Kirjoitimme 8.2.2023 Helsingin Sanomien Vieraskynä-kirjoituksessa sosiaalietuuksien alikäytöstä ja keinoista vähentää sitä. Kirjoituksesta saamamme palautteen ja siitä käydyn keskustelun perusteella alikäyttö koetaan ongelmaksi ja sen vähentämistä pidetään tärkeänä. Monet kertoivat esimerkkejä tilanteista, joissa olivat itse jääneet tai heidän läheisensä oli jäänyt ilman hänelle kuuluvaa etuutta.
Monissa selvityksissä on todettu, että ilman etuuksia jäävät usein kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevat ihmiset. Tämä näkyi myös saamassamme palautteessa. Ihmisillä on esimerkiksi muistiongelmia ja monenlaisia neuropsykologisia haasteita. Suurimmassa ahdingossa olevat eivät tiedä etuuksista, joihin he olisivat oikeutettuja, tai eivät joko osaa tai jaksa hakea kaikkia heille kuuluvia etuuksia. Ongelma ei ole pelkästään etuuksien tekninen hakeminen, vaan esimerkiksi erilaisten tositteiden toimittaminen hakemuksen liitteeksi.
Hakematta jäänyt vammaisetuuksia, leskeneläkkeitä, Kela-matkakorvauksia
Eräs kommentoija kertoi jääneensä ilman henkilökohtaista avustajapalvelua, koska ei ollut tietoinen asiasta. Vasta, kun sukulainen sairastui vakavasti, hän kuuli tältä tällaisesta mahdollisuudesta ja haki palvelua. Tämän jälkeen kyseinen henkilö oli tavannut muitakin vastaavassa tilanteessa olevia ihmisiä, joille oli pystynyt kertomaan mahdollisuudesta.
Toinen henkilö kertoi joutuneensa käymään säännöllisesti pitkän matkan päässä sairaanhoidossa. Kukaan ei kertonut, että hänellä olisi ollut oikeus saada osa matkakuluista korvattua Kelasta.
Erästä henkilöä ei ollut neuvottu vammaisetuuden mahdollisuudesta ja se oli jäänyt hakematta. Leskeneläke mainittiin myös etuutena, jota erityisesti ikääntyneet henkilöt eivät tunne ja osaa hakea.
Anomisesta ehdotukseen
Yhtenä keinona alikäytön vähentämiseksi esitimme etuusehdotuksen käyttöönottoa: ihmisen antamien tietojen ja rekisteritietojen perusteella hänelle laadittaisiin ehdotus etuuksista, joihin hän on oikeutettu.
Etuusehdotus tarkoittaisi ajatuksellisesti anomisesta siirtymistä siihen, että viranomainen tarjoaisi asiakkaille kaikki ne etuudet, joihin hän on oikeutettu. ”Hänelle tarjotaan, hän ei pyydä, siinä on henkisesti vissi ero.”, kuten eräs kirjoituksemme kommentoija tiivisti.
Saako tukien hakeminen olla helppoa?
Muutamassa kommentissa vastustettiin etuuksien alikäytön vähentämistä ja etuusehdotuksen käyttöönottoa. Etuuksien ”markkinointi” nähtiin haitallisena ja kerrottiin, että aiemmin oli kunnia-asia, ettei etuuksiin tukeuduttu.
Esitettiin myös näkemyksiä, että meiltähän loppuisivat rahat, jos tukien hakeminen olisi kovin helppoa. Kommenteissa tuotiin myös esille, että ihmisten pitäisi mennä töihin etuuksilla olemisen sijaan.
Sellainen ajatus on kestämätön, että budjetti saataisiin riittämään sillä, ettei ihmisille kerrota etuuksista, joihin heillä on oikeus. Tuolloin tuetta jäisivät kaikista haavoittuvimmassa asemassa olevat: he eivät välttämättä tunne oikeuksiaan tai osaa tai jaksa hakea tukia.
Vaikeassa tilanteessa oleville pitää varmistaa kaikki mahdollinen tuki
Emme pidä etuuksien alikäytön vähentämistä esillä siksi, että haluaisimme houkutella etuuksien varaan ihmisiä, jotka pystyisivät hankkimaan toimeentulonsa työllä. Sen sijaan haluamme, että vaikeissa elämäntilanteissa olevat ihmiset saavat kaiken sen tuen, johon heillä lainsäädännön mukaan on oikeus.
Kun lainsäädännössä määritellään, mihin tukiin ihminen on oikeutettu, pitää lähtökohtana olla, että kaikille tukeen oikeutetuille se myös myönnetään. Ja kaikkien pitää myös saada tietoa saatavilla olevasta tuesta.
Sosiaalitukia kritisoiville eräs kommentoija halusi huomauttaa, että monet etuuksien saajat ovat työelämässä. Perhetilanne, sairaus tai muu elämäntilanteen äkillinen ja yllättävä muutos voi pudottaa kenet tahansa yhteiskunnan tuen varaan. ”Kriisitilanteesta selviämisen riippuminen sosioekonomisesta taustasta on henkilöresurssien haaskausta”, hän toteaa.