Useiden järjestöjen avustukset tulevat veikkausvoittovaroista, mutta onko pelihaittojen ehkäiseminen tällöin kaikkien järjestöjen velvollisuus? Aiheesta ovat Kirsi Marttisen kanssa keskustelemassa EHYT ry:n rahapelihaittayksikön päällikkö Riitta Matilainen, Y-Säätiön toimitusjohtaja Juha Kaakinen sekä SOSTEn pääsihteeri Vertti Kiukas.
SOSTE on myös julkaissut Rahapelihaittojen ehkäisy ja sote-järjestöt – tietoa, ohjeita ja toimintamalleja (pdf) -oppaan sote-järjestöille pelihaittojen ehkäisyyn.
Kuuntele podcast alta. Podcastin tekstivastine löytyy vastaavasti podcast-upotuksen alta. Tutustu myös muihin SOSTEn podcasteihin.
Podcastin tekstivastine
#Järjestöhommissa SOSTE–podcast
Minun nimeni on Kirsi Marttinen, ja tämä on järjestöhommissa-podcast. Tervetuloa mukaan! Nimensä mukaisesti kaikki käsiteltävät aiheet liittyvät järjestöhommiin ja erityisesti sote–järjestöihin. Käsittelyssä on järjestöpuolen kuumimmat ja puhuttavimmat aiheet. Voit myös lähettää ehdotuksia podcastin aiheiksi osoitteeseen: kirsi.marttinen@soste.fi.
Kirsi Marttinen: Tänään keskustellaan rahapelihaitoista ja onko niiden ehkäisy kaikkien järjestöjen asia. Viimisen parin vuoden aikana rahapelaaminen ja rahapelihaitat ovat nousseet julkiseen keskusteluun aivan eri mittakaavassa kuin aiemmin. Johtuen osittain myös Veikkauksen ei-niin-onnistuneista mainoskampanjoista ja toisaalta myös sitten pelihaitat ovat nousseet aiempaa vahvemmin keskusteluissa esiin. Tämä on nostanut keskusteluun myös järjestöt, joiden toiminta rahoitetaan veikkausvoittovaroista. Rahanjako itsessään nyt tapahtuu toki ministeriöiden kautta, mutta kytköstä rahapelien ja järjestöjen välillä on ja tämä puolestaan on johtanut muun muassa järjestöjen maalittamiseen, esimerkiksi Twitter-keskusteluissa ja samalla myös ahdistusta siitä, että mistä tämä oman toiminnan rahoitus tulee. Tämä on selkeästi monelle järjestölle varsin hankala kysymys. Samaan aikaan kun tämä podcast julkaistaan niin SOSTElta on ilmestymässä ohje järjestöille pelihaittojen ehkäisyyn ja viime vuonnahan julkaistiin myös SOSTEn rahapelipoliittinen ohjelma. Tässä tämän päivän podcastin teema, ja onneksi tästä kaikesta minun ei tarvitse täällä jutella yksin, vaan kanssani ovat keskustelemassa rahapelihaittayksikön päällikkö Riitta Matilainen Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry:stä tervetuloa.
Riitta Matilainen: Kiitoksia.
K.M: Toimitusjohtaja Juha Kaakinen Y-säätiöstä, tervetuloa.
Juha Kaakinen: Kiitos.
K.M: Sekä pääsihteeri Vertti Kiukas Sostesta.
Vertti Kiukas: Kiitos.
K.M: Lämpimästi tervetuloa teille kaikille. Ensimmäisenä kysymys Riitta Matilainen sinulle. Sen lisäksi, että toimit Ehyt ry:ssä rahapelihaittayksikön päällikkönä, olet myös tutkinut rahapelaamista ja sinun väitöskirjasi käsitteli rahapelaamisen kuluttamista Suomessa. Poikkeaako suomalainen pelaaminen tai rahapelaamisilmiö jotenkin muiden maiden pelaamisesta?
R.M: Aika paljonkin itse asiassa. Se oli aika semmoinen, kun lähdin väitöskirjaa tekemään niin en tavallaan osannut kuvitella, että se on niinkin erilainen ilmiö. Suomessahan on tällainen trendi, että ollaan jo pitkään, siis vuosikymmeniä pelattu siis todella paljon rahallisesti. Eri tilastoissa suomalaiset ovat joko 4. tai 3. sijalla koko maailman mittakaavassa siinä, että kuinka paljon rahaa käytetään rahapelaamiseen. Meillä täällä Suomessa, kuten hyvin varmaan kuuntelijat tietävät, on ollut siis rahapelimonopoli, ja toki näitä rahapelimonopoleja on ollut muissakin maissa, mutta kyllä se meillä on ollut aika tiukka niin kuin ulkoisesti se sääntely. Monopolit perustettiin silloin 30-40 -luvulla, toki tuomaan valtiolle ja yhdistyksille rahaa, mutta myös sen takia että haluttiin suojata suomalaista kansallisvaltiota siltä, että ihmiset eivät pelaisi vaikkapa Ruotsiin tai Tanskaan. Siinä on ollut hyvin vahva tämmöinen valtiollinen aspekti tässä rahapelaamisen hyväksyttäväksi tekemisessä mukana. Oikeastaan se minun väitöskirjani yksi pääpointti olikin juuri se, että rahapelaaminen on Suomessa kesytetty ja kesyyntynyt todella tehokkaasti osaksi suomalaista arkipäivää. Siitä on tehty hyväksyttävää miehille, naisille ja aikaisemmin jopa lapsille. Suomessahan oli pitkän aikaa, että meillä oli 15-vuoden ikäraja rahapeliautomaateissa. Vasta 10 vuotta meillä on ollut 18 vuoden ikäraja kaikessa rahapelaamisessa.
K.M: Se on totta, jos kysyy ihmisiltä, aika monella on kokemuksia, että on lapsena tai nuorena pelannut.
R.M: Joo, se käy myös minun väitöskirjatutkimuksessa ilmi, että todella monella on juuri näitä, että on mummon, isän tai äidin sylissä pelattu pajatsoa. Sitten myös ruotsinlaivat tai yleensäkin laivamatkailu nousee näistä rahapelimuistoissa esiin. Ne on sellaisia paikkoja missä tosi monet ovat silloin aloittaneet rahapelaamisen.
J.K: Joo mielenkiintoista kyllä, se on semmoinen osa suomalaista todellisuutta. Tiedän itsekin omista vanhemmistani, että 30-luvulla raha-arvalla saadulla rahalla silloinen nuoripari hankki ensimmäisen oman kodin, sillä maksettiin käsiraha. Kyllä tällä on pitkä historia suomalaisessa todellisuudessa.
R.M. Se on jännä tämä meidän rahapelipoliittinen järjestelmä, nämä monopolit ja muut. Kansainvälisesti vertailtuna meillä rahapelaaminen laillistettiin aika varhain ja esimerkiksi lotto tuli meille vuonna -71 ja sehän oli semmoinen peli, joka tavallaan räjäytti tän pankin niin kutsutusti. Se oli viimeistään se peli, joka teki rahapelaamisesta hyväksyttävää myös naisille. Esimerkiksi vaikka Ruotsiin ja muualle pohjoismaihin lotto tuli myöhemmin. Me ollaan osittain oltu aika eturintamassa Suomessa kaikessa tähän rahapelaamiseen liittyvässä.
K.M: Joo ehkä voisi sanoa, että pitkäänhän se keskustelu on ollut Suomessa semmoista, että pelaaminen kuuluu osaksi tämmöistä suomalaista kulttuuria, sitä ei ole kauheasti arvosteltu ja sillä on ollut suuri hyväksyttävyys. Oikeastaan tässä kohtaa kysyisin Vertti sinulta, kun sinäkin olet seurannut pitkään tätä rahapelikeskustelua, niin miksi me ollaan nyt tässä pisteessä missä ollaan, kun pelihaittojakin on hoidettu Suomessa jo pitkään niin miksi on käynyt niin, että sen keskustelun fokus on muuttunut ja rahapelihaitat on noussut keskiöön julkisessa keskustelussa, jos katsoo vaikka paria viime vuotta.
V.K: Joo, tämä on hyvä kysymys, jos katsoo vaikka pelihaittoja niin vaikka pelaaminen on lisääntynyt tietysti euromääräisesti, toisaalta sehän ei ole kauheasti lisääntynyt suhteessa ostovoimaan. Rahiksen aikana meillä oli hyvin selvä periaate, että ei tulekaan pyrkiä kasvattamaan osuutta käytettävistä tuloista. Hyväksyttävä taso kasvulle on enintään se, minkä ostovoima kasvaa. Haittatasot ei nyt ole mitenkään olennaisesti kasvaneet tässä viime vuosikymmenien aikana verrattuna siihen, että silloin käytiin tosi vähän keskustelua verrattuna tähän päivään. Siinä ei ole mitään tasoeroa havaittavissa, että kyllä minä itse sanoisin näin, että varmaan ylipäätänsä pelihaittoihin liittyvä tutkimus, pelihaittoihin liittyvät järjestöt, jotka käyvät aktiivisesti tätä keskustelua on paremmin resursoituja, eli on enemmän keskustelun käyjiä. Sehän osoittaa minun mielestä sinänsä tämän järjestelmän terveyttä, että ikään kuin sillä rahallahan nämä on rahoitettuja nämä toimijat. Toisaalta sanoisin, että keskustelun taustalla varmasti on vahva yritys murtaa tätä monopolia ja maalata siitä sellainen kuva, että se ei hoida hommiaan, eli siellä on ihan puhtaasti kaupallisia intressejä taustalla, jotka on kuitenkin verhottu tämmöiseen huolen kaapuun. Varmasti siis on myös niin, että meillä on uusia poliitikkosukupolvia, jotka ei ole kasvanut tähän mitä me kuultiin, eli tämä on ollut kuitenkin hirveän integraalinen tämä homma. On poliittiset ja järjestötoimijat sitten on rahapeliyhteisöt, jotka oli kuitenkin vielä, ei nyt enää viime vuosikymmenellä niin suoraan, mutta edellisenä, oli myöskin poliittisesti johdettuja ja se on muuttunut, kytkökset on löystynyt niin kyseenalaistetaan tämä.
R.M: Joo siis komppaan Verttiä tuossa oli erittäin, erittäin hyviä kommentteja. Tämä sukupolvikysymys, minkä nostit esiin on mielenkiintoinen ja minä olen itse omissa tutkimuksissani lukenut muiden tutkijoiden tutkimuksiani ja miettinyt tätä samaa. Meillä on vuosikymmenien mittaan saatu kansaan iskostettua juuri tämä ajattelu, että “kansanterveydelle” tai “suomalainen voittaa aina”, että nämä rahapelivarat on integroitu niin oleelliseksi osaksi suomalaista hyvinvointivaltiota ja sen rahoitusta. Se katkos on kyllä, sanotaan alle nelikymppisten sukupolvessa, jotenkin murtunut. Sitä ei ole samalla tavalla mitä vanhemmassa sukupolvessa.
