nimenomaan hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen liittyvää toimintaa maakunnissa.
Valiokunta piti tärkeänä aktiivisen kansalais- ja vapaaehtoistoiminnan turvaamista. Kansalaisjärjestöjen työ ja vapaaehtoistoiminnan keskeinen rooli kansalaisten arjessa ei saa uudistuksessa heikentyä. Välttämättömänä pidettiin myös, että järjestötoiminnan tukemista voidaan jatkaa niin kuntien kuin maakuntien toimesta – niin, ettei tuki katkea uudistuksen keskellä ja että se jatkuu uudistukseen jälkeen.
Valiokunnan mukaan maakuntien ja kuntien valtionosuuksissa on syytä ottaa huomioon alan järjestöjen kanssa tehtävä yhteistyö. Tämä tehdään esimerkiksi sisällyttämällä yhteistyö sote-järjestöjen kanssa liikuntajärjestöjen tavoin hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen indikaattoreihin.
Sosiaalihuollon ohjauspalveluihin mahdollisuus alihankintaan
Valiokunnan linjauksen mukaan sote-keskuksissa annettavan sosiaalihuollon ohjauksen ja neuvonnan toteuttamiseksi ei ole välttämätöntä palkata palvelussuhteessa olevaa henkilöä. Tämä tarkoittaa, että ohjaus ja neuvonta voidaan vaihtoehtoisesti toteuttaa esimerkiksi alihankintana.
Muutos avaa mahdollisuuksia myös järjestöomisteisille palveluille ja sote-järjestöjen laajalle osaamiselle. Tätä avausta kannattaa harkita hyödynnettäväksi.
Asiakassuunnitelman määritelmä on nyt selkeämpi
Yksi laajaa keskustelua herättänyt kohta – johon myös perustuslakivaliokunta kiinnitti huomiota – oli pykälä asiakassuunnitelmasta.
Valinnanvapauslain perusteella laadittavan asiakassuunnitelman pykälämuotoilut ovat nyt selkeämpiä kuin aiemmissa esityksissä. Kirjauksista käy nyt ilmi, että valinnanvapauslain mukainen asiakassuunnitelma on väline yhteistyöhön, palvelujen yhteensovittamiseen ja suunnitteluun asiakkaan, maakunnan liikelaitoksen ja muiden palveluntuottajien välillä. Valinnanvapauslain mukainen asiakassuunnitelma ei luo asiakkaalle oikeutta palveluihin, vaan nämä oikeudet tulevat substanssilaeista. Tämä ero tulee nyt mietinnöstä esille.
Näen kuitenkin riskinä, että valinnanvapauslain mukaisten asiakassuunnitelmien tekeminen rajataan liian suppealle kohderyhmälle. Huoli nousee valinnanvapauslain 5§:n perustelujen ja järjestämislain 13§:n 1 momentin perustelujen eroavaisuudesta ja mahdollisesta ristiriidasta.
Mikäli kokoavaa suunnitelma ei tehdä, palvelujen integraation toteutuminen vaarantuu käytännössä. Valinnanvapauslain perusteluteksti olisi selkeimmin muotoiltu niin, että lain mukainen asiakassuunnitelma on tarpeen laatia, kun asiakkaalla on enemmän kuin yksi substanssilakien mukaan laadittu suunnitelma.
Lisäksi maakunta voisi edellyttää, että tuottajan on perusteltava päätös sekä asiakkaalle että maakunnalle, jos tuottaja aikoo poiketa valinnanvapauslain mukaisen asiakassuunnitelman noudattamisesta. Tämän voisi kirjata tuottajia koskeviin ehtoihin. Uudistuvassa asiakas- ja potilaslaissa on vahvistettava substanssilakeihin perustuvien suunnitelmien tekemistä ja valvomista.
Sosiaalisen kuntoutuksen asiakasseteli vaatii tarkennuksia
Sosiaalinen kuntoutus on edelleen tarjottavien asiakassetelipalvelujen luettelossa, monien järjestöjen esittämästä kritiikistä huolimatta. Asian nosti esille myös selvityshenkilö Tuija Brax raportissaan.
Järjestöt ovat keskeisiä sosiaalisen kuntoutuksen toteuttajia. Järjestöjen yhteistyökumppanina ovat olleet kunnat ja suurimpana rahoittajana STEA. Esimerkiksi vuonna 2018 STEA avusti sosiaaliseksi kuntoutukseksi määriteltyä järjestöjen yleishyödyllistä toimintaa yhteensä 142 miljoonalla eurolla. Avustuskohteita Suomessa oli 950 kappaletta. Kyseessä on siis merkittävä avustussumma.
Sosiaalisen kuntoutuksen määritelmä vaatii tarkennusta ennen kuin valinnanvapauslait tulevat voimaan. Yleishyödyllinen, järjestölähtöinen sosiaalinen kuntoutus tulee pystyä erottamaan valinnanvapauden piirissä olevista asiakassetelipalveluista. Jos näin ei tehdä, maakunnat asukkaineen saattavat menettää huomattavan osan järjestöjen yleishyödyllisistä avustuksista ja toiminnoista. Jos näin kävisi, se lisäisi maakuntien kustannuksia.
Ennen muuta on syytä olla huolissaan sosiaalisen kuntoutuksen asiakkaista, joiden toimintakyky on rajallinen. Jäävätkö he ilman palveluita, jos järjestöjen toiminta pahimmillaan loppuu markkinaehtoistamisen seurauksena?
Järjestöjen esittämä huoli oli osittain kuultu valiokunnassa. Mietintöluonnoksen mukaan maakunnan on tarkoituksenmukaista kartoittaa esimerkiksi alueellaan olevaa järjestötoimintaa, ennen kuin se tekee päätöksen lain 24§:n mukaisesti palvelujen tarkemmasta sisällöstä. Vaikka mietintöluonnoksissa oli paljon hyvää, on koko sote- ja maakuntauudistuksessa vielä kehitettävää. Vaikuttamistyö jatkuu vahvana, kävi sotelle miten tahansa.
[button class=”” text=”Lue tarkemmat havainnot mietinnöstä (PDF)” url=”https://www.soste.fi/wp-content/uploads/2018/12/Havaintoja-sote_mietinnöistä_SOSTE.pdf” ]