Sosiaaliturvauudistusta valmistelevan sosiaaliturvakomitean työ on edennyt komitean määrittelemän neljännen ja viimeisen ongelmakokonaisuuden käsittelyyn: Komitean kokouksessa 22.3. keskustellaan palvelujen ja etuuksien yhteensovituksesta. Yhteensovittaminen voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että neuvolakäynnin yhteydessä annetaan myös etuusneuvontaa, ei vain jaeta esitettä vanhempainpäivärahan hakemisesta.
Komitean alajaostot valmistelevat materiaalia komitean työn tueksi. SOSTE vastasi asumisen jaostolle tammikuussa palvelujen ja etuuksien yhteensovittamisen haasteista. Teimme jäsenjärjestöjemme vastausten pohjalta koosteen:
SOSTE 2021 -kannanotto: Sosiaaliturvakomitea – Palvelujen ja etuuksien yhteensovitus (pdf)
Yhteensovittaminen vaatii yhteistoimintaa
Toimiva etuuksien ja palvelujen yhteensovittaminen varmistaa, että kukaan avuntarvitsija ei jää väliinputoajaksi, joka ei sovi minkään etuuden ja palvelun kriteereihin. Toimivassa järjestelmässä ihmisiä ei pallotella eri etuuksien ja palvelujen välillä.
Parhaimmillaan palvelujen ja etuuksien yhteensovittaminen tarkoittaa vahvaa eri palveluntarjoajien yhteistoimintaa. Etuuksilla ja palveluilla on yhteiset tavoitteet. Niiden yhteensovittamisella voidaan edesauttaa sitä, että asiakas ei jää riippuvaiseksi tietystä etuudesta, vaan pääsee joustavien tukien avulla eteenpäin elämässään.
Kun palvelut ja etuudet toimivat yhdessä kohti samaa tavoitetta, ei myöskään työntekijöiden resursseja valu turhaan työhön, ja he voivat keskittyä asiakastyöhön tarkoituksenmukaisesti.
Yhteensovittamisessa on vielä paljon kehitettävää
Järjestökentältä arvioidaan, että tällä hetkellä palveluiden ja etuuksien yhteensovittaminen sujuu monelta osin heikosti. Palveluja ja etuuksia on kehitetty ja toteutettu erillään, eikä niitä ole ei juurikaan suunniteltu toimimaan yhdessä. Etuuksissa muuttuvia palvelutarpeita ei huomioida, ja siten palveluissakin niitä on vaikea ottaa joustavasti huomioon.
Järjestöjen kuvaamia esimerkkejä yhteensovittamisen ongelmista löytyy runsaasti edellä kerrotusta koosteesta.
Viranomaisten yhteistyössä on puutteita, ja tietojärjestelmät eivät keskustele riittävästi keskenään. Lisäksi eri organisaatiot katsovat asiaa omasta näkökulmastaan, mikä johtaa helposti osaoptimointiin. Esimerkiksi sosiaalihuoltolaissa on kyllä yhteistyövelvoite tilanteissa, joissa asiakkaan tarpeet edellyttävät muiden viranomaisten palveluja, mutta käytännöt ovat kuitenkin hyvin vaihtelevia riippuen kunnasta ja työntekijästä.
Hyvistä käytännöistä mallia muillekin
Järjestöt näkevät, että etuuksien ja palvelujen yhteensovittamisella on mahdollista muokata järjestelmää paljon asiakasystävällisemmäksi, toimivammaksi ja myös tehokkaammaksi.
Hyvänä esimerkkinä palvelujen ja etuuksien yhteensovittamisesta järjestökentältä mainitaan Helsingin kaupungin asumisneuvonta. Asumisneuvontaa tehdään sosiaalitoimessa yhteistyössä muun muassa Helsingin kaupungin asuntojen (Heka) kanssa. Asumisneuvonnassa käytössä ovat niin sosiaalitoimen rekisterit kuin vuokrarästitiedot Hekalta. Toimeentulotukipäätöksiä voidaan tehdä osana asumisneuvonnan prosessia ja siten esimerkiksi ehkäistä häätöjä.
Myös Tampereelta on hyviä kokemuksia yhteistyöstä etuuksien ja palveluiden yhteensovittamisesta Kelan ja ViaDia ry:n asunnottomuustyössä. Siinä toiminta perustuu Kelan asiakkaiden antamaan suostumukseen, jolla Kelan etuuskäsittelijät ja ViaDian työntekijät voivat yhteistyössä hoitaa muun muassa asumiseen liittyvät hakemukset ja etuudet. Aiemmin etuuksien saanti viivästyi tai ne jäivät hakematta niillä asiakkailla, joilla on asunnottomuustaustaa. Uusi käytäntö on vähentänyt vuokrarästejä ja säästänyt Kelan resursseja jälkiselvittelyyn liittyen.
Sosiaaliturvauudistuksessa on hyvä kartoittaa näitä hyviä käytäntöjä, ottaa niistä oppia ja luoda yhtenäisiä toimintamalleja eri palveluiden ja etuuksien yhteensovittamiseen.