On onni, että Suomessa käydään tammikuussa sosiaali- ja terveysvaalit. Tässä maassa on nimittäin kärjistymässä yhtäaikaisesti monta eri elintärkeisiin sote-palveluihimme liittyvää ongelmaa, jotka on korkea aika nostaa huomion keskipisteeseen. Keskityn näistä kysymyksistä tässä kirjoituksessa kahteen:
1. työntekijöiden hyvinvointiin ja
2. laman virheiden välttämiseen.
Varmistetaan nykyistä paremmat työolot
Aluevaaleissa valitaan päättäjät uusille hyvinvointialueille, joista tulee valtavia sosiaali- ja terveysalan työnantajia. Eduskunta ei voi päättää sote-alan palkoista tai suuresta osasta työehtoja, mutta hyvinvointialueet sen sijaan voivat.
Tämän vuoksi sote-vaaleissa voidaan varmistaa, että hyvinvointivaltiomme kannalta elintärkeät sosiaali- ja terveysalan työntekijät saavat nykyistä paremmat työolot ja täydet edellytykset tehdä tärkeän työnsä hyvin.
Käytännössä jokaisella meistä on omakohtaista kokemusta sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten ammattitaidosta ja sen merkityksestä. Muistamme esimerkiksi kiitollisuudella niitä paneutuneita työntekijöitä, jotka ovat auttaneet lapsemme maailmaan sekä ammattilaisia, jotka ovat huolehtineet vanhemmistamme ja isovanhemmistamme, kun he ovat tarvinneet apua arjessa selviytymiseen.
Ammattilaisille, jotka huolehtivat meistä ja läheisistämme silloin, kun tarvitsemme apua, on taattava täydet edellytykset tehdä työnsä hyvin ja voida itse hyvin työtä tehdessään.
Hyvinvointivaltio tarvitsee hyvinvoivat sote-ammattilaiset
Hyvät työolot tulevat olemaan myös keskiössä, kun tulevina vuosina varmistetaan, että Suomessa riittää sote-alan ammattilaisia hyvinvointivaltiomme keskeisiin tehtäviin. Kuntien eläkevakuuttaja Kevan ennusteen mukaan kymmenen vuoden aikana arvioidaan eläköityvän esimerkiksi yli 19 000 lähihoitajaa ja yli 13 000 sairaanhoitajaa. Työvoimapulan arvioidaan tulevaisuudessa olevan suurinta juuri sellaisissa ammattiryhmissä, joissa on kova pula tekijöistä jo tällä hetkellä: hoitajissa, varhaiskasvatuksen ammattilaisissa ja sosiaalityöntekijöissä.
Hallitus on lisännyt esimerkiksi lähihoitajien koulutusmääriä ja mahdollistanut psykologien koulutuksen Oulun yliopistossa. Mitkään politiikkatoimet eivät kuitenkaan riitä, mikäli alalle ei haluta hakeutua tai siellä ei haluta pysyä.
Sen vuoksi uusilla hyvinvointialueilla on suuri vastuu siitä, millaiseksi alan vetovoima Suomessa muodostuu. Palkkojen lisäksi tässä yhteydessä on puhuttava esimerkiksi osallisuudesta oman työn suunnittelussa, pysyvistä työsuhteista, työssä jaksamisesta, kuten mahdollisuudesta olla tekemättä jatkuvasti ylitöitä, ja oikeudesta lepoon sekä selkeästä työnjaosta eri ammattilaisten välillä.
Työstä tulee saada elämiseen riittävää palkkaa
Palkoistakin on kuitenkin voitava keskustella. Viime kuukausina on saatu esimerkkejä siitä, että rekrytointiongelmia on voitu poistaa tai helpottaa huolehtimalla riittävästä palkkatasosta. Joulukuussa saimme esimerkiksi lukea uutisia Keravalta, jossa lastensuojelun henkilöstöpula saatiin ratkaistua palkkoja nostamalla.
Koronapandemian aikana koko yhteiskunta on saanut huomata vielä aikaisempaakin selvemmin, että sosiaali- ja terveysalalla tehdään korvaamattoman arvokasta työtä. Tästä työstä tulee saada myös elämiseen riittävää palkkaa, ja työtä tehdessä on kyettävä voimaan hyvin.
Koronapandemiasta toipuminen edellyttää panostuksia lapsiin ja nuoriin – sote-järjestöjen rooli tärkeä
Opetusministerinä olen joutunut seuraamaan lähietäisyydeltä, kuinka voimakkaasti koronapandemia on vaikuttanut lapsiin ja nuoriin.
Syyskuussa julkaistussa kouluterveyskyselyssä kävi ilmi, että erityisesti tyttöjen pahoinvointi on lisääntynyt selvästi. Vastaavia viestejä on kuultu myös aikaisemmin. Nuorten yhteydenotot esimerkiksi Sekasin-chatin kaltaisiin tukipalveluihin ovat kasvaneet pandemian aikana, ja useissa kaupungeissa nuorisopsykiatrian osastot ovat olleet niin täynnä, että apua tarvitsevat nuoret ovat joutuneet nukkumaan patjoilla lattialla. Kouluista viestitään, että syrjäytymisvaarassa olevia nuoria on enemmän kuin aiemmin.
Tammikuun sote-vaaleissa luodaan perusta sille, että korona ei pääse synnyttämään samanlaista vahinkoa lasten ja nuorten elämään kuin 1990-luvun lama aiheutti. Tuolloin tehtyjä leikkauksia perhe- ja hyvinvointipalveluihin korjattiin valitettavan pitkään. Jotta pitkäaikaisilta vahingoilta vältytään, tulee lasten ja nuorten hyvinvointiin ja oppimiseen panostaa vielä tavallistakin voimakkaammin vuosia tästä eteenpäin. Tässä työssä tärkeä rooli on niin sote-alan järjestöillä kuin julkisellakin sektorilla.
Tammikuussa päätetään suomalaisen hyvinvointivaltion peruspilareista. Haluan toivottaa hyvää vaaliaikaa – käydään yhdessä aktiivinen keskustelu hyvinvointivaltiomme seuraavista askelista!
Li Andersson
kansanedustaja, Vasemmistoliiton puheenjohtaja
li.andersson(at)eduskunta.fi
Kohti hyvinvointialueita – Minä äänestän aluevaaleissa! -blogisarja
Tammikuun aluevaaleissa päätetään sosiaali- ja terveyspalvelujen suunta tulevilla hyvinvointialueilla. Kohti hyvinvointialueita – Minä äänestän aluevaaleissa! -blogisarjassa eduskuntapuolueet kertovat oman puolueensa keskeisiä keinoja turvata laadukkaat ja yhdenvertaiset sote-palvelut, miten hyvinvointia ja terveyttä parhaimmin edistetään uusilla hyvinvointialueilla ja miten hyvinvointialueiden kumppanuus voidaan toteuttaa yhdessä järjestöjen kanssa. SOSTE on pyytänyt puolueiden puheenjohtajia kirjoittamaan blogisarjaamme. Kirjoitusten ilmestymisjärjestys on arvottu, ja teksteissä esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien omia, eivätkä välttämättä vastaa SOSTEn kantoja. Löydät kaikki sarjan bloggaukset Vallan käytäviltä -tunnisteella.