Tammikuun aluevaaleissa 47,5 prosenttia äänioikeutetuista käytti valtaa äänestämällä. Enemmistö meistä ei siis ole vielä kertaakaan ottanut kantaa siihen, minkälaisia sote- ja pelastuspalveluita hyvinvointialueiden tulisi järjestää.
Toisaalta lainsäädäntö velvoittaa hyvinvointialueita huolehtimaan siitä, että asukkaiden osallisuus ja osallistuminen toteutuu myös edustuksellisen demokratian ulkopuolella. Tämä tehtävä on sekä vaativa että tärkeä, sillä me suomalaiset koemme OECD:n viime vuonna julkaiseman raportin [1] perusteella vaikutusmahdollisuutemme päätöksentekoon verraten vähäisiksi.
Asukkaiden kiinnostuksen lisääminen hyvinvointialueita kohtaan on demokratiassa tärkeää. On myös päättäjien mandaatin kannalta kohtuullinen tavoite, että seuraavissa aluevaaleissa nukkuvien puolue ei olisi enää joka toisen valinta. Demokratiassa osallistumisella on itseisarvo, mutta hyvinvointialueilla asukkaiden monipuolisen, suoran ja epäsuoran osallistumisen arvo liittyy vahvasti myös siitä syntyviin merkittäviin hyötyihin asukkaille itselleen, hyvinvointialueelle ja koko yhteiskunnalle.
Osallistuminen hyvinvointialueen menestystekijänä
Asukkaiden ja asiakkaiden äänen vahvistaminen hyvinvointialueilla ja niiden ylimmän johdon agendalla vaatii osallistumisen strategisen merkityksen ymmärtämistä. Kääntäen: osallistuminen ei menesty, jos sen arvo hyvinvointialueen perustehtävien kannalta jää epäselväksi. Siksi osallistumiselle ja osallisuudelle asetettavat tavoitteet tulee kytkeä hyvinvointialueiden strategisiin päämääriin.
Kytkemisen voi aloittaa kysymällä esimerkiksi, miten asukkaiden osallistuminen voi lisätä sote-palveluiden vaikuttavuutta? Vastaus voi liittyä esimerkiksi sote-järjestöjen kautta tapahtuvan vapaaehtoisen, hyvinvointialueen kannalta epäsuoran osallistumisen luoman arvon näkyväksi tekemiseen. Sen tuloksena aluepäättäjät voivat hyvinkin oivaltaa, että järjestöjen toimintaedellytysten ja roolin nykyistä mittavampi tukeminen on itse asiassa erinomainen vaikuttavuusinvestointi! Varmaa on myös, että kansalaisyhteiskunnan ja järjestöjen panosten korvaaminen julkisesti rahoitetuilla sote-palveluilla olisi sekä tekijäpulan takia mahdotonta että valtava taloudellinen shokki julkiselle palvelujärjestelmälle.
Toinen vastaus samaan kysymykseen voisi rakentua sille, että asukkaiden osallistuminen sote-järjestöjen ja muiden toimijoiden kanssa yhdessä toteutettaviin, terveyttä ja hyvinvointia edistäviin ohjelmiin ja aktiviteetteihin luo vaikuttavuutta palvelujärjestelmässä pitämällä isomman osan asukkaista kokonaan poissa korjaavista palveluista tai vähentämällä niiden tarvetta. Väestöterveyden ja ennaltaehkäisyn ideat ovat nousemassa vahvasti esiin, kun pandemian ja ikääntymisen painetta palveluiden kysynnän kasvulle yritetään purkaa.
Tilaa muutokselle todella on, kun Suomenkin terveydenhuollossa arviolta 5 prosenttia (OECD 2017) [2] resursseista käytetään nykyisin ennaltaehkäisyyn ja loput noin 95 prosenttia syntyneiden ongelmien korjailuun.
Kansallinen verkostoyhteistyö osallistumisen ja vaikuttavuuden tueksi
Sekä osallistumisen keinojen että sen tulosten, vaikutusten ja vaikuttavuuden mittaaminen on tärkeä yhteinen aihe kaikille hyvinvointialueille. Jokaisen alueen ei kannata keksiä pyörää uudelleen, vaan parhaat ideat ja käytänteet on hyvä pistää jakoon. Sama pätee sote-vaikuttavuuteen, johon tarvitaan kansallisia standardeja, mittareita sekä selkeät kannustimet ohjaamaan alueiden strategisia tavoitteita.
Alueilla kehitetyt vaikuttavimmat hyvinvointiteot puolestaan kannattaa monistaa ja siirtää nopeasti muiden alueiden asukkaiden iloksi ja hyödyksi.
Kirjoittaja Tatu Laurila on strategiajohtaja Gesund Partnersilla, joka on aluepäättäjille suunnatun SOSTE Akatemia -koulutussarjan tuottajakumppani.
SOSTE Akatemia keskustelee asukaslähtöisestä ja vaikuttavasta sotesta keskiviikkona 11.5. klo 17.30–19 Zoomissa.
Lähteet: