Kuluvana syksynä on jälleen käyty hieman isommilla kierroksilla keskustelua veikkausvoittovaroista ja niiden käytöstä. Osa keskustelijoista on jo pitkään vaatinut, ettei Veikkauksen tuottoa tulisi käyttää nykyisiin toimintoihin, vaan siirtää se yleiskatteiseen budjettiin. Osa on tätä mieltä periaatteellisista syistä, osa kuvittelee, että julkinen intressi tuottoon näin vähenisi ja pelihaittoja voitaisiin näin tehokkaammin vähentää. Harva on esittänyt perusteluja, miksi jälkimmäinen todella tapahtuisi. Periaatteelliset syyt ymmärrän paljon paremmin.
Tämän syksyn erityispiirre on ollut, että samat tahot ovat sekä sitä vastaan, että järjestöjä rahoitetaan Veikkauksen tuotolla, että sitä, että ne saavat alentuneiden tuottojen kompensoimiseksi budjettirahaa. Tämä käy järkeen ainoastaan, jos tavoitteena on yleensä vaurioittaa kansalaisyhteiskuntaa ja sen toimintaa. Osa myöntääkin tämän avoimesti, koska rahalla nähdään tuettavan rakenteita aidon, ruohonjuuritasoisen vapaaehtoistoiminnan sijaan.
On hyvä muistuttaa, mitä nämä rakenteet ovat. Kaksi esimerkkiä kuluvalta vuodelta voisivat olla esimerkiksi järjestöjen koronatalkoot keväällä ja nyt aivan tuore Vastaamon tietomurto. Kummassakin tapauksessa järjestöt vastasivat nopeasti ja tehokkaasti inhimilliseen hätään, johon julkinen valta ei vastaamaan kyennyt.
Keväällä monet ihmiset eristäytyivät asuntoihinsa, menettivät suuren osan toimeentulostaan tai terveydestään. Julkinen valta sulki monia toimintoja, terveydenhuolto keskittyi koronan hoitoon. Naapurien ja sukulaisten apu ei kaikkia ongelmiin joutuneita tavoittanut. Järjestöt tarjosivat massiivisesti sekä ammattilaisten että vapaaehtoisten keskusteluapua, organisoivat ylimääräistä ruoanjakelua joko toimipisteisiin tai kotioville saakka, sähköistivät toimintojaan tuen jatkumiseksi.
Samoin nyt Vastaamon tapauksessa juuri järjestöjen tukitoiminnot, esimerkiksi kriisipuhelinten ja Rikosuhripäivystyksen ammattilaiset ja vapaaehtoiset, tarjosivat nopeimmin ja ketterimmin avun haavoitetuille ihmisille.
Jotta yllättäviin ongelmiin voidaan vastata ja jotta on olemassa koulutettuja, aidosti vaikeissa tilanteissa auttamaan pystyviä ihmisiä, tarvitaan rakenteita. Täytyy olla soppi ja siellä puhelin ja tietokone, täytyy olla työvuorojen suunnittelua ja tukea auttajille itselleen. Täytyy hankkia ruoat ja pakata ne kasseihin, sähköistä apua voi tarjota vain, jos on sähköt ja netti. Tätä kaikkea ovat ne rakenteet, joista raha halutaan pois.
Osa toimijoista pyrkii toki avoimesti ja rehellisesti yksinoikeusjärjestelmän murtamiseen. Tämä on kaupallisille toimijoille ymmärrettävää – nyt jokaisesta Veikkaukselle jääneestä eurosta noin kaksi kolmannesta päätyy valtiolle, lisenssimallissa yhteiskunnalle tilitetään enimmillään kolmannes tästä. Kun yhteiskunnan siivu supistuu 60 %:sta 20 %:iin, erotuksen laittaa taskuunsa yksityinen sijoittaja. Tässä yhtälössä voittaja ei ole peliongelmainen, eivätkä muut yhteiskunnan heikoimmat.
Riippumatta siitä, miten tuotto käytetään, SOSTE kannattaa vahvaa, vastuullista yksinoikeusjärjestelmää. Perusteet ovat sosiaalipoliittiset.