Skip to content

Onko hyvä kuolema mahdollinen?

31.8.2021 13.00

Sosiaali- ja terveyspalvelut
Hyvinvointi ja terveysHyvinvointi ja terveysSosiaali- ja terveyspalvelut

”Maaritin elämän loppu oli aivan turhan pitkä ja tuskainen. Viimeisten viikkojen ja päivien muisteleminen on minulle yhä hyvin vaikeaa. Vaikka Maarit sai vahvat lääkkeet ja lopulta hänet nukutettiin, näin hänen kärsimyksensä. Se oli väärin. Maarit olisi ansainnut paremman lähdön.” Näin kertoo toimittaja Vesa Kallionpää puolisonsa kansanedustaja Maarit Feldt-Rannan kuolemasta juuri ilmestyneessä Anneli Juutilaisen kirjoittamassa kirjassa Lähtösi jälkeen – Kertomuksia surusta ja selviytymisestä (Docendo).

Meillä jokaisella on kokemusta läheisen ihmisen kuolemasta. Joillakin läheisillämme kuolemaa edeltäviä päiviä, viikkoja tai kuukausia on hallinnut kärsimys. Kärsimykseen voi liittyä kipua, pelkoa, elämänhallinnan menetyksen aiheuttamaa ahdistusta ja luopumisen tuskaa. Kärsimys voi olla sietämätöntä.

Työryhmä luovutti raporttinsa ministeri Kiurulle

Tänään tiistaina, elokuun viimeisenä päivänä, sosiaali- ja terveysministeriön elämän loppuvaihetta käsitellyt työryhmä luovutti loppuraporttinsa peruspalveluministeri Krista Kiurulle. Elämän loppuvaiheen hoitoa, itsemääräämisoikeutta, saattohoitoa ja eutanasiaa koskevan lainsäädäntötarpeen asiantuntijatyöryhmä perustettiin eduskunnan lausuman perusteella.

Eduskunta hylkäsi toukokuussa 2018 kansalaisaloitteen eutanasian sallimisesta. Kansalaisaloitteessa esitettiin eutanasian sallimista tilanteissa, joissa parantumattomasti kuolemansairaan potilaan hoito ei riitä lieventämään hänen sietämättömiä kärsimyksiään ja oikeustoimikelpoinen aikuinen potilas esittää harkitun ja vapaaehtoisen pyynnön eutanasiasta. Eduskunta edellytti lausumassaan, että valtioneuvosto asettaa laajapohjaisen asiantuntijaryhmän selvittämään asiaan liittyviä lainsäädäntötarpeita ja tekemään tarvittaessa ehdotuksen lainsäädäntömuutoksiksi.

Lähes kolmen vuoden työ on nyt valmis, vaikka työ on ollut vaivalloista eikä lainsäädäntöehdotusten osalta tavoitteita saavutettu kokonaisuudessaan. Sosiaali- ja terveysministeriö ei kyennyt osoittamaan eutanasiaa koskevien lainsäädäntöehdotusten valmisteluun juristia, vaan säädösesitykset jouduttiin valmistelemaan työryhmän juristi- ja lääkärijäsenten voimin. Hallituksen esityksen muotoon ehdotusta ei pystytty eikä ehditty valmistella.

Esityksen valmistumista haittasivat myös työryhmän jäsenten erilaisten näkemysten yhteensovittamisen mahdottomuus. Monen jäsenen kannat perusteluineen olivat jo olemassa ennen asian käsittelyn alkamista. Niitä toistettiin keskusteluissa riippumatta siitä, mikä yksityiskohta oli käsiteltävänä. Lopputulosta voidaan kuitenkin pitää tyydyttävänä, koska nyt meillä on olemassa kaksi vaihtoehtoista säädösehdotusta siitä, mitä sietämättömän kärsimyksen lievittäminen elämän loppuvaiheessa itsemurhaa avustamalla voisi tarkoittaa käytännössä.

Ensisijaista kehittää palliatiivista ja saattohoitoa

Asiantuntijaryhmä oli yksimielinen sen suhteen, että ensisijaista on kehittää palliatiivista ja saattohoitoa niin, että elämän loppuvaiheen kärsimyksiä voidaan tehokkaasti ja ihmisen arvokkuutta kunnioittaen lievittää. Tältä osin työryhmän työtä voi pitää hyvinkin onnistuneena ja ehdotuksissa näkyy työryhmän jäsenten vahva ja monipuolinen asiantuntemus. Me tarvitsemme kiireellisiä uudistuksia ja lisäpanostuksia, jotta laadukas palliatiivinen ja saattohoito voidaan turvata jokaiselle iästä, asuinpaikasta, äidinkielestä ja sosiaalisesta taustasta riippumatta.

Eettinen dilemma

Lääkäriavusteinen itsemurha (tai eutanasia) on tyypillinen eettinen dilemma. Kärsimyksen lievittämisen välttämättömyydestä lienemme yksimielisiä. Joillekin terveydenhuollon ammattilaisille on kuitenkin täysin mahdoton ajatus auttaa kärsivää ihmistä kuolemaan ja käyttää siihen lääketieteellistä tietämystä. Toiset painottavat ihmisen itsemääräämisoikeutta. Molemmille näkökannoille on tärkeätä ihmisen arvokkuus (dignity), mutta sen tulkinta on erilainen. Mielestäni sietämätön kärsimys voi viedä ihmiseltä kokemuksen oman elämän arvokkuudesta.

