Hiljaisuus on syksyn mittaan lisääntynyt. Lumen hiljaisuus. Ruokajonojen painava hiljaisuus. Epäuskoinen hiljaisuus oikeutta ja kohtuutta koettelevien päätösten edessä.
Joulukuisen illan hiljaisuudessa muistelen tietäjien matkaa.
#
Tietäjät tulivat idästä, Samarkandista tai Kabulista kukaties. Tähti johti heidät Jerusalemiin.
Jerusalem oli valtakeskus. Jerusalemissa oli Herodes, siellä olivat ylipapit. Ylipapit tulkitsivat maailmaa ja sen merkityksiä. Herodes pelkäsi valtansa puolesta, taivutti totuutta ja kätki pahat aikeensa. Lastenmurhan enteet olivat ilmassa.
Jos tietäjät kulkisivat nyt ja missä tahansa, he näkisivät ekonomistit ja sotilaat tulkitsemassa maailmaa ja sen tapahtumia. Vastassa olisi vallanpitäjiä, joille ihmisen arvo perustuu hyötyyn, kansallisuuteen tai uskontoon. Tähti peittyisi verkon sumuun, jossa tieto ja valhe sekoittuvat.
#
Jerusalemin valtojen edessä tietäjät olivat vaiti ja pystypäin. He jatkoivat matkaa. Tähti johti heidät Betlehemiin.
Betlehem oli Jerusalemin takapiha, syrjäkolkka, marginaali.
Siellä maan hiljaiset yrittivät selviytyä, kantoivat arvottomuuden painoa, etsivät katon pään päälle, mistä löytyi. Köyhyyttä, arkea, yksikertaisia iloja, ei menestystarinoita.
Siellä tietäjät pysähtyivät sivukadulle eläinsuojan nurkille. He pysähtyivät lapsen luokse.
Ja he kumarsivat. He kumarsivat lapsen edessä. He kumarsivat niin kuin pyhän edessä kumarretaan.
#
Joulukuisen illan hiljaisuudessa ajattelen tietäjien viisautta. He kumarsivat niin kuin pyhän edessä kumarretaan ja niin kuin lapsen edessä kumarretaan. Vallan edessä he eivät kumartaneet.
Ajattelen teitä, jotka teette työtä, että tämän hetken betlehemeissä, hyvinvoinnin takapihoilla, arvottomalla olisi arvo ja äänettömällä ääni. Ajattelen, että tarvitsette paljon tietäjien viisautta, ettei ilo ja rohkeus teiltä hiipuisi.
Teille pyydän joulun levollista hiljaisuutta, joka ei ole raskasta vaan vahvaa.