J.K: Semmoinen minun mielestäni myös aika kiinnostava näkökulma, mikä osittain liittyy noihin motiiveihin mitä Vertti otti esille, minkä takia tämä keskustelu rahapelien haitoista on nyt noussut näin vahvaksi, on että toisaalta meillä on myös tämmöistä julkisesti hyväksyttävänä pidettävää pelaamista. Eihän ollenkaan tämmöistä samanlaista keskustelua ole herännyt digipelaamisen tai videopelien haitoista. Se on kuitenkin jo 2018 kansainvälisen tautiluokitukseen otettu, pakonomainen pelaaminen, ihan samanlaisia elämänhallinnan ongelmia siellä on. Minusta on kiinnostavaa, että kun nyt puhutaan pelihaitoista niin puhutaan nimenomaan pelkästään näistä rahapelien haitoista.
K.M: Se on totta.
V.K: Jos katsoo vaikka omaakin jälkikasvua niin kyllähän niihin peleihin myös käytetään rahaa. Ikään kuin se mikä on rahapeli ja mikä on tämmöinen viihdepeli tai muu peli, niin se hämärtyy myöskin se raja, että sinne ostetaan kaikenlaisia kiihdyttäviä osioita ja näin poispäin. Tietysti niissä ei voi voittaa rahaa, että se on siis sillä tavalla erilainen logiikka, mutta kuitenkin se hämärtyy verrattuna ikään kuin siihen, kun pelattiin lautapelejä.
R.M: Tämä on hirveän hyvä pointti, minkä Vertti nostit esiin tästä – tai molemmat Juha ja Vertti nostitte esiin tästä raha- ja digipelaamisen suhteesta. Puhutaan raha- ja digipelaamisen konvergenssistä, se on se tieteellinen termi juuri sille, kun nämä kaksi asiaa lähestyvät toisiaan. Monissa maissa esimerkiksi Belgiassa ja Hollannissa on alettu jo reguloimaan myös digipelaamista. Pelaamisessa voi olla tällaisia lootboxeja joita pidetäänkin sitten näissä maissa arpoina tai arvan ostamisena tai rahapelaamisena. Tämä on myös sitä keskustelua, jota toivoisin, että Suomessa alettaisiin käydä entistä enemmän. En tiedä ehtiikö tämä keskustelu nyt mukaan tähän arpajaislain uudistamiseen mikä on tällä hetkellä käynnissä, mutta se on ehdottomasti semmoinen keskustelu mihin pitää osallistua.
V.K. Joo en ole tullut ajatelleeksi aikaisemmin. Nyt kun sanot sen noin, niin eihän siinä nyt jos verrataan tämmöiseen tavara-arpaan, siis vaikka invs-arpa, mikä ostettiin siitä auton konepelliltä aikanaan torilla, eihän siinä ole mitään eroa se on vain digitaalista se tavara mikä sieltä boksista tulee.
R.M. Mutta kyllähän niitä tavaroita ja muita voi sitten myydä eteenpäin netissä, että siinä pystyy sitten myös pääsemään käsiksi niihin rahoihin.
J.K: Joo tuli tässä esiin konvergenssi niin onko tässä myös jonkinlainen niin kuin porttiteoriaan verrattavaa ilmiötä nähtävissä, että tällainen pelaaminen johtaa sitten pakonomaiseen rahapelaamiseen?
R.M. Tämä on siis kysymys, jota kansainvälisesti tutkitaan ihan älyttömän paljon ja siihen ei ole minun mielestä – ainakaan minun tiedossa ei ole – sellaista suoraa vastausta, että olisi näin tai ei, mutta on kysymys, jota siis aidosti paljon pohditaan, koska kuten tiedetään digipelaamisessa ,tietysti lapset ja nuoret harrastaa sitä paljon ja hehän eivät nyt käytännössä länsimaissa saa enää pelata rahapelejä. Tätä juuri mietitään, että opetetaanko heidät tähän rahapelaamisen logiikkaan silloin kun he osallistuvat tähän digipelaamiseen.
K.M. Jos mennään vielä näihin pelihaittoihin niin Juha sinä toimit tosiaan Y-säätiön toimitusjohtajana ja Y-säätiö on siis yleishyödyllinen toimija, joka pyrkii asunnottomuuden poistamiseen. Näkyykö pelihaitat jollain tapaa Y-säätiön työssä ja sen kohderyhmien arjessa?
J.K. Se näkyy sillä tavalla, että se ei näy. Tarkoitan sitä, että usein ehkä pitkän ajan kuluessa paljastuu, kun on tietty kehityskulku, joka on johtanut asunnottomuuteen, että siellä onkin taustalla ollut sitten näiden taloudellisten ongelmien lisäksi pakonomaista rahapelaamista. Toisaalta taas se näkyy myös esimerkiksi meidän asukkailla, kun alkaa vuokravelkoja kertyä ja ei löydy mitään järkevää selitystä, että periaatteessa tulojen pitäisi riittää. Ehkä joskus paljastuu se, että siellä onkin sitten peliongelma oikeasti taustalla. Siinä minusta se yksi keskeinen ongelma tässä on se ongelmien tunnistaminen, joka mahdollistaa sen varhaisen puuttumisen siihen. Peliongelmia peitellään samalla tavalla tai vähätellään kuin esimerkiksi alkoholin käyttöä miten hyvin samantapaisista käyttäytymismalleista kuitenkin on sitten kyse.
