Perustulokokeilu paljasti taloudellisten kannustimien pienen merkityksen pitkäaikaistyöttömien työllistymisen taustatekijänä

Perustulokokeilu paljasti taloudellisten kannustimien pienen merkityksen pitkäaikaistyöttömien työllistymisen taustatekijänä

Etusivu / Blogi / Perustulokokeilu paljasti taloudellisten kannustimien pienen merkityksen pitkäaikaistyöttömien työllistymisen taustatekijänä

Paljon kansainvälistä kiinnostustakin osakseen saaneesta Suomessa vuosien 2017 ja 2018 aikana toteutetusta perustulokokeilusta saatiin viime viikolla ensimmäisiä tutkimustuloksia. Vaikka tulokset olivat vasta alustavia, ne kirvoittivat viikonlopun yli jatkuneen laajamittaisen julkisen keskustelun sosiaaliturvakysymyksistä. Tuloksia tulkittiin moneen suuntaan ja niillä perusteltiin monenlaisia perusturvan kehittämiseen liittyviä kantoja. Keskustelu tulee varmasti vielä jatkumaan, kun uusia tutkimustuloksia kokeilusta tulevina kuukausina julkaistaan.

Järjestöjä kiinnostava kohderyhmä

SOSTEn sekä sosiaali- ja terveysjärjestöjen näkökulmasta kiinnostavinta perustulokokeilussa oli alun perinkin se, että sen kohderyhmänä olivat pitkäaikaistyöttömät. Järjestöt eri sektoreilla ovat keskeisiä tuen ja palveluiden tarjoajia tälle kohderyhmälle ja järjestöjen voidaan sanoa tuntevan pitkäaikaistyöttömien tilanteet sekä tarpeet erittäin hyvin.

Erityisen kiinnostavaa lopulta toteutuneessa kokeilussa oli se, että sen seurauksena monen työttömän taloudellisia kannustimia ottaa vastaan työtä parannettiin merkittävästi. Kun perustulon sai pitää työllistymisestä huolimatta, tuli siitä käytännössä 560 euron verovapaa palkanlisä työllistyvälle työttömälle.  Koska kokeilussa hyödynnettiin satunnaistettua koeasetelmaa, on taloudellisten kannusteiden merkitystä työllistymiselle tässä ryhmässä nyt mahdollista arvioida luotettavasti.

Työllisyysvaikutukset jäivät olemattomiksi

Mitä sitten alustavat tutkimustulokset kertoivat kokeilun työllisyysvaikutuksista? Sen, että niitä ei oikeastaan ollut ainakaan ensimmäisenä kokeiluvuotena. Toisin sanoen perustuloa saaneiden ryhmässä työllisyyspäiviä tai palkka- ja yrittäjätuloja ei ollut sen enempää kuin niin sanotussa kontrolliryhmässä eli niiden tutkimuksessa tarkasteltujen pitkäaikaistyöttömien joukossa, joille perustuloa ei maksettu. Voidaan siis melko luottavaisesti sanoa, että taloudelliset kannustimet eivät tässä ajassa ja tässä kohderyhmässä ole merkittävä työllistymistä selittävä tekijä.

Taloudelliset kannustimet eivät tässä ajassa ja tässä kohderyhmässä ole merkittävä työllistymistä selittävä tekijä.

Järjestöjen näkökulmasta nämä tutkimustulokset eivät ole lainkaan yllättäviä. Kentällä on jo pitkään elänyt vahvana ajatus siitä, etteivät taloudelliset kannustimet ole ensisijainen pitkäaikaistyöttömien työllistymistä rajoittava tekijä. Monet olisivat valmiita työllistymään välittömästi nykyisenkin sosiaaliturvan mukaisilla kannustimilla, jos vain sopiva työpaikka löytyisi. Toisaalta taas joidenkin kohdalla työllistyminen edellyttää työ- ja toimintakyvyn vahvistumista, jota yksilöllisesti räätälöidyt palvelut ja muu tuki voivat edesauttaa.

Toimintakyky vahvistui?

Kiinnostavia olivatkin alustavat – joskin vielä melko epävarmat – tutkimustulokset, joiden mukaan perustuloa saaneiden ryhmässä hyvinvointi, luottamus tulevaisuuteen, luottamus instituutioihin sekä koettu terveys olivat korkeammalla tasolla kuin verrokkiryhmässä. Kaikki mainitut ovat keskeisiä toimintakyvyn taustatekijöitä, joten kokeilun mukainen sosiaalietuusjärjestely saattoi vahvistaa ihmisten toimintakykyä.

Jos näin todella oli, voidaan olettaa, että pidemmällä tähtäimellä kokeilulla on positiivisia vaikutuksia myös työllisyyteen. Toimintakyvyn vahvistuminen on nimittäin pitkä prosessi, eivätkä sen laajemmat vaikutukset tule välttämättä näkyviin vielä yhden vuoden aikana.

Ensimmäiset ajatukset työllisyyspolitiikan kehittämiseksi – tarvelähtöisten työmarkkinoiden vahvistaminen

Jatkossa julkaistavat tutkimustulokset perustulokokeilusta käsittelevät myös toista kokeiluvuotta, joten työllisyysvaikutuksiakin voidaan vielä nähdä. Tässä vaiheessa liian pitkälle meneviä tulkintoja ei pitäisi tehdä eikä kovin varmoja politiikkasuosituksia antaa. Ensimmäiset tulokset eivät kuitenkaan ole ainakaan ristiriidassa pitkäaikaistyöttömien, osatyökykyisten ja vaikeassa työmarkkina-asemassa olevien kanssa työskentelevien järjestöjen, säätiöiden ja kunnallisten toimijoiden aikaisempien näkemysten kanssa.

Näiden toimijoiden tavoitteena on niin sanottujen tarvelähtöisten työmarkkinoiden vahvistaminen. Tarvelähtöisillä työmarkkinoilla ihmiset saavat tarpeidensa mukaista tukea – esimerkiksi oikeanlaisia ja oikea-aikaisia palveluita, riittävän toimeentulon turvaavia rahamääräisiä sosiaalietuuksia sekä elämänhallintaa vahvistavaa tukea.

Jatkossa tarvelähtöisiä palveluita tulee olla tarjolla nykyistä enemmän, jotta jokaiselle aukeaa polku työelämään. Perusturvaa on puolestaan muutettava siten, että se vastaa aikaisempaa paremmin ihmisten muuttuviin tilanteisiin ja takaa kaikissa tilanteissa riittävän toimeentulon. Palveluiden tarjoamisen ja tarvelähtöisemmän etuusjärjestelmän lisäksi myös sopivan työn luominen tulee ottaa laajemmin yhteiskunnalliseksi päämääräksi. Tällöin ajatuksena on se, että ihmisten ”muokkaamisen” sijasta muokataan työtä, mikä onkin yleensä helpompaa. Myöskään työnantajien tarpeita ei saa unohtaa ja yhteistyötä tarvelähtöisten palveluiden tuottajien, työnantajien sekä työntekijöiden välillä tulee edelleen tiivistää.