Oma kantani muuttui työn aikana

Ennen työryhmätyön alkua oma kantani oli kriittinen lääkäriavusteisen itsemurhan suhteen. Minun kantani muuttui työn aikana. Kun meiltä työryhmässä kysyttiin kantaamme, vastasin näin: ”Olen päätynyt siihen, että tarkoin määritellyissä olosuhteissa täysivaltaisella kuolemansairaalla henkilöllä olisi oltava mahdollisuus omasta toistetusta ja vakaasta pyynnöstään avustettuun itsemurhaan, jos hänen kärsimyksensä on täysin kohtuuton eikä siihen ole löydettävissä muuta apua. Kellään terveydenhuollon ammattilaisella ei kuitenkaan tulisi olla velvollisuutta avustaa itsemurhassa.”

 

Sakari Karjalainen
sakari.karjalainen@cancer.fi
pääsihteeri, dosentti, LT
Suomen Syöpäyhdistys ry
www.kaikkisyovasta.fi

 

Kommentit

  1. Katri sanoo:

    Kiitos blogistasi!
    Olen kohdannut työssäni kuolevia ihmisiä viimeisillä hetkillään. Hoitajana ja kanssaihmisenä olen kokenut ristiriitaa siitä, etten pysty kokonaan poistamaan vaikean sairauden aiheuttamaa kärsimystä lääketieteellisen hoidon keinoin. Usein kuoleman tuloa on itsekin suorastaan rukoillut, vaikka ei tiedä keneltä sitä pyytäisi.
    On totta, että palliatiivisen hoidon keinot pitäisi saada kaikkien ulottuville. En silti näe elämän jatkamisen ja ylläpidon velvoitetta hoitotyön etiikan ytimenä, ellei ole saavutettavissa kohtuullista ja kivutonta elämää. Jonkun pitää se arvio kärsimyksen siedettävyydestä tehdä ja kuolemansairaan ihmisen pyyntöön vastata. Lääkäri, hoitajat ja kuolevan läheiset ovat niitä asiantuntijoita, joiden tarkkaan harkintaan on tukeuduttava.
    Oma suhtautumiseni eutanasiaan on myönteinen. Ajattelen, että ihmisellä on terveenä tai toimintakykyisenä oikeus päättää elämänsä, jos ei löydä eikä saa riittävää apua tuskansa lievittymiseen. Kuka voisi sen kieltää siltä, jonka omat voimat eivät riitä toteuttamaan oman hengen riistoa?
    Miksi riistää ihmisen arvon kokemus siltä, joka on jo pitkään kärsinyt? Kenen kunniasta on kyse?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Hyvinvointi ja terveys -blogi

Kaikki blogin artikkelit
Blogi
yhteiskuntasuhdepäällikkö

3.9.2021 15:01

Terveysveron aika on nyt

Hyvinvointi ja terveys Epäterveellinen ruokavalio lisää väestön sairastavuutta ja aiheuttaa kustannuksia sekä yksilöille että yhteiskunnalle erityisesti julkisen terveydenhuollon menojen kasvuna. Tämä asia on kaikkien tiedossa, mutta neuvonnan, ohjauksen ja valistuksen lisäksi muut keinot ovat olleet varsin vähissä. Kansanterveyden haasteet vaativat kuitenkin yhteiskunnallisia ratkaisuja ja yksi väline terveellisempään ruokaympäristöön on verotus. SOSTE ja sote-järjestöt ovat esittäneet terveysveroa, jotta ruokaympäristömme […]

Blogi

20.8.2021 09:00

Kansanterveyden neuvottelukunta: Mitä ja miksi?

Hyvinvointi ja terveys Kuluvalla hallituskaudella kansanterveyden neuvottelukunta on yksi keskeinen poikkihallinnollinen rakenne laajalaisen terveyspolitiikan toteuttamiseksi. Toimikaudelle 1.8.2020–31.7.2023 asetetun neuvottelukunnan tehtävänä on koordinoida ja seurata hallitusohjelmaan kirjattujen hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden edistämiseen liittyvien tavoitteiden toimeenpanoa. Kansanterveyden neuvottelukunnan tarkoituksena on oppia ymmärtämään eri hallinnonalojen näkökulmia sekä luoda kaikkia hallinnonaloja hyödyttävät pysyvät rakenteet poikkihallinnolliselle hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden edistämiselle. Neuvottelukunta toimii […]

Blogi

8.6.2021 13:00

Anna-Maja Henriksson: Hoitojonot lyhyemmiksi palveluseteleillä – kaikkia järjestäjätahoja tarvitaan

Kuntavaalit Kuinka kauan olet saanut odottaa pääsyä kiireettömään hoitoon koronapandemian aikana? Vastaus riippuu täysin siitä, missä päin Suomea asut, sillä pandemia on vaikuttanut hoitojonoihin epätasaisesti eri puolilla Suomea. Koronan aiheuttamia hoitojonoja voidaan purkaa palveluseteleillä On kuitenkin niin, että julkisen terveydenhuollon resurssit on ollut täysin välttämätöntä suunnata koronaviruksen torjumiseen. Kansainvälisesti vertailtuna Suomi on onneksi selvinnyt koronakriisistä hyvin […]