K.M. Kyllä, ehkä jos miettii tätä kulunutta vuotta ja viime kevättä niin on tietysti ollut poikkeukselliset ajat, niin minä jäin pohtimaan sitä, että mitenkä korona on mahdollisesti vaikuttanut tilanteeseen ja osaisitko Riitta sinä avata, että miten se on vaikuttanut?
R.M. Kyllä, meillä on itseasiassa tästä jonkun verran jo tutkittua tietoakin. Ehyt ry:tä, jota siis edustan niin me tehtiin kaksi kyselyä keväällä silloin pahimpaan korona-aikaan kun esimerkiksi rahapeliautomaatit olivat suljettuina. Tehtiin Taloustutkimuksella tällainen 1000 vastaajan otoksella kysely siitä, että miten he pelaavat ja tehtiin myös tämmöinen kaikille avoin nettikysely, joka nyt ei ole tilastollisesti edustava mutta me saatiin lähes 500 vastausta niin siitä pystyi aika paljon päättelemään. Sitten toki meillä on myös Veikkaukselta tietoja, että miten heidän pelaamisensa on kehittynyt. Yleiskuva oli yllättävän hyvä. Me tosi monet rahapelikentän toimijat pelättiin, että kun rahapeliautomaatit menivät kiinni, kuten kaikki varmaan muistaa, että ihmiset siirtyisivät pelaamaan nettiin. Siellä netissä on vielä helpompaa kuin näillä hajasijoitetuilla automaateilla päätyä rahallisiin, taloudellisiin ongelmiin ja myös tietysti sosiaalisiin ja ajankäytön ja niin poispäin. Ilmeisesti tällaista ei siis käynyt suuressa mittakaavassa. Ihmisten rahapelaaminen väheni aika paljon – varsinkin tällainen arpojen ostaminen väheni ja myös ihan tällainen veikkauskuponkien täyttäminen väheni. Eli kun ihmisten arkinen kaupassakäynti ja muu väheni niin se näkyi ihan suoraan siinä rahapelikäyttäytymisessä. Vaikuttaa myös siltä näiden meidän tulosten perusteella, että ei olisi mitenkään erityisemmin rahapeliongelmat kriisiytyneet. Toki siellä oli sitten viitteitä siitä, että he ketkä pelasivat jo ennen sitä koronaa paljon, niin jatkoivat sitä pelaamista, mutta ei välittynyt semmoista, että olisi tullut paljon uusia ihmisiä, jotka kokee rahapelihaittoja, rahapeliongelmia tai jopa suoranaista rahapeliriippuvuutta. Veikkauksen tilastot näyttää myös siltä, että ei esimerkiksi tullut mitään suurta ryntäystä siitä heille nettipelaamiseen. Haittojen ehkäisyn näkökulmasta näyttää aika hyvältä.
K.M. Jos mennään sitten tähän oppaaseen mikä Sostelta on ilmestymässä, tai nyt jo kun tämä podcast julkaistaan niin on ilmestynyt, eli tosiaan ohje järjestöille pelihaittojen ehkäisyyn. Me saimme tämän oppaan jo ennakkoon nähtäville ja siinä todetaan, että opas on tuotettu ohjeistuksena jäsenyhteisöjen tietoisuuden lisäämiseksi pelihaitoista. Sen tavoitteena on että sosiaali- ja terveysjärjestöt tietävät millaisia haittoja rahapelit voi aiheuttaa ja mitkä on niiden yhteiskunnalliset vaikutukset ja osaavat tunnistaa rahapelihaitoille altistavia riskitilanteita omassa jäsentoiminnassaan ja sitten myös on tämmöisiä toimintamalleja ja työkaluja, joilla voidaan ehkäistä rahapelihaittoja sen oman jäsenkunnan tai kohderyhmän piirissä. Sitten myöskin, että osataan tunnistaa ja ohjata tarvittaessa hoitoon rahapelihaitoista kärsivän henkilön. Vertti Kiukas kysyisin sinulta, että mihin tarpeeseen SOSTE pyrkii vastaamaan tällä oppaalla, kun muut keskusjärjestöt eivät ole tällaista vastaavaan tehneet?
