Suomalainen yhteiskunta perustuu luottamukseen ja meillä luotetaan yleisesti instituutioihin. Suomessa kansalaiset luottavat paljon muun muassa oikeus- ja koulutusjärjestelmiin, terveys- ja hyvinvointipalveluihin sekä poliisiin. Eurobarometrin mukaan suomalaiset luottavat myös toisiinsa eniten Euroopassa. Luottamus ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys. Meilläkin erot hyvin ja huonosti toimeentulevien välillä ovat suuret, ja peräti joka kolmas suuria toimeentulovaikeuksia kokevista ei esimerkiksi juurikaan luota suomalaiseen oikeusjärjestelmään.
Luottamus syntyy helposti samankaltaisuudesta ja tuttuudesta, mutta luottamuksen rakentaminen erilaisuuden yli vaatiikin jo ihan eri tavalla ymmärrystä ja työtä. Luottamuksen rakentamiseen ja ylläpitoon kannattaa panostaa sillä luottamus takaa yhteiskunnallisen yhteenkuuluvuuden ja turvallisuuden.
Presidentti ja rauhannobelisti Martti Ahtisaari on todennut viisaasti ”Ilman luottamusta yhteiskunta ei voi kehittyä tai kukoistaa. Rauhanvälityksessä täytyy ymmärtää, että luottamukseen pääsee, jos antaa ihmisille välineet rakentaa oman tulevaisuutensa.”
Yhä monimutkaisempia kriisejä yritetään ratkoa monipuolisilla keinoilla
Muualla läntisessä maailmassa kansalaisten luottamus poliitikkoihin ja poliittisiin instituutioihin horjuu. Ilmiö ruokkii populistisia liikkeitä, jotka esiintyvät kansan epäluottamuksen tulkkeina. Koko maailman mittakaavassa erilaisten konfliktien ja kriisien määrä on lisääntynyt ja monimutkaistunut. Ennen kriisit ja konfliktit liittyivät hyvin pitkälle taloudellisiin intresseihin. Nykyään puhutaan enenevässä määrin identiteettiin liittyvistä konflikteista ja niihin liittyvistä haasteista. Väkivaltainen ekstremismi on lisääntynyt ja sille onkin hyvät ”markkinat” tänä päivänä. Tietotekniikkaa ja somea käytetään taitavasti mm. hyväksikäyttämällä ryhmien välisiä jakolinjoja.
Ilmastonmuutos on yhteydessä muuttoliikkeisiin ja pakolaisuuteen eri tavoin. Sääolosuhteiden muuttuminen tekee joistakin alueista vaikeasti asuttavia. Usein nuo alueet ja yhteiskunnat ovat jo valmiiksi alttiita konflikteille. Ilmastonmuutos monimutkaistaa myös kriisejä ja konflikteja entisestään. Ilmastonmuutos on lisä heikon hallinnon, korruption ja työttömyyden kaltaisiin konfliktien syihin.
Konfliktien ratkaisemisen tavat ovat monipuolistuneet viime vuosina. Kansainvälinen yhteisö pyrkii nykyään aiempaa aktiivisemmin osallistumaan konfliktin ratkaisuun jo varhaisemmassa vaiheessa, jo silloin, kun väkivaltainen kriisi vasta uhkaa puhjeta. YK on tärkeässä roolissa konfliktien ja kriisien ehkäisyssä ja ratkomisessa, mutta sen mahdollisuudet ratkaista ongelmia ovat rajalliset, vaikka YK järjestelmänä on parempi kuin ehkä koskaan aiemmin. Nykyään kriisinhallinnassa tarvitaan entistä useammin valtioiden rinnalla myös riippumattomia toimijoita. Työn onnistumista ei voi mitata rauhansopimusten määrällä. Joskus tuloksekasta työtä on se, että saadaan ihmiset yhteisen pöydän ääreen neuvottelemaan. Osallisuuden ja mukaan ottamisen prosessi on ydinkysymys.
