Skip to content

Pandemia paljasti valtioiden erilaisuuden

18.8.2020 10.00

Hyvinvointitalous
Kohti hyvinvointitalouttaHallitusohjelma ja budjettiilmastonmuutosKoronavirusHyvinvointitalousSosiaali- ja terveyspalvelutToimeentuloTyöllisyys

COVID-19 on paljastanut isoja asioita länsimaisista yhteiskunnista. Valtiot voivat olla kriisitilanteessa paljon voimakkaampia ja päättäväisempiä toimijoita kuin meillä on ollut tapana ajatella. Jo vuosia on puhuttu siitä, miten valtiot ovat menettäneet kykyään päättää omista asioistaan, mutta yhtäkkiä maailma toimikin toisin. Valtiot kontrolloivat tiukasti rajat ylittävää henkilöliikennettä ja kielsivät massatapahtumat, monet rajoittivat ihmisten välisiä kohtaamisia ylipäänsä.

Kaikki valtiot eivät kyenneet tehokkaaseen toimintaan

Tarttuvien tautien torjunnassa tarvitaan kattavuutta – kenen tahansa suojeleminen on kaikkien suojelua. Itse asiassa universaali hyvinvointipolitiikka syntyi aikanaan tilanteissa, joissa jokin ulkoinen riski uhkasi kaupunkilaisten elämää. Jokaisen yksilön etu oli sama kuin yhteinen etu. Nykymaailmassa kokonaisvaltaiseen suojeluun pystyy vain valtio, joka nauttii yhteisöjen luottamusta.

Keväällä tuli ilmi, etteivät kaikki valtiot kyenneet tehokkaaseen sisäiseen toimintaan. Yhdysvaltain perustavanlaatuinen epäonnistuminen ei ollut yllätys. Kun perustuslain säätäjät eivät aikanaan ole tahtoneet sellaista liittovaltiota, joka olisi sisäpolitiikassaan vahva ja suvereeni, ei maassa ole toimijaa, joka pystyisi kattavaan suojeluun. Sen puuttuessa eivät yhteisöt ja yritykset pystyneet pelastamaan edes omiaan. Passiivisia olivat myös valtiot, joille oli tärkeämpää ylläpitää yhteiskunnan toimintoja ennallaan kuin suojata kansalaisiaan hengen menetykseltä.

Hämmästyksen aiheita

Jälkeenpäin täytyy ihmetellä, miten vaivattomasti länsimaisen yhteiskunnan valtasuhteet muuttuivat.

Globaalin talouden vaatimukset olivat jo kymmenten vuosien ajan ohjanneet valtioiden päätöksiä, mutta yhtäkkiä niitä ei enää koettukaan pakottavina. Poliitikoista tuli voimakkaita, elinkeinoelämän mahtavat johtajat pyysivät apua. Vielä eilen emme me suomalaiset voineet jättää velkaa perinnöksi lapsillemme, mutta tänään velvollisuutemme on pelastaa elinkeinoelämä velkaantumalla hillittömästi. Oppositio tyytyi moittimaan velkaantumista vain, jos sen motiivina olisi toisen asteen koulutuksen laajentaminen.

Toinen suuri hämmästyksen aihe oli, että työn tärkeys arvioitiin yhtäkkiä toisin kuin markkinataloudessa.

Kun koulujen lähiopetus haluttiin rajata välttämättömään, hallitus määritti, kenen läsnäolo työpaikalla oli välttämätöntä. Kriittisillä aloilla toimivien vanhempien lapsilla oli oikeus osallistua ensimmäisten luokkien lähiopetukseen. Näihin aloihin kuuluivat muun muassa elintarvikeketju, terveydenhuolto, turvallisuustehtävät, vesihuolto, jätehuolto, lämmöntuotanto, siivouspalvelut, varhaiskasvatus ja lääkkeiden myynti. Kauppojen ja liikenteen henkilökunnasta sekä julkisen sektorin pienipalkkaisista ammattilaisista tuli yhteiskunnan tukipylväitä.

Sosiaali- ja terveydenhuollon vaivalla rakennettu kokonaisuus puolestaan repesi ja paljasti, että vanha kahtiajako oli yhä voimassa. Terveydenhuollossa kyettiin ehkäisemään taudin tarttumista ja seurauksia aivan eri mitassa kuin vanhustenhuollossa.