V.K. Voisi sanoa näin, että kyllä SOSTE on nimenomaan sosiaali- ja terveysalan kattojärjestö ja pidän sillä tavalla luontevana, että me tuotetaan materiaalia tästä asiasta. Tämä on kuitenkin ennen kaikkea, ei ehkä varmaan niin suuresti terveyspoliittinen, ehkä mielenterveyspoliittinen, mutta ennen kaikkea sosiaalipoliittinen ja toimeentuloon liittyvä kysymys. Tämmöiset kysymykset on tietysti aika luontaisesti meidän pöydällä, mutta vähemmän nyt sitten naapurikattojärjestöjen pöydällä, että pidän tätä sillä tavalla ihan luontevana. Tarpeeseen voisin sanoa näin, että kyllä me pyritään tuottamaan jäsenille semmoista materiaalia, jotka antaa välineitä osallistua ajankohtaiseen keskusteluun. Tämähän nyt on hyvin ajankohtainen keskustelu ja nimenomaan sanotaanko, että miten tämä on lisääntynyt tai kasvanut tämä keskustelu tästä kytköksestä rahoituslähteiden ja toiminnan välillä. Tällä pyritään tietysti myös antamaan jäsenille kykyä havaita näitä ongelmia omassa toiminnassaan. Esimerkiksi meillä on vaikka tiettyjä lääkityksiä, jotka altistaa tämän tyyppisiin ongelmiin, lisätä tietoisuutta yhteiskunnassa ja jäsenkentässä tähän ja tarjota myöskin sellaisia välineitä jäsenille käyttöön, miten sitten voi omia jäseniään taikka muuten kohderyhmää ohjata sitten avun piiriin, jos sellaista on tarpeen saada. Tämä on se tausta tässä ja toivon tietysti, että sitä aktiivisesti käyttää. Siinä tuodaan myöskin esiin paljon sitä toimintaa mitä Ehyt tai muut meidän jäsenet tekee tässä, että ei tarvitse kauhean kaukaa sitä tukea etsiä.
K.M. Tässä kohtaa nyt kysyisin Juha Kaakinen ja Riitta Matilainen, mitä ajatuksia tämä ohjeistus teissä herättää? Voiko sillä edistää pelihaittojen torjuntaa ja onko tämmöinen ohjeistus tärkeä?
J.K. No ensinnäkin sanoisin, että on hieno asia, että SOSTE on ollut tässä aktiivinen. Varmasti tämmöiselle on tarvetta ja kun nyt katsoo sitä ohjepakettia, niin sehän on varsinainen tämmöinen rikas tietopaketti. Se ei ole pelkästään ohjeistus vaan kaikki muu aineisto mitä siinä on, siinä on kootusti hirveän hyvä materiaali. Ilman muuta siinä on paljon mitä voidaan hyödyntää ja siitä minun mielestä hahmottuu hirveen hyvin se, että silloin kun ollaan lähellä sitä apua, siis apua on saatavissa, mutta se polku siihen avun saamiseen on aika pitkä. Siinä on niin kuin aikaisemmin totesin se ensinnäkin ongelmien tunnistaminen, puheeksi ottaminen ja sitten hoitoonohjaus. Kyllä minä sanoisin, että siinä on monella järjestöllä paljon tekemistä, että saadaan ihmiset ohjattua avun piiriin. Se mikä minusta on hieno asia myös, siitä hahmottuu se, että meillä on useita järjestöjä, joille nämä peliongelmat on ikään kuin sitä toiminnan kohdetta ja sillä tavalla meillä on omassa kentässä toimijat, joiden asiantuntemukseen varmasti voidaan luottaa ja tukeutua jatkossakin.
R.M. Joo olen siis äärimmäisen iloinen siitä, että SOSTE on lähtenyt tällaisen ohjeistuksen tekemiseen ja luin sen tosiaan tässä eilen ja pidin sitä erittäin hyvänä. Kiitos siitä. Jatkan tästä, mistä Juha aloitti tuossa aikaisemmassakin puheenvuorossaan kun sanoit että teillä rahapeliongelmat eivät näy, että ne näkyvät sillä tavalla, että ne eivät näy. Sehän näissä rahapeliongelmissa tai rahapelihaitoissa ja sitten suoranaisesti rahapeliriippuvuudessa on, että sitä pystyy ihmiset piilottelemaan todella pitkään ja kun se ei ole samalla tavalla näkyvä asia kuin vaikka alkoholiongelma tai huumeongelma, koska siinä nyt alkaa sitten jossain vaiheessa ihan ulkoisestikin ymmärtämään, että nyt ei ole kaikki kunnossa. Sen takia olisi ihan äärimmäisen tärkeää saada tämä rahapelaamisesta puhuminen, tarvittaessa rahapelaamisen puheeksi otto ja tämän tyyppiset asiat osaksi tätä normaalia toimintaa. Se olisi osa sitä, ihan samalla tavalla kuin varmasti järjestöissä jo nyt tehdään paljon työtä, kun vaikka mietitään, että mitä tehdään mahdollisesti alkoholiongelmaisen kanssa niin otetaan tämä vain semmoiseksi normaaliksi tavaksi. Lisätään se siihen samaan pakettiin, niin aletaan saada tuloksia. Tässä ohjeistuksessa on todella hyvät ohjeet siitä, jos tällaisia ongelmia havaitaan, niin mitä sitten voi tehdä. Se mikä ylipäätänsä on todella tärkeää kaikkien tällaisten päihdehaittojen kanssa, on se, että vähennettäisiin sitä stigmaa. Kun kaikkiin näihin päihdehaittoihin liittyy todellakin se stigma, joka estää hakemasta sitä apua, niin kaikin tavoin tällainen, että nostetaan aidosti puheenaiheeksi, ollaan sitten rehellisiä, että joo, rahapelaaminen on ylivoimaisesti suurimmalle osalle ihmisistä se on täysin ongelmatonta ja hauskaa ajanvietettä, mutta sitten on valitettavasti osa porukasta, joille sitä ei ole, niin sitten puhutaan siitä avoimesti. Annetaan ymmärtää, että sitä apua on, se ei ole sinun vikasi ja että kaikin tavoin puretaan sitä stigmaa.