Painopiste konfliktien ennaltaehkäisyyn
Anisa Doty on kiteyttänyt hyvin konfliktin kansainvälisen sosiaalipolitiikan iltapäivä -tilaisuudessa:
” Konflikti itsessään on luonnollinen tapahtuma jokaisessa päivässä – ei hyvä tai huono. Kyse on siitä, miten sitä lähestytään.”
Kuten monissa muissakin asioissa niin ennaltaehkäisy on aina parempi vaihtoehto kuin jo puhjenneiden kriisien ja konfliktien hoitaminen. Miten sitten konflikteja ja kriisejä ehkäistään arjen tasolla? Iso merkitys on koulutuksella ja tiedon lisäämisellä. Yhteiskuntaa pitäisi ruokkia tiedolla. Tässä yliopistoilla ja tutkimuksella voisi olla enemmän roolia. Yliopistoissa voisi lisätä perusopetuksellista osaamista mm. erilaisten menetelmien, tutkijoiden ja tietolähteinen yhdistämistä. Myös esimerkiksi psykologian opettaminen osana sosiaalitieteitä, voisi auttaa omien tendenssien tiedostamisessa.
Koulussa pitäisi opettaa enemmän riidanratkaisu- ja medialukutaitoja. Näin onneksi jo tapahtuukin, mutta opetus tulisi olla osa kaikkien luokka-asteiden opetussuunnitelmaa. Nuoria kannattaa myös osallistaa mukaan keskusteluun aiempaa enemmän. Kriisien ja konfliktien ehkäisy ei kuitenkaan ole pelkästään koulun tehtävä vaan hyvin monet muut tahot voivat edistää kriisien ja konfliktien ehkäisytaitoja osana muuta toimintaa. Kansalaisjärjestöillä on oma paikkansa rauhantyössä ja niillä on monia vahvuuksia ehkäistäessä konflikteja. Ne voivat mm. toimia laaja-alaisesti ja niiden on usein helppo työskennellä ruohonjuuritason järjestöjen kanssa.
Tärkeätä on myös tuoda näkyväksi mikrotason hyviä käytänteitä ja esimerkkejä onnistuneista keinoista ehkäistä konflikteja, kriisejä ja tavoista tehdä rauhantyötä. Esimerkkinä nuorten parissa tehtävästä rauhantyöstä on Espoossa toteutettava Gutsy Go -projekti, jossa kahdeksasluokkalaiset jalkautuvat kaupunkiin toteuttamaan rauhantekoja. Projektissa nuoret osallistetaan toimimaan yhdessä kaupunkilaisten hyväksi. Nuorten tukena on nuorisotyön, pedagogiikan ja median ammattilaisista koostuva tiimi. Rauhanteoista kuvataan videoita.
Pidä kiinni toisen kunnioittamisen arvosta ja vältä vastakkainasettelua
Viimekädessä on niin, että jokainen meistä on rauhantekijä. Jokaisen oma käyttäytyminen joko lisää tai vähentää luottamusta.
Vaalivuonna toivoisi poliitikoilta dialogisuutta ja arvokeskustelua. Ehdokkaiden soisi pitävän kiinni toisen kunnioittamisen arvosta. Ehdokkaiden kannattaa rakentaa oma vaalikampanja niin, että nostaa esiin omia tavoitteita ja pitää huoli siitä, että omissa puheenvuoroissa ja esiintymisissä ei kannata tai edistä vastakkainasettelua. Medialla on myös iso vastuu siinä, miten kenelle ja mille annetaan tilaa. On hyvä muistaa, että kaikesta voi puhua, mutta kyse on siitä, miten sen tekee.
Konfliktien ja kriisien ehkäisyn haasteista keskusteltiin kansainvälisen sosiaalipolitiikan iltapäivässä 17.1.2019. Aiheesta keskustelivat ohjelmajohtaja Anisa Doty Solidaarisuudesta, johtaja Oskari Eronen Crisis Management Initiative CMI:stä, puheenjohtaja Amu Urhonen Kynnys ry:stä ja pääsihteeri Kristiina Kumpula Punaisesta Rististä.