Olemme osa kilpailuun perustuvaa järjestelmää
Ihmiset kilpailevat opiskelu- ja työpaikoista. Organisaatiot kilpailevat markkinaosuuksista. Politiikassa ja yhteiskuntien kesken kilpaillaan vallasta. Kaikkialla on kilpailua – olemme osa kilpailuun perustuvaa järjestelmää.
Tekoäly kiehtoo meitä, koska sen avulla voidaan tehdä asioita enemmän, paremmin, nopeammin tai tehokkaammin. Ihmisen ja tekemisen arvo on kytketty siihen, kuinka paljon ne tuottavat kilpailuetua, taloudellista hyötyä. Vaativuuden ja riittämättömyyden eetos on läsnä, ja siksi myötätuntoinen suhde itseen, toiseen ja maapalloon voi olla vaikeaa.
Olemme vieraantuneet itsestä ja toisista ihmisistä
Kun yhteiskunnassa ihmisten materialistinen hyvinvointi on kasvanut, olemme vieraantuneet itsestä ja toisista ihmisistä. Ymmärrämme varsin vähän itseämme ja elämän syviä pohjavirtoja. Toisaalta ymmärrämme paljon paremmin sitä, miten olemme osa yhteiskuntaa esimerkiksi opintojen ja työelämän muodossa. Olemme osa järjestelmää, joka huomaamatta kasvattaa tällaiseen näkökulmaan.
Opiskelijat ja työikäiset uupuvat. Kaikki vanhemmat eivät välttämättä jaksa olla vanhempia lapsilleen. Pariskunnat eivät ehdit kohdata riittävästi toisiaan kiireisen arjen keskellä. Vanhempi ikäpolvi kärsii yksinäisyydestä, koska nuoremmilla on kiire pysyä mukana nykyisessä järjestelmässä.
Lasten ja nuorten turvallinen ja rakkauden täyteinen lapsuus on hyvinvointivaltion perusta. Turvallinen kiintymyssuhde ennaltaehkäisee mielenterveyden ongelmia, syrjäytymistä sekä koulu- ja työpaikkakiusaamista.
Vaativuus on läsnä työelämässä joka päivä
Vaativuus on läsnä työelämässä joka päivä ja ilmentää itseään eri tavoin. Usein emme ole välttämättä tietoisia vaativuuden läsnäolosta. Hierarkiaan perustuva tapa organisoida työ on tapa luoda vaativuuden ilmapiiri työyhteisöön. Kunnianhimo on miellyttävämpi ilmaisu vaativuudesta ja ankaruudesta itseään kohtaan.
Yhteiskunnan pitäisi paremmin tunnistaa ja hoitaa lapsuusajan kiintymyssuhteiden traumoja. Myöhemmin ihmisen elämässä hoidetaan masennusta tai työuupumusta, vaikka juurisyynä on trauma kiintymyssuhteessa ja sen myötä vaativuudessa itseä kohtaan.
Kilpailuun perustuvassa yhteiskunnassa mukana pysyminen ohjaa siihen, että inhimilliseen elämään kuuluvia asioita on yhä vaikeampi sisällyttää elämään. Monelle, jotka ovat kohdanneet kriisin elämässä, on ollut suuri huoli siitä, miten voi tulevaisuudessa olla osa hyvinvointiyhteiskuntaa sen lisäksi, että on joutunut kohtaamaan itse kriisin. Syntymä, kuolema ja kärsimys yleisesti saatetaan kokea asioina, joille ei ole aikaa tai tilaa.
Pitäisi saada olla myös heikko ja tarvitseva
Yhteiskunnassa ihmisellä pitäisi olla mahdollisuus olla surullinen, väsynyt, heikko, tarvitseva ja pelkäävä. Sen sijaan, että pitäisi aina tehdä tulosta, oppia, olla luova, kehittää tai olla tehokas. Inhimillinen yhteiskunta kohtaa kokonaisen ihmisen. Hyvinvointivaltio on olemassa ihmiselle, vaikka ihminen ei ole hyvinvoiva.
Moni meistä havahtuu opintojen jälkeen, että työelämä on pohjimmiltaan aikuisten meritoitumiseen liittyvä yhteinen kilpailu, jota arvostetaan yhteiskunnassa eri tavoin. Olemme taitavia luomaan erilaisia retoriikan asuja tälle leikille. Jotkut tykkäävät tästä kilpailusta enemmän kuin toiset.
Jo ennen koronaa Suomen mielenterveysongelmien määrä on OECD:n mukaan EU-maiden suurin. Yli 50 % suomalaisista kohtaa mielenterveyden ongelmia elämänsä aikana, ja niiden kustannuksiksi on arvioitu 11 miljardia euroa vuosittain.
Luontokato ja ilmastokriisi etenevät. Jatkuva kilpailu ei ole hyväksi ihmiselle eikä maapallolle.
Keskeisiä kysymyksiä meille
- Voiko yhteiskuntaparadigma, joka vaatii jatkuvaa kiihtymistä ja kasvua pysyäkseen tasapainossa, ratkaista luontokatoa ja ilmastokriisiä?
- Missä määrin ympärillämme oleva kilpailu on osallisena ihmisten psyykkiselle huonovointisuudelle?
- Miksi ymmärrämme elämässä menestymisen kovin usein meritoitumisena työelämässä ja taloudellisena vaurastumisena?
- Onko ihmisellä työssä käymisen lisäksi muita todellisia keinoja olla osallinen hyvinvointiyhteiskunnassa?
- Osaammeko – tai edes haluammeko – luoda erilaisen tavan olla yhdessä maapallolla?
Meidän ei ehkä tarvitse vastata näihin kysymyksiin vielä tänään, mutta ehkä jo huomenna.
Elämän tärkein asia
Tarvitsemme tulevaisuudessa enemmän ihmisten välistä yhteistyötä kuin kilpailua. Meidän ei pitäisi ajatella, että elämässä pitäisi mennä pitkälle vaan lähelle – ensin kohti itseä ja sen jälkeen kohti toista ihmistä.
Yksilöllisyyttä, erillisyyttä ja kilpailua korostavassa maailmassa inhimillisen elämän tärkein asia usein unohtuu: miten olla suhteessa toiseen ja luoda välittäviä, arvostavia ja turvallisia tunneyhteyksiä ihmisten välillä.
Elämä on omien intressien ja arvojen jatkuvaa tasapainoilua, käyskentelyä itsekkyyden ja epäitsekkyyden ristiaallokossa. Älykkyys on oman egon palveluksessa, viisaus on toisten ihmisten palveluksessa.
Hermanni Hyytiälä
Vuoden isä 2019
Aiwo Digital Oy, kehitysjohtaja
hermanni.hyytiala@aiwo.ai
Twitter: https://twitter.com/hemppah