J.K. Luulen, että tämä aika pian omaksutaan järjestökentässä tämän oppaan ohjeistus, että melkein esittäisin semmoisen toiveen, että tämä leviäisi myös julkisen sektorin sote- ja terveydenhuollon yksiköihin, missä on ihan sama kysymys tästä puheeksiottamisesta.
R.M. Meillä EHYT ry:ssä ollaan pitkän aikaa toimittu tällä tavalla, että koetetaan pureutua tähän ilmiöön kouluttamalla sote-alan ihmisiä. Heillä siellä on tosi kova tiedontarve, että meidän koulutuksia menisi ihan niin paljon kuin vaan pystytään tekemään, mikä on tietysti hienoa. Sama sitten taas järjestökentässä, että kaikin tavoin pyritään sitten auttamaan ja myös varmastikin nämä muut järjestöt, joilla on tämä sama tehtävänkuva.
K.M. Hienoa kuulla näitä ajatuksia. Olisin kysynyt seuraavaksi, että mitä mieltä olette, onko tällä oppaalla merkitystä juuri nimenomaan suuremmassa kuvassa?,Kun pohdin tätä, että millaista Twitter-keskustelua tosiaan esimerkiksi liittyy tähän rahapeliin ja niiden kytköksistä järjestöihin ja mistä järjestöjen tuotot tulee, niin tämän tyyppinen opashan on tavallaan liiankin helppo tuomita, että tässä nyt järjestöt pyrkivät pesemään omatuntoaan. Mitä ajattelette tästä keskustelusta ja ylipäätään tämän oppaan merkityksestä?
V.K. Kyllä varmaan se iso merkitys voi olla siinä juuri, että jos se otetaan laajasti käyttöön, että järjestöt kun kohtaa vuosittain valtavan määrän ihmisiä hyvin erilaisissa tilanteissa, jos niissä kohtaamisissa sitten tämä on jollain lailla yhtenä asiana mukana tai edes niin, jos niissä herää pohdintaa, että olisiko tässä jotakin tällaista mahdollisesti syytä pohdiskella niin sillä varmaan on sitten merkitystä. Se olisi ikään kuin varhaisen puuttumisen juttua, mutta sitten sanoisin, että tähän keskusteluun varmaankaan tällä ei ole suurta merkitystä, jos viittaat tähän Twitterissä pörräävään, että kyllähän siellä ikään kuin lähtökohtaisesti kaikki toiminta, joka jollain lailla on kytköksissä tähän rahoitukseen nähdään täysin saastuneena. Se on aivan sama millaista rationaalista argumenttia siellä yrittää käyttää, niin ei sillä ole mitään resonanssia. Vaikka tehdään asunnottomuustyötä tai päihdetyötä tai epilepsia-, taikka ylläpidetään suomalaista kulttuurikeskusta ulkomailla niin kaikki jotenkin saastuu tällä rahalla. Se on täysin yksisilmäistä ja hedelmätöntä keskustelua niin kuin omasta, että ei täällä voi olla siihen mitä vaikutusta.
R.M. Olen hyvin samaa mieltä Vertin kanssa. Näin entisenä historian tutkijana pistää silmään se, kuinka historiatonta Twitter-keskustelu siellä on. Ei yhtään ymmärretä sitä, miten tämä järjestelmä on vuosikymmenten mittaan rakentunut ja sitten se mitä he ehdottaa, niin sillä olisi kyllä sellaiset seuraamukset varsinkin tällaisessa äärimmäisen epävarmassa koronan aiheuttamassa tilanteessa, jossa järjestöjen tekemä työ on äärimmäisen arvokasta.
J.K. Onneksi näitä asioita ei ratkaista Twitterissä. Pitäisin hirveän tärkeänä sitä, että järjestöillä on yhtenäinen rintama, yhtenäinen näkemys Veikkauksen monopolista, pelihaittojen ehkäisystä, järjestöjen rahoituksesta. Se on minusta hirveen tärkeää tässä tilanteessa, kun kaikenlaista yritystä on nakertaa järjestöjen roolia suomalaisessa yhteiskunnassa. Tämmöinen yhtenäinen linja olisi kyllä äärimmäisen tärkeää tässä tilanteessa ja ennen kaikkea minusta sen osoittaminen, että mitä näillä järjestöjen toiminnalla saadaan suomalaisessa yhteiskunnassa aikaan.
K.M. Toisaalta on järjestöjä, jotka kokee, että tämä asia ei kosketa heitä, myös sote-järjestöjä, että tämä ei ole syy miksi järjestö toimii tai on perustettu, että pelihaittojen torjuminen ei ole siellä millään lailla keskiössä. Onko kuitenkin kaikilla sote-järjestöillä velvollisuus torjua pelihaittoja ja olla mukana tässä työssä?
V.K. Sanoisin, että ei ole. Siis järjestö on olemassa sitä varten mitä tarkoituspykälässä lukee. Tämän oppaan tarkoitushan ei ole ohjata kaikkia 10 000 sote-järjestöä pelihaittatyöhön sinänsä, vaan ymmärtämään sitä ilmiötä. Ehkä joku kansanvalistustehtävä on tässä vähän vanhahtava sana, mutta lisätään tietoisuutta tästä ilmiöstä ja että se voi koskea kenen tahansa järjestön jäsenkuntaa. Ihan samalla tavalla kenen tahansa järjestön jäsenkunta voi kohdata muita riippuvuuksia, esimerkiksi päihdeongelmia tai mitä tahansa ongelmia. Tarjotaan välineitä siihen, mutta jotenkin ajatus, että vaikka rahan lähde on tämä suuremmassa tai pienemmässä määrin niin kuin Sosten jäsenkentällä, ei se tee ikään kuin velvollisuutta siihen, että kaikkien täytyisi ottaa omaan toimintasuunnitelmansa tällainen työ, koska osalla menee kuitenkin siitä tarkoituspykälästä ulos.
