Skip to content

Rahat pois rakenteista?

27.10.2020 12.13

Kansalaisyhteiskunta
Väkevästi yhdessäKoronavirusKoronavirus ihmisten arjessaAvustusjärjestelmäKansalaisyhteiskunta

Kuluvana syksynä on jälleen käyty hieman isommilla kierroksilla keskustelua veikkausvoittovaroista ja niiden käytöstä. Osa keskustelijoista on jo pitkään vaatinut, ettei Veikkauksen tuottoa tulisi käyttää nykyisiin toimintoihin, vaan siirtää se yleiskatteiseen budjettiin. Osa on tätä mieltä periaatteellisista syistä, osa kuvittelee, että julkinen intressi tuottoon näin vähenisi ja pelihaittoja voitaisiin näin tehokkaammin vähentää. Harva on esittänyt perusteluja, miksi jälkimmäinen todella tapahtuisi. Periaatteelliset syyt ymmärrän paljon paremmin. 

Tämän syksyn erityispiirre on ollