Paradoksit kuntoutukseen hakeutumi­sessa

Kasvokuvissa Elina Ikävalko, Sirkku Varjonen ja Johanna Korkeamäki., välissä lukee heidän nimensä ja sanat Vieraskynä, SOSTEblogi.

Etusivu / Blogi / Paradoksit kuntoutukseen hakeutumi­sessa

Olemme Toimijuus ja sosioekonomiset erot kuntoutukseen hakeutumisessa -tutkimushankkeessa* haastatelleet kevään ja kesän 2022 aikana kymmeniä kuntoutuksen asiantuntijoita ja Kelan kuntoutusta hakeneita henkilöitä. Haastatteluaineiston alustava analyysi on saanut meidät havahtumaan toimijuuden paradokseihin, joita kuntoutukseen hakeutumiseen liittyy.

Paradoksi 1: Kuntoutusta hakeva joutuu ponnistelemaan juuri silloin, kun hän on jo valmiiksi heikoilla

Niin kuntoutuksen asiantuntijoiden kuin kuntoutusta hakeneiden henkilöidenkin haastatteluissa on tullut vahvasti esiin, että vaikka kuntoutusta haetaan tilanteessa, jossa toimintakyky on koetuksella, on ihmisellä oltava melko hyvät resurssit ja toimintakyky jo valmiiksi, jotta hän onnistuu tarpeenmukaiseen kuntoutukseen hakeutumaan. Hakijalta vaatii melkoista aloitekykyä, pitkäjänteisyyttä ja jaksamista tehdä kaikki vaadittava:

Paradoksi 2: Hakemisvaihe pakottaa keskittymään ongelmiin

Vaikka kuntoutujan toimintakyvyn ja elämänhallinnan on oltava riittäviä, jotta hän onnistuu kuntoutusta hakemaan, on hakemukseen ja mahdolliseen lääkärinlausuntoon kuvattava ainoastaan toimintakyvyn rajoitteita ja puutteita sekä niiden vaikutuksia elämänlaatuun, esimerkiksi työ- tai opiskelukykyyn. Tämä on joillekin nurinkurinen kokemus: vaikka arjessa jollain lailla pärjäisi, joutuu ihminen hakeutumisvaiheessa keskittymään pärjäämättömyyteen, ja se voi hetkeksi rapauttaa tunnetta omasta toimijuudesta.

Paradoksi 3: Kuntoutusta kipeimmin tarvitsevat saavat sitä heikoimmin

Kolmas paradoksi liittyy kuntoutustarpeen arviointiin. Jos kuntoutuksen tarvetta tarkastellaan työikäisten kohdalla vain suhteessa työkykyyn, saattaa kuntoutustarve jäädä tunnistamatta niin lääkäreiltä kuin kuntoutusta tarvitsevalta henkilöltä itseltään. Esimerkiksi työtön voi ajatella, että hän ei hakeudu lääkäriin selkäkivun tai masentuneen mielialan vuoksi, koska ei ole työtä, jonka tekemiseen nämä asiat saattaisivat vaikuttaa. Lääkäri taas ei välttämättä kirjoita työttömälle sairauslomaa, jolloin kuntoutustarve saattaa jäädä piiloon. Mikäli kuntoutusta toivova on julkisen perusterveydenhuollon varassa, voi pelkkä lääkäriajan saaminen osoittautua joillakin alueilla mahdottomaksi.

Kuntoutusta hakevan pitääkin pystyä tunnistamaan ja ilmaisemaan toimintakyvyn rajoitteensa sellaisessa muodossa, että kuntoutusjärjestelmä ne tunnistaa ja tunnustaa. Hänen on apua saadakseen yhtäältä osoitettava toimijuutta etsiäkseen tietoa, tukea ja ohjausta tarvitsemansa kuntoutuksen saamiseksi, mutta samalla suostuttava järjestelmän diagnosoitavaksi ja nimeämäksi.

Vaikka aineistossamme on lukuisia esimerkkejä onnistuneesta kuntoutukseen hakeutumisesta, tuovat haastatellut niiden yhteydessä lähes poikkeuksetta esiin hakemisen ehdollisuuden: ”olin riittävän hyvissä voimissa jaksaakseni etsiä tietoa” tai ”minulla sattui olemaan tarpeeksi aikaa lääkärinlausuntojen hankkimiseen”.

Miten varmistaisimme kuntoutukseen pääsyn myös niiden kohdalla, joilla voimia ei ole?

Elina Ikävalko
erikoistutkija
elina.ikavalko@vamlas.fi
Vammaisten lasten ja nuorten tukisäätiö

Sirkku Varjonen
erikoistutkija
sirkku.varjonen@kuntoutussaatio.fi
Kuntoutussäätiö

Johanna Korkeamäki
tutkija
johanna.korkeamaki@kuntoutussaatio.fi
Kuntoutussäätiö

*Toimijuus ja sosioekonomiset erot kuntoutukseen hakeutumisessa -hanke

Hankkeessa tarkastellaan, mitkä asiat hankaloittavat ja helpottavat Kelan tukemaan kuntoutukseen pääsemistä. Tätä tarkastellaan sekä kuntoutusta hakeneiden että kuntoutuksen ammattilaisten näkökulmasta ja erilaisten kuntoutusmuotojen kohdalla. Olemme tutkimuksessamme kiinnostuneet kuntoutukseen hakeutumisesta erityisesti toimijuuden, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja yhdenvertaisuuden näkökulmista. Ymmärrämme toimijuuden ihmisten ja instituutioiden välisissä suhteissa muodostuvina toiminnan mahdollisuuksina, emme niinkään yksilöllisenä pystyvyytenä.
Tutkimushanketta koordinoi Vammaisten lasten ja nuorten tukisäätiö Vamlas, joka toteuttaa sen yhdessä Kuntoutussäätiön kanssa. Hankkeen rahoittaa Kela.