K.M. Eli enemmän integroida sitä omaan toimintaan, jos se jotenkin järkevästi on toteutettavissa?
V.K. Niin ja tietysti sitä on monen tasosta ikään kuin pelihaittoja voi ehkäistä tietysti vaikka sillä tavalla, että ylläpitää keskustelua vastuullisesta rahapelaamisesta kai semmoinen liittyy kaikkiin järjestöihin. Helposti tästä voi tulla myös hirveen päälle liimattua, jos miettii jotakin vaikkapa leiritoimintaa tai vaikka mitä naapurissa rahoitetaan, että meillä on vaikka sinfoniaorkesterin konsertti tai ooppera niin, että semmoisessa tuotaisiin kauhean näkyvästi tämä esille. On se jotenkin päälle liimattua kuitenkin.
K.M. Joo.
R.M. Se mitä minä lähtisin nyt järjestöissä tekemään ihan tällaisia yksinkertaisia asioita, vaikka ihan näin niin kuin oma järjestön päihdeohjelma. Katsoa, että onko siellä myös rahapelaaminen ja rahapelaamisen haitat mukana. Se olisi semmoista kotipesän puhtaana pitämistä niin kutsutusti. Ihan niin kuin Vertti tässä sanoi, että sitten kun on se oma kohderyhmä, on se oma jäsenistö, omat vapaaehtoistoimijat, että toisi sen sillä tavalla mukaan siihen toimintaan samalla tavalla kuin muistakin päihdehaitoista puhutaan ja niihin mahdollisesti sitten toivottavasti ainakin aletaan puuttumaan.
J.K. Joo kyllä näin varmasti on. Järjestökenttä on niin moninainen ja erilaisia kohderyhmiä, erilaista toimintaa, että sen täytyy jollain luontevalla tavalla istua, että se ei todellakaan olisi päälle liimattua ja vältyttäisiin ylilyönneiltä myöskin asian suhteen.
K.M. Joo varmaan osana sitä, että ehkä ei olla nimenomaan pohdittu järjestöissä, että mitä se voisi tarkoittaa tai missä tilanteissa ylipäätään voisi miettiä, että mitä käytännöt on. Muistan jo itse asiassa useamman kuukauden takaa kun keskusteltiin missä oli ei pelkästään sosiaali- ja terveysjärjestöjä vaan myös liikuntajärjestöjen edustajia niin todettiin, että onhan niitä tilanteita, että ollaan pelimatkalla ja bussimatkalla ja tulee tauko niin siellä sitten bussin kaikki aikuiset menee sinne pelikoneille, että siinä tietysti myöskin näytetään esimerkkejä. Tavallaan näitä elävän elämän esimerkkejä, mitä voi pohtia järjestötoiminnassa niin niitä on ehkä paljon monipuolisempia kuin ihan ensi istumalta osaisi ajatella, että mitä se siinä järjestötoiminnassa on.
R.M. Joo toi oli hyvä esimerkki. Toivoisin järjestöiltä juuri sellaista herkkyyttä tälle asialle, että osattaisiin kyseenalaistaa niitä vallitsevia käytäntöjä. Ei just sit annettais, jos lapset ovat siellä mukana, nuoret mukana, että ei annettaisi heille esimerkkiä siitä, että mennäänpä nyt sitten kaikki tauolla tuonne pelaamaan, koska joillakin se voi sitten valitettavasti aiheuttaa ongelman.
K.M. Onko vaaroja siinä, että ihmiset alkavat tämän oppaan perusteella hoitamaan pelihaittoja ilman koulutusta, että onko sen suhteen vaaraa tai ohjaako tämä opas semmoiseen?
R.M. Ei minun mielestä ohjaa ja toivon, että siellä nyt kukaan ei ala sillä tavalla hoitamaan, siihen on sitten ihan ammattilaiset. Heidän yhteystietojaan löytyy sitten tuosta oppaasta, mutta siis puhua voi, kysyä voi aina – se on se pääviesti tässä näin. Että puhutaan siitä, kysytään sitten jos asiassa on jotain havaitaan jotain ongelmaa tai muuta, niin sitten ohjataan sinne ammattilaisen pakeille. Ketään ei voi velvoittaa toimimaan jonkun näköisenä rahapeliaddiktioterapeuttina se ei ole kenenkään järjestötoimijan tehtävä, paitsi tietysti sitten heille, jotka työskentelevät sellaisena, mutta ei kenenkään sinällään voida olettaa tällä tavalla toimivan.
K.M. Tästä keskustelusta on käynyt ilmi, että tämä on tosi monimutkainen kysymys mihin tietysti liittyy koko tämä meidän nykyinen järjestelmä, ja järjestöjen rahoitus ja samanaikaisesti myös tietysti tavoite siihen pelihaittojen mahdollisimman tehokkaaseen torjumisen. Tästä varmaan voisi keskustella vielä toiset kaksi tuntia, mutta jos tässä lopetellaan, niin nyt haluaisin teiltä kaikilta kysyä vielä yhden kysymyksen. Riitta Matilainen; miten sinun ja Ehytin mukaan niitä pelihaittoja nyt sitten tehokkaimmin ehkäistään?
