Syksyn aikana hyvinvointialueet ovat laatineet vuoden 2023 budjettejaan. Hyvinvointialueiden rahoitus pohjautuu pääosin valtion rahoitukseen ja osin asiakas- ja käyttömaksuihin. Budjetoinnin ohella hyvinvointialueiden valtuustot tekevät päätökset myös sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista. Valtuusto voi siis itse päättää, millaisia maksuja hyvinvointialueella peritään, vai peritäänkö lainkaan.
Päätökset tehdään lyhytnäköisesti talouden eikä hyvinvoinnin ehdoilla
Ennakkoon arvioitiin, että asiakasmaksut asettunevat hyvinvointialueilla lainsäädännössä määriteltyjen enimmäismaksujen tasolle. Näin näyttää myös tapahtuneen. Ne hyvinvointialueet, joissa päätökset on tehty, ovat päätyneet perimään laissa säädetyt enimmäismaksut. Päätökset on tehty talouden puristuksessa, mutta lyhytnäköisesti. Sote-uudistuksen yksi keskeinen tavoite on kaventaa hyvinvointi- ja terveyseroja. Lähtöasetelmat hyvinvointi- ja terveyserojen kaventamiselle ovat heikot, jos asiakasmaksut päätetään hinata kattoon.
Suomi on kamppaillut jo vuosikymmenien ajan eri väestöryhmien välisten terveyserojen kaventamiseksi heikoin tuloksin. Terveyserot ovat edelleen suuret verrattuna esimerkiksi muihin Pohjoismaihin. Yksi terveyseroja lisäävä tekijä, jonka myös OECD on nostanut arvioissaan esille, on korkeat asiakasmaksut.
Korotukset koskettavat etenkin pienituloisia
Asiakasmaksuja maksavat eniten paljon sairastavat ja heikkokuntoiset, jotka usein kuuluvat pienituloisiin. Suomessa asiakasmaksut ovat muihin pohjoismaihin verrattuna korkeat, ja täällä maksetaan terveydenhuollosta keskimäärin muita OECD-maita enemmän. Vuonna 2019 kotitalouksien osuus terveydenhuoltomenoista oli Suomessa 17,45 prosenttia, kun muissa OECD-maissa osuus on keskimäärin 13,86 prosenttia.
Asiakasmaksujen korotukset uhkaavat kasvattaa kotitalouksien maksuosuuksia ja ajaa paljon sairastavat ja pienituloiset entistä syvempään taloudelliseen ahdinkoon. Ulosottojen määrä on yli kaksinkertaistunut vuosikymmenen aikana. Vuonna 2021 peräti 559 000 sote-huollon asiakasmaksua oli perinnässä. Riskinä on, että maksujen korotukset lisäävät ulosottojen määrää.
Vakava sairastuminen yhdessä syvien taloudellisten ongelmien kanssa heikentää entisestään ja kroonistaa ihmisen tilannetta. Tästä aiheutuu yhteiskunnalle merkittäviä kuluja myöhemmässä vaiheessa, kun ihmiset eivät kuntoudu.
Suomessa terveyden tasa-arvo ei toteudu lääkärille pääsyssä. Voi varsin perustellusti kysyä, että jos työterveydessä lääkärille pääsee maksutta ja lähes viivytyksettä, tulisiko myös paljon sairastavilla pienituloisilla olla sama mahdollisuus?
Palveluihin pääsy turvataan kohtuuhintaisilla tai maksuttomilla palveluilla sekä maksuja huojentamalla
Päijät-Hämeessä on päätetty periä enimmäismaksut. Samalla siellä tehtiin päätös, että terveydenhuollon tasasuuruisia maksuja voidaan alentaa tai jättää perimättä, mitä laki ei suoraan velvoita. Päätös on erinomainen, koska nykylaki velvoittaa huojentamaan vain sosiaalipalveluista perittäviä ja terveydenhuollon tulosidonnaisia maksuja, mikäli ne uhkaavat kotitalouden toimeentuloa.
Kohtuuhintaisten sote-palvelujen saatavuuden lisäksi on tärkeää, että hyvinvointialueilla huojennetaan maksuja asiakkaan tilanne huomioiden – myös tasasuuruisia maksuja. On kaikin tavoin varmistettava, etteivät asiakasmaksut johda velkaantumiseen, ulosottoihin, pikavippeihin tai valintaan, meneekö lääkärille vai ostaako ruokaa.