Toimimatonta järjestelmää ei pelasteta rakenteellisilla uudistuksilla
Työllisyyspalveluiden järjestämisvastuu siirtyy valtiolta kunnille vuoden 2025 alussa. Vaikka siirrolle on hyviä perusteita, eivät kaikki kunnat odota muutosta kuin kuuta taivaalta. Tällä hetkellä näyttää siltä, että työllisyyspalveluissa, ja erityisesti palveluketjujen eheydessä, on puutteita. Pelkkä palveluiden järjestämisvastuun siirtäminen ei paranna työllisyyttä, jos työllisyyspalveluiden työntekijöillä ei ole mahdollisuutta toteuttaa perustehtäväänsä eli työnvälitystä ja työnhaun tukemista.
Sosiaalibarometrin vastaukset ovat karua luettavaa
Pohjoismaisen työvoimapalvelumallin toimivuus nykymuodossaan herätti epäilyjä jo lain valmisteluvaiheessa. Lähes kaikki lausuntoja antaneet tahot pitivät mallia liian monimutkaisena ja kaavamaisena sekä palveluprosessin että työnhakuvelvollisuuden osalta. Keskeisin viesti oli se, että TE-toimistolla ja kunnalla tulisi olla enemmän harkinnanvaraa sen suhteen, millainen palveluprosessi työnhakijalle järjestetään ja millainen työnhakuvelvollisuus hänelle asetetaan. Tätä asiantuntijoiden viestiä ei kuitenkaan huomioitu, ja malli on osoittautunut yhtä toimimattomaksi kuin epäiltiinkin.
Sosiaalibarometri 2023:n vastaukset ovat karua luettavaa. Turhautuminen ja tunne, että resurssit heitetään hukkaan, näkyvät vastauksissa. Työntekijät haluaisivat aidosti auttaa ja tukea niitä työnhakijoita, jotka eniten tukea tarvitsevat, mutta nyt siihen ei ole mahdollisuutta:
”Erittäin epäselvä ja monimutkainen asiakaspalvelumalli. Byrokratian lisääntyminen mm. työttömyysturva-asiassa vie niin paljon aikaa, että perustehtävälle eli työnvälitykselle tai asiakkaiden työnhaussa auttamiselle ei jää enää aikaa.”
”Pohjoismainen työnhakumalli ei ole toimiva, siitä voitaisiin luopua kokonaan. Isoimpana ongelmana näen, että kaikki työttömät vedetään saman mankelin läpi ja asiantuntijan harkintavalta palveluiden tarjoamisessa/asiakasohjauksessa kapenee jatkuvasti. Päihdekuntoutujaa on hieman turha laittaa hakemaan töitä/asioimaan työllisyyspalveluissa säännöllisesti, kun hoito- ja palvelutarve ovat ihan muualla.”
Nyt voimavarat menevät kaikkien tasapäiseen palveluun, jolloin osalle järjestetään turhaa palvelua ja osa saa liian kevyttä palvelua.
”Pohjoismaisen työnhaun mallin osalta lainsäädäntö yksilöllisemmäksi tasapäistämisen sijaan. Asiakkaiden tarpeet ovat yksilöllisiä. Nyt voimavarat menevät kaikkien tasapäiseen palveluun, jolloin osalle järjestetään turhaa palvelua ja osa saa liian kevyttä palvelua.”
Yli puolet (55 %) kuntakokeiluvastaajista ja vajaa puolet (46 %) TE-toimistovastaajista koki vähintään melko paljon haasteita työnhakijan ohjaamisessa nopeammin tarvittaviin palveluihin tai selvittelyihin silloin, jos hakijan edellytyksissä hakea työtä ja työllistyä on puutteita. Vain vajaa kolmannes vastaajista arvioi palveluketjujen eheyden hyväksi tai melko hyväksi, kun vuonna 2021 vastaavaa mieltä oli vielä noin joka toinen vastaaja.
Tulokset ovat huolestuttavia erityisesti monia eri palveluita tarvitsevien asiakkaiden näkökulmasta, sillä palveluohjausta ja -ketjuja koskevat haasteet kohdistuvat mitä todennäköisimmin juuri heihin. Valitettavasti näyttääkin siltä, ettei pohjoismaisella työvoimapalvelumallilla ole pystytty edistämään haavoittuvimmassa asemassa olevien työnhakijoiden tilannetta.
Työttömien erilaiset tarpeet vaativat yksilöllistä palvelua
Vaikeasti työllistyvien työttömyyden taustalla on monenlaisia tekijöitä, joiden vuoksi työllisyyspalveluita tulee yhä kehittää vastaamaan aidosti työnhakijoiden yksilöllisiin palvelutarpeisiin. Yleisimmät työllistymisen esteet vaikeasti työllistyvillä ovat Sosiaalibarometrin vastaajien mukaan mielenterveyden ja fyysisen terveyden ongelmat sekä vanhentunut osaaminen. Valtaosa vastaajista arvioi, että myös muut työnhakijoiden osaamiseen ja taitoihin sekä työnantajan asenteisiin liittyvät tekijät vaikuttavat työllistymiseen vähintään melko paljon.
Työllistymiseen vaikuttavissa tekijöissä alueellista vaihtelua
Yksilöllisempää palvelumallia puoltaa myös alueellinen vaihtelu vaikeasti työllistyvien työllistymiseen vaikuttavissa tekijöissä: Helsingissä ja Uudellamaalla korostuivat muuhun Suomeen verrattuna etenkin puuttuvat perustaidot, suomen tai ruotsin kielen puutteellinen osaaminen, työnantajista riippuvat syyt sekä vaikeudet tarpeellisten työllisyyttä edistävien tukipalveluiden saamisessa. Muilla alueilla puolestaan korostuivat fyysisen terveyden ongelmat, etäisyys mahdollisiin työpaikkoihin, työpaikkojen vähentyminen alueella sekä erilaiset esteet työn vastaanottamiselle toiselta paikkakunnalta.
Mielenterveysongelmat merkittävä este työllistymiselle
Työllistymiseen vaikuttavien tekijöiden alueellisesta vaihtelusta huolimatta mielenterveysongelmat olivat merkittävä este työllistymiselle kaikkialla. Samanaikaisesti vastaajat raportoivat työllisyyspalveluiden yhteensovittamisen sujuvan kaikkein huonoimmin terveyspalveluiden kanssa. Jotta mielenterveyteen liittyviä työllistymisen esteitä voidaan purkaa, tarvitaan aitoa yhteistyötä työllisyys- ja terveyspalveluiden välille.
Tarvetta uudelle osaamiselle ja lainsäädäntömuutoksille
Pohjoismaisen työvoimapalvelumallin korjaustarpeen lisäksi työllisyyspalveluiden henkilöstön osaamista pitää vahvistaa. Sosiaalibarometrin vastaajat nimesivät kehittämistarpeeksi erityisesti asiakkaiden työ- ja toimintakyvyn arviointiin liittyvän osaamisen. Vastaajien mielestä vahvistusta kaipaavat myös työhönvalmennukseen, yritysasiantuntijuuteen ja -yhteistyöhön sekä laaja- ja monialaiseen osaamiseen liittyvät taidot.
Vastauksissa painotettiin myös lainsäädännön kehittämistä siten, että tosiasiallisesti työkyvyttömät työttömät siirrettäisiin työttömyysetuudelta jollekin toiselle etuudelle, kuten eläkkeelle, tai jonkin toisen palvelun, esimerkiksi kuntoutuksen, piiriin. Nämä huomiot ovat toki olleet jo tiedossa pitkään, mutta nyt olisi vihdoinkin aika korjata tilanne.