R.M. No pelihaittoja ehkäistään monella eri tasolla. Toki on myös yksilön vastuu, eli jos huomaa sen, että rahapelaamisesta on kehittymässä ongelma niin sitten olisi kaikkein parasta etsiä itse apua. Kaikennäköistä löytyy internetistä ja meiltä kaikilta järjestöiltä, mutta sitten on toki myös tämä järjestelmän vastuu. Toki on siis paljon asioita, joita me voidaan tehdä sen eteen, että tästä yksinoikeusjärjestelmästä tulisi taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävä. Kyllä kaikki mahdolliset tällaiset mitä Veikkaus on viime aikoina tehnyt, eli vaikka tunnistautunut rahapelaaminen hajasijoitetuissa automaateissa, mikä tulee tammikuun alusta. Kyllä kaikki tällaiset toimet ovat hyvästä, että ne antaa ihmisille mahdollisuuden kontrolloida suhteellisen helposti sitä omaa pelaamistaan. Tässä tarvitaan sekä yksilön, että sitten sitä järjestelmän näkökulmaa. Sitten toki suuri ja hankala kysymys rahapelihaittojen ehkäisyn kannalta on netti-rahapelaaminen, toki suomalaisista ylivoimaisesti suurin osa pelaa edelleen Veikkauksen nettisivuilla, jos he pelaavat netissä, mutta sitten on paljon tuota ulkomaille suuntautuvaa nettirahapelaamista, jossa ei ole käytössä välttämättä ollenkaan sellaisia välineitä oman pelaamisen hallintaan, että sen regulointi on sitten varmasti yksi näistä isoimmista kysymyksistä tässä arpajaislain uudistuksessa, mikä on juuri nyt käynnissä.
K.M. Joo no vielä tästä oppaasta, niin Juha Kaakinen kysyisin, että miten nyt Y-säätiö aikoo soveltaa tätä ohjetta omassa organisaatiossa ja toiminnassa?
J.K. Varmasti tämä opas tarjoaa aineksia siihen, mitä minä aikaisemminkin totesin ennen kaikkea siinä puheeksi ottamiseen, että kun käy ilmi, että ei oikein työntekijä ymmärrä, että mikä tässä nyt oikein on taustalla, niin heräisi kysymys, että olisiko tässä ehkä peliongelmista kyse. Nimenomaan valmiuksia lisätä sitä siihen puheeksi ottamiseen ja on sillä tavalla erittäin tervetullut väline. Toki me tietysti siinä omassa yhteistyöverkostossa pyrimme tätä asiaa pitämään sopivalla tavalla myös esillä. Se on meidän kumppanien tiedossa oleva asia.
K.M. Sitten vielä viimeiseksi kysymys Vertille eli, mitä Soste aikoo nyt sitten seuraavaksi tai mitä rahapelipoliittisessa ohjelmassa mainittuja tavoitteita pitäisi seuraavaksi toteuttaa?
V.K. Kyllä se, mitä tässä on todettukin, niin kyllähän se rahapelipolitiikan iso kysymys on lainsäädäntö, että se antaa ne isot raamit, joiden puitteissa sitten toimitaan ja meillä arpajaislaki on työryhmässä niin kuin nyt täällä perinteisesti on ja sen työhön tietysti latautuu nyt paljon odotuksia. Sanoisin näin, että Veikkaushan on itse tehnyt tämän ikään kuin tämän maan uuden hallituksen ja omistajaohjauksen vaihtumisen ja tämän jälkeen aika reippaita toimenpiteitä. Pelien tarjontaa on supistettu merkittävästi, on luotu tämmöisiä pelivapaita hetkiä kauppaan ja näin poispäin. Nyt on lainsäätäjien vuoro sitten pohtia, että mitä tehdään niin SOSTE sitten omalta osaltaan tietysti vaikuttaa siihen prosessiin ja toisaalta pyrkii pitämään huolta siitä, että ikään kuin se hyvä työ mitä järjestöissä tehdään ei sitten vaarannu ja pidetään järjestöjen toimintaedellytyksistä huolta ja tämän tasapainon hakemisesta tässä on paljon kysymystä, että mikä on yhteiskunnan kokonaisetu, että siihen me lähdetään vaikuttamaan. Toisaalta pyritään tämän oppaan myötä ja sen ohjelman myötä antamaan jäsenille välineitä oman toiminnan kehittämiseen ja sitten keskustelun käymiseen.
K.M. Kyllä. Lämpimät kiitokset Riitta Matilainen, Juha Kaakinen ja Vertti Kiukas, tästä keskustelusta ja mukavaa syksyn jatkoa.
Kiitos.
Rakkaat kuulijat minä olen Kirsi Marttinen ja tämä oli järjestöhommissa–podcast. Kiitos kun kuuntelit! Lähetä minulle ruusuja tai risuja, tai toiveita käsiteltävien aiheiden suhteen osoitteeseen kirsi.marttinen@soste.fi tai vaikkapa SOSTEn verkkosivujen palautelomakkeiden kautta. Jos tämä oli mielestäsi mielenkiintoista tai hyödyllistä niin vinkkaa sille kaverille kans, joka on myös järjestöhommissa. Seuraavaan kertaan, moikka!