Ikääntyneet aikuiset kuntoutuksessa – rehabilitaatiota vai reablementtia?


Etusivu / Blogi / Ikääntyneet aikuiset kuntoutuksessa – rehabilitaatiota vai reablementtia?

Tämä blogi on osa kuntoutusaiheisten kirjoitusten sarjaa, jonka kirjoittajina ovat SOSTEn ja Kuntoutussäätiön koordinoiman Kuntoutusverkosto KUVEn jäsenet.

Tämän blogikirjoituksen otsikossa on kaksi käsitettä, joiden avulla ikääntyneiden kansalaisten kuntoutusta voidaan tarkastella uudella tavalla. Se, miten puhumme miljoonasta yli 65-vuotiaasta kansalaisesta ei ole suinkaan yhdentekevää. Heillä voi olla korkea numeerinen ikä, mutta koettu ja toimintakykyinen ikä voivat olla hyvin erilaisia. Puhumme siis heterogeenisesta joukosta ihmisiä 60 ja 100 ikävuoden välillä.

Maailmalla ikääntyneistä käytetään kahta peruskäsitettä eli older adults tai elderly. Edellinen viittaa ihmisen aikuisuuteen, joka säilyy iästä riippumatta. Ikääntyneet ovatkin ensisijaisesti aikuisia, tosin eläneet nuorempia aikuisia kauemmin. Tähän käsitteeseen liittyy myös vahva konnotaatio ainutlaatuisesta ihmisarvosta, yksilöllisyydestä ja sellaisista voimavaroista, joita voi olla vain pitkän elämänkulun seurauksena. Jälkimmäinen käsite, vanhukset, viittaa puolestaan lääketieteelliseen näkemykseen iän mukanaan tuomista riskeistä ja sairauksista sekä erilaisista menetyksistä, jolloin siinä painottuu väistämättä hoitoisuus, avuttomuus ja pahimmillaan raihnaisuuteen. Tällaisessa vanhustamispuheessa (oldering) keskitytään samalla yhteiskunnallisiin kustannuksiin, omaisten hoivataakkaan ja työntekijöiden raskaaseen hoivatyöhön.

Se, miten puhumme miljoonasta yli 65-vuotiaasta kansalaisesta ei ole suinkaan yhdentekevää.

Lääkinnällinen kuntoutus (medical and physical rehabilitation) perustuu vahvasti lääketieteen perinteeseen tarjota sairastumisen ja/tai vammautumisen jälkeistä ns. palauttavaa kuntoutusta. Tämä re-habilitaatio on siis kehittynyt kuntoutuksen yleiskäsitteeksi silloin, kun ihmisten keski-ikä oli huomattavasti alhaisempi kuin nykyisin ja toisaalta aikaan, jolloin teoreettinen tieto ja tieteellinen tutkimus olivat tiukasti sektoroituneita ja rajattuja toimintakenttiä. Työikäisten palauttaminen työelämää oli lääkinnällisen kuntoutuksen tavoite – ja hyvä niin. Toisaalta saman käsitteen alle kuulunut lasten ja nuorten ns. kehityksellinen kuntoutus edistivät sairaiden ja vammaisten lasten tilannetta kiriä kiinni ns. terveiden lasten ja nuorten normaaleja elämänkulkuja. Nykyisin puhutaan myös vaativavasta lääkinnällisestä kuntoutuksesta, kun aikaisemmin käsitteenä oli vaikeavammaisten kuntoutus. Kumpikohan näistä käsitteistä on ihmislähtöisempi – jos kumpikaan?

Uusi tapa tarkastella ikääntyneitä aikuisia

Onko lääkinnällisen kuntoutuksen käsite ja siihen liittyvät historialliset merkitykset ja mielikuvat enää toimivia, kun puhutaan ikääntyneistä aikuisista? Koska lääketieteen (kuten geriatria ja fysiatria) rinnalle on tullut runsaasti uudenlaista monitieteistä tietoa ja tutkimusta, lääkinnällinen kuntoutus vaikuttaa jopa kapealta. Esimerkiksi kognitiotieteiden, sosiologian ja ennen kaikkea gerontologisen tiedon lisääntyminen avaa ikääntyneiden aikuisten toimintakyvyn ja osallisuuden tukemiseen aivan uudenlaisia mahdollisuuksia.

Pohjoismaissa, Brittein saarilla, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa sekä Pohjois-Amerikassa onkin otettu käyttöön kaksi uutta käsitettä eli reablement ja restorative care, jotka molemmat viittaavat aivan uudenlaiseen tapaa tarkastella ikääntyneitä aikuisia arjessaan, omissa elinympäristöissään elämänkulkujensa yksilöllisinä toimijoina. Arjen mielekäs ja merkityksellinen mahdollistaminen toimintakyvystä, sairauksista ja iästä huolimatta on kuitenkin ensisijainen oikeus jokaiselle ihmiselle.

Uusilla käsitteillä rikomme vanhoja mielikuvia

Valtakunnallista seminaarissa 14.2.2019 nostettiin esille kansalaisten terve vanheneminen, vaikka terveyden rinnalle tarvitaan toimintakykyistä ja merkityksellistä vanhenemista. Rita Satana (WHO, senior advisor) nosti seminaarissa esille ikääntyneistä välittämisen silloinkin, kun emme tunne heitä – läheisistähän voi aina helposti välittää. Ikäystävällinen yhteiskunta tekee ikääntyneet aikuiset näkyviksi, heillä on paikka ja rooli kaikkialla. Jokaisella ikääntyneellä aikuiselle on oikeus saada koko potentiaalinsa oikeudenmukaisesti ja yhdenvertaisesti esille, iästä, terveydestä ja toimintakyvystä huolimatta. Tähän juuri vastaa reablement-lähestymistapa. Arjen uudelleen mahdollistaminen reablementin avulla tarkoittaa ikääntyneen, hänen läheistensä ja koko palvelu- ja tukiverkoston rakentumista juuri ikääntyneen itsensä lähtökohdista käsin.

Koska jokainen uusi ikääntyneiden sukupolvi luo oman näkemyksensä ikääntymisestä, koti- ja arkikuntoutus muotoutuvat aina uudelleen ja uudelleen. Tähän tarvitaan reablement-lähestymistapaan perustuvien interventioiden palvelumuotoilua, jossa iäkkäät aikuisen yhdessä eri alan asiantuntijoiden kanssa ovat tuottamassa merkityksellisiä palvelukokonaisuuksia. Juuri uusilla käsitteillä rikomme vanhoja mielikuvia ja tunnistamme toimimattomia käytänteitä sekä uudistamme omaa alaamme, yhdessä moniammatillisesti.

 

Aila Pikkarainen, lehtori, THM, KM, IKÄ-MATKA-tutkimushankkeen projektipäällikkö, Jyväskylän ammattikorkeakoulu