Elämme keskellä massiivista digitalisaation murroskautta. Koronapandemia on vienyt yhä useammat palvelut verkkoon, ja etäosallistumisen kanavista on tullut arkipäivää yhä useammalle meistä. Siinä missä joidenkin palvelut ovat tehostuneet, helpottuneet ja tulleet digitaalisesti suorastaan kotiin, osalla muutos on ollut täysin päinvastainen.
Eri palveluiden sulkeutuminen koronan vuoksi ja yhä useamman kohtaamisen siirtyminen verkkoon on asettanut meidät eriarvoiseen asemaan esimerkiksi digitaalisten taitojen, mahdollisuuksien tai vaikkapa vain toimivan nettiyhteyden perusteella. Digisyrjäytymiseen ja saavutettavuuden haasteisiin on viime aikoina alettu kiinnittää huomiota ja ongelmiin suhtautua vakavasti. Digitaalisten palveluiden saavutettavuus on kuitenkin vain yksi digitalisaatioon liittyvistä haasteista.
Valtiovarainministeriön asettama Digi arkeen -neuvottelukunta nosti viime viikolla julkaistussa raportissaan esille tarpeen lisätä ihmisten ymmärrystä omista digioikeuksistaan. Samalla se kiinnitti huomiota digitaalisten palveluiden säätelyn puutteeseen, jonka nähtiin niin ikään aiheuttavan merkittäviä perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseen liittyviä ongelmia. Neuvottelukunta järjesti keväällä kaksiosaisen pyöreän pöydän keskustelun, jonka pohjalta laaditussa raportissa esitetään useita erinomaisia ehdotuksia esimerkiksi lainsäädännön ja sen valvonnan kehittämiseen sekä koulutuksen ja neuvonnan lisäämiseen.
- Lue lisää: VM 13.10.2021 Perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisessa digitaalisissa palveluissa on vielä kirittävää
Jokainen tarvitsee ymmärrystä digioikeuksista ja tietoturvasta
Psykoterapiakeskus Vastaamon tietomurron kaltaiset yksityisyyteen kohdistuvat rikokset ovat karuimpia esimerkkejä siitä, millaisten uusien uhkien kanssa olemme tekemisissä. Törmäämme lähes päivittäin erilaisten nettitrollien levittämään väärään ja valheelliseen tietoon sekä tietojen kalasteluun erityisesti sosiaalisessa mediassa. Sosiaalisen median palveluille luovuttamistamme tiedoista on jo nyt tullut kauppatavaraa ja niin sanotut algoritmit ohjaavat toimintaamme enemmän kuin tulemme edes ajatelleeksi. Tarve omien digioikeuksien ja tietoturvan ymmärtämykselle ei siis koskaan ole ollut niin suurta kuin nyt.
Internet ja sen erilaiset palvelut ovat syntyneet ja kehittyneet vuosien saatossa vastaamaan vain niiden käyttäjien lähtökohtia ja kulloisiakin tarpeita. Ihmisoikeuksiin ja palveluiden sääntelyyn on herätty vasta paljon myöhemmin. Siksi niin moni näihin oikeuksiin liittyvä asia on jäänyt yksittäisen käyttäjän omien tietojen ja taitojen varaan. Kun yhä useampi palvelu muuttuu digitaaliseksi, ei pelkästään käyttäjän omien tietojen ja taitojen varaan voi laskea – tarvitaan sääntelyä, lainsäädäntöä ja kansainvälisiä sopimuksia. Niinkin ilmeisistä ihmisoikeuksista kuin yhdenvertaisuudesta ja erityisesti yksityiselämän suojasta on pidettävä huolta myös digitaalisissa ympäristöissä.
Yhä suurempi osa arjesta tapahtuu digitaalisessa ympäristössä
Lapset ja nuoret kasvavat nykyisin maailmassa, jossa digitaaliset palvelut, sosiaalinen media ja erilaiset sovellukset muodostavat jatkuvasti kasvavan osan heidän elinpiiristään. Jo nyt näemme ympärillämme ilmiöitä, joihin on suhtauduttava äärimmäisen vakavasti. Nettikiusaamisesta sekä lapsiin ja nuoriin kohdistuvasta häirinnästä kuuluu yhä enemmän surullisia viestejä. Lasten ja nuorten digikasvatukseen tulee jatkossa panostaa enemmän. Tällä tavoin voimme varmistaa, että tulevat sukupolvet kasvavat entistä valveutuneimmiksi digipalveluiden käyttäjiksi ja kykenevät hyödyntämään niiden mahdollisuuksia entistä tietoisempina omista oikeuksistaan.
Digitalisaatio etenee nyt suuremmilla harppauksilla kuin koskaan aiemmin. Samalla on syytä tunnistaa ja tunnustaa myös se tosiasia, että muutos tuskin tulee tästä hidastumaan. Vaikka lisääntyvät digitaaliset palvelut heittävät eteemme erilaisia haasteita ratkottavaksi, on meidän kyettävä näkemään myös ne mahdollisuudet, joita digitalisaatioon liittyy. Mitä enemmän kykenemme ratkomaan näitä eteen heitettyjä haasteita, sitä paremmin pystymme hyödyntämään digitaalisten palveluiden mahdollisuuksia saavutettavuuden ja tasa-arvon lisäämisessä.
Kyse on siitä, kumman ehdoilla tulevaisuuden digitaalista palveluverkkoa rakennetaan: meidänkö eli palvelujen käyttäjien vai palveluja markkinoille tuottavien, usein kasvottomien toimijoiden.
Kirjoittaja on Digi arkeen -neuvottelukunnan jäsen.