Suomalainen hyvinvointipolitiikka osoitti vahvuutensa

Suomessa ei ollut erityistä valmiutta äkillisen kriisin käsittelyyn, vaikka monet olivat niin luulleet.

Irtisanomisten välttäminen ja työttömyysturva eivät ratkaisseet toimeentulo-ongelmia, mutta lievittivät niitä. Tuskin kenellekään oli yllätys, että pienyrittäjien toimeentuloturva oli heikoin lenkki kokonaisuudessa. Yleinen työttömyysturva oli heille liian hidas ja monen mutkan takana. Erityiset korona-avustukset jäivät monilta hakijoilta saamatta kohtuuttomaksi osoittautuneen paperisodan vuoksi. Yleensäkin yritysten avustusten hallinnointi osoittautui vaikeaksi ja avustusten kohdentuminen aiheutti ankaraa kritiikkiä julkisuudessa. Silti voi sanoa, että kokonaisuutena suomalainen hyvinvointipolitiikka ja julkishallinto osoittivat vahvuutensa ja joustavuutensa.

Ongelmat jäivät minimaalisiksi verrattuna Yhdysvaltoihin, jossa työttömyysturvan ja terveydenhuollon heikkoudet tulivat dramaattisesti esiin. Helikopteriraha loppui heinäkuuhun, sen jatkosta ei ole vielä (elokuun alkupäivinä) sovittu, ja presidentti jatkaa kamppailuaan sairausvakuutuksen heikentämiseksi.

Tieteen asema politiikan tekemisessä

COVID-19 ei ole aiheuttanut maailmassa yhtä suurta tuhoa kuin espanjantauti aikanaan, koska me tiedämme viruksista ja hoidoista paljon enemmän kuin sata vuotta sitten. Tiede on noussut ratkaisevaan asemaan, kun ihmiskunta tavoittelee hyvää tai kestävää elämää rajallisella maapallolla. Tiede ei kuitenkaan voi ohjata kehitystä, yhteiskuntien tulevaisuudesta päätetään politiikan instituutioissa. Demokraattinen politiikka ei voi koskaan olla läpirationaalista, vaan se perustuu olennaiselta osin ihmisten tunteisiin, toiveisiin ja mielipiteisiin. Tieteen pitää opetella toimimaan yhteiskunnassa, jota horjutetaan tietoisesti manipuloimalla ihmisten mielipiteitä.

Parasta mitä tutkijat voivat tehdä yhteiskunnallisen päätöksenteon tukemiseksi on luoda omasta keskustelustaan kokonaiskuvaa, joka erottaa varmoina pidetyt tosiasiat vähemmän varmoista, isot asiat pienistä ja kiireelliset tehtävät vähemmän tärkeistä. Tutkijayhteisöjen konsensuskokoukset, joita pidetään esimerkiksi lääketieteessä ja ilmastontutkimuksessa, ovat tärkeä institutionaalinen innovaatio. Tutkijayhteisöjen on syytä kommunikoida nykyistä paremmin sekä sisäisesti että ulospäin. Niiden on selitettävä järkeville ja eettisesti ajatteleville ihmisille, miksi erilaisissa medioissa levitetyt tiedot eivät pidä yhtä todellisuuden kanssa.

Koronan torjunnasta ilmastonmuutoksen torjuntaan

Monet kirjoittajat ovat toivoneet, että onnistumiset koronaviruksen torjunnassa avaisivat tietä ilmastonmuutoksen torjuntaan. Ovathan ihmiset nyt osoittaneet valmiutensa panna asioita uuteen tärkeysjärjestykseen ja tinkiä tarpeistaan, kun tilanne on sitä edellyttänyt. Tarttuvan taudin leviäminen on kuitenkin paljon helpommin pysäytettävissä kuin ilmastonmuutos. Ihmisiä voidaan eristää toisistaan yksittäisten valtioiden päätöksillä, mutta ne ovat pieniä ja helppoja toimenpiteitä verrattuna siihen, mitä yhteisen ilmakehän suojaaminen vaatii.

 

Katetulla terassilla hymyilee Jorma Sipilä T-paita päällä, college hartioillaan.

 

Jorma Sipilä
emeritusprofessori
Tampereen yliopiston tutkijakollegium
jorma.sipila(at)tuni.fi

Kommentit

  1. Briitta Koskiaho sanoo:

    Jorma Sipilän havainnot koronavirustilanteen ja yhteiskunnan törmäyskurssilta ovat kiinnostavia ja niihin voi yhtyä. Ensimmäisestä havainnosta, markkinatalouden ja koronayhteiskunnan suhteesta voi olla myös toista mieltä. Uusliberaaliin talouteen kuuluu keskeisenä piirteenä se, että valtiosta on tultava taloutta avustava toimija. Juuri tästä on kysymys, kun talouselämä kärkkäästi ottaa vastaan valtion palveluksia itselleen kuten roronatilanteessa tapahtuu.

  2. Jorma Sipilä sanoo:

    Kiitos tärkeästä kommentistasi, joka auttaa täsmentämään valtion moninaista roolia kevään tapahtumissa. Ihmisten kanssakäymistä rajoittavat päätökset aiheuttivat elinkeinoelämälle haittoja, mutta myös hyötyjä. Haitat keskittyivät sinne, missä markkinatalous vielä elää, kuten ravintoloihin, matkailualaan ja henkilökohtaisiin palveluihin. Kansainväliset monopolit selvisivät vähällä, lukuunottamatta matkailuun ja liikenteeseen liittyviä palveluja ja teollisuutta. Elintarvikekauppa ja kotien it-palvelujen tuottajat voittivat. Valtiot ovat kompensoineet haittoja anteliaiden rahoituspakettien avulla, asettamatta erityisemmin ehtoja avustusten käytölle. Aikanaan näemme, vaativatko valtiot finanssimaailmaa osallistumaan uuden velkaantumisaallon rahoittamiseen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Kohti hyvinvointitaloutta -blogi

Kaikki blogin artikkelit
Blogi
erityisasiantuntija

18.9.2020 16:52

SOSTEpodcast: Budjettiriihen merkittävimmät päätökset

Kansalaisyhteiskunta Velkaantuuko Suomi liikaa? Ovatko työllisyystoimet riittäviä? Miltä näyttää järjestörahoituksen tulevaisuus? SOSTE podcastissa keskustelussa hallituksen budjettiriihen merkittävimmät päätökset. Kirsi Marttisen johdolla keskustelemassa SOSTEn pääsihteeri Vertti Kiukas sekä erityisasiantuntija Aleksi Kalenius. Kuuntele podcast alta. Podcastin tekstivastine löytyy vastaavasti podcast-upotuksen alta. Tutustu myös muihin SOSTEn podcasteihin. Podcastin tekstivastine #SOSTEpodcast Kirsi Marttinen: SOSTE podcast keskustelee ajankohtaisista asioista ihmisten hyvinvoinnin näkökulmasta. […]

Blogi

21.8.2020 10:00

Talouspolitiikka koronan jälkeen: opettaako historia?

Hyvinvointitalous Suomen talouden tulevaisuus on edelleen melkoisen epävarmuuden verhoama. Koronapandemian eteneminen meillä ja maailmalla ei ole ohi, ja uusi tautiaalto voi katkaista talouden lupaavasti alkaneen toipumisen. Kun talouden kehitystä on nyt poikkeuksellisen vaikea ennustaa, voi olla hyödyllistä vilkuilla tulevaisuuteen historian peilistä. Niinpä arvioin tässä kirjoituksessa meneillään olevaa kriisiä taloushistorian näkökulmasta ja pohdin sen valossa talouspolitiikkamme haasteita. […]

Blogi
pääekonomisti

2.6.2020 13:05

Hetemäen työryhmän raportin anti jäi ylätasolle

Hyvinvointitalous Martti Hetemäen vetämän Exit- ja jälleenrakennustyöryhmän toinen raportti julkaistiin 1.6.2020. Tässä raportissa tavoitteena on ollut katsoa pidemmälle tulevaisuuteen koronakriisin jälkeen. Välittömien kriisitoimien lisäksi raportissa pohditaan jälkihoitoa sekä jälleenrakennusta. Kaikki edellä mainitut vaiheet limittyvät ajallisesti toistensa kanssa. Esimerkiksi joitain jälleenrakennuksen toimia voidaan työryhmän mukaan aloittaa jo siinä vaiheessa, kun painopiste on muutoin kriisin jälkihoidossa. Raportin kokoaminen […]