Sote-palvelujärjestelmämme on nykymuodossaan pitkän historiallisen kehityksen tulos. Painopisteen siirtäminen ehkäisevään työhön on ollut jokaisen sote-organisaation toiminnan tavoitteena. Isossa kuvassa emme kuitenkaan nykyisessä järjestelmässämme pysty tätä muutosta tekemään. Esimerkiksi vaativan erikoissairaanhoidon kulujen kova kasvuvauhti näivettää perustason palveluiden ja ehkäisevän työn resurssointia. Väitänkin, että nykyinen sote on kuin Pisan kalteva torni. Kehittämistoimenpiteillä voimme hioa seiniä ja vahvistaa perustaa siten, että tornimme pysyy juuri ja juuri pystyssä. Loppujen lopuksi kuitenkin käsissämme on vain kalteva torni. Sote-uudistus antaa meille mahdollisuuden miettiä, tarvitsemmeko tornin vai ihan jotakin muuta? Tästä mahdollisuudesta on otettava kaikki irti ja varmistettava, että mitä tahansa rakennammekin, on sen perustuksena vahva hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen työ.
Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen työllä vaikutetaan suoraan korjaavien sote-palveluiden tarpeeseen. Siksi hyte-työn voidaan nähdä kytkeytyvän sote-uudistuksen kahteen keskeiseen tavoitteeseen; hyvinvointi- ja terveyserojen kaventumiseen sekä sote-kustannusten kasvun hillintään. Hyte-työ on siis sote-uudistuksen ytimessä!
Maakunta – alueensa hyte-moottori
Tulevilla maakunnilla on tärkeä rooli hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä. Nykytilanteessa vastuu hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä on yksiselitteisesti kunnilla. Maakunta on siis uusi toimija myös hyte-kentällä.
Maakunnille on uudessa lainsäädännössä kirjattu omat hyte-tehtävänsä. Alueellisen hyvinvointikertomuksen kokoaminen ja asiantuntijatuen antaminen kunnille ovat esimerkkejä maakuntien tehtävistä. Alueellisen hyvinvointikertomuksen pohjalta saadaan ajantasainen tilannekuva maakunnan väestön hyvinvoinnin tilasta ja keskeisistä puutteista. On äärimmäisen tärkeää, että alueen kunnilla ja muilla toimijoilla on jaettu tilannekuva nykyhetken haasteista. Ilman tätä jaettua ymmärrystä, ei synny sitoutumista yhteisiin tavoitteisiin.
Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on luonteeltaan poikkihallinnollista ja laaja-alaista. Esimerkiksi lasten heikko fyysinen kunto ja ylipaino ovat haasteita, joiden ratkaisemiseen tarvitaan yhteiskunnan kaikkia tasoja. Kun ratkaisun palaset ovat hajautuneet eri tasoille ja toimijoille, tarvitaan ongelman selättämiseen motivoitunut omistaja. Omistajalla on oltava näkemys ratkaisusta, joka palasten tulisi yhdessä tuottaa ja riittävän leveät hartiat lähteä kokoamaan niitä yhteen. Maakunnalla on nähdäkseni mahdollisuus toimia omistajana tässä roolissa.
Yhteistyön, innostuksen ja ílon kautta
Maakunnan alueellista hyte-koordinaatioroolia voidaan vahvistaa kytkemällä tähän myös taloudellista resurssointia. Tuija Braxin valmistelemassa ”yleishyödylliset yhteisöt sote-järjestelmässä” –väliraportissa tuotiin esille huoli järjestöjen rahoituksesta muuttuvassa ja epävarmassa uudistustilanteessa. Huoleen on helppo yhtyä. Maakuntien tulisikin varmistaa, että osana niiden rahoitusta tullaan resurssoimaan myös järjestölähtöistä hyte-toimintaa. Maakunnan budjetin sisällä on oltava hyte-rahoitus, jonka kautta alueen toimijoita voidaan kannustaa hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen ja tukea sen ympärille kehittyvää yhteistyötä.
Taloudellisten resurssien merkitystä ei voi aliarvioida, mutta samalla on muistettava, että monesti hyvä kehitys on kiinni riittävän laajan yhteistyön syntymisestä. Se edellyttää eri toimijoiden tekemän työn tunnistamista ja arvostamista. Maakunta uutena toimijana voi oman toimintakulttuurinsa kautta edistää yhteistyötä ja yhteistä tahtotilaa. Tästä näkökulmasta on tärkeää, ettei maakunnasta muodostu byrokraattista ja tavoittamatonta norsunluutornia. Iso osa maakunnan onnistumista, on sen kyvyssä luoda luottamusta ja dialogia.
Karoliina Luukkainen
Varsinais-Suomen hyte-työryhmän pj ja hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen sekä osallisuusasioiden vastuuvalmistelija Varsinais-Suomen sote- ja maakuntauudistuksen muutosorganisaatiossa