Sote-uudistus otti viime perjantaina askeleen eteenpäin, kun perustuslakivaliokunta hyväksyi sote-esityksen perusratkaisut vaatien vain muutamia korjauksia. Palveluita tuottavissa järjestöissä on viimeistään nyt tehtävä hartiavoimin töitä, jotta niissä ollaan valmiina vastaamaan uusien hyvinvointialueiden tuomiin toimintatapamuutoksiin.
Mikäli Marinin hallituksen soteuudistus hyväksytään eduskunnassa, on järjestöjen toimintaympäristön muutos edessä hyvinkin pian. Palveluita tuottavien järjestöjen osalta tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että jatkossa sote-palveluita hankkii kuntaa huomattavasti suurempi hyvinvointialue. Muutos huolettaa monia järjestöjä. On vaikea ennakoida, miten tuleva hyvinvointialue aikanaan palveluita hankkii ja millainen mahdollisuus järjestöillä on osallistua kilpailutuksiin.
SOSTE on kevään aikana käynnistänyt selvitystyön, jolla haetaan näkymiä vaihtoehtoisista tulevaisuudentiloista 2030-luvun järjestöjen palvelutuotannolle. Tulevaisuusnäkymien eli skenaarioiden pohjalta pyritään määrittelemään toimenpiteitä ja askelmerkkejä palveluita tuottaville järjestöille suotuisan skenaarion toteutumiseksi. Tulosten pohjalta on myös tarkoitus kehittää SOSTEn toimintaa.
Selvitystä varten palvelutuottajajärjestöille tehdyn kyselyn ja sidosryhmille tehtyjen haastattelujen vastauksista nousee huoli siitä, että järjestöjen asemaa palveluntuottajana ei tunnisteta tai arvosteta yhteiskunnassa. Monet järjestöt kertovat, että kuntien hankinnoissa painotetaan usein pääasiassa vain hintaa, laadun ja vaikuttavuuden sijaan. Pelkona on, että yhä isommalle alueelle hankintoja tekevä hyvinvointialue toimii samoin, eikä edes tunne alueensa kaikkia järjestötoimijoita.
Hankintojen keskittyminen suuremmalle toimijalle ei välttämättä ole huono asia, jos hankinnat tehdään hyvin. Hyvinvointialueilla on isommat resurssit järjestää kilpailutuksia, jolloin juridista ja hankintaosaamista on paremmin käytössä. SOSTE katsoo, että on tärkeää varmistaa, että jokaisella hyvinvointialueella tunnetaan alueen erilaiset palvelutuottajat. Onnistuneilla palveluhankinnoilla voidaan paremmin vastata yksilölliseen palvelutarpeeseen ja alueellisiin erityispiirteisiin. Hankintoja tulee jakaa pienempiin osiin ja painotuksen olla laadussa ja vaikuttavuudessa pelkän hinnan sijasta.
Järjestöjen palvelutuotannossa korostuvat erikoistuminen tiettyjen, usein vaativaa huolenpitoa tai erityistä osaamista edellyttävien, asiakasryhmien palveluihin. Järjestöjen palvelutuotannon luonne myös poikkeaa muusta palvelutuotannosta siinä, että järjestöjen tarkoituksena on palvelutuotannossakin kohderyhmän etujen valvominen ja asiakaslähtöisyys sekä palveluiden laatu.
Ei kuitenkaan riitä, että hyvinvointialue tuntee alueensa toimijat. Myös palvelutuottajajärjestöjen on kyettävä mittaamaan, osoittamaan ja viestimään oman toimintansa vaikuttavuus ja tarvittaessa kyettävä uudistumaan. Myös yhteistyö alueen muiden järjestöjen kanssa voi luoda uusia mahdollisuuksia. Vaikka ennakointi on vaikeaa, nyt ei kannata odottaa ja katsoa sivusta, mitä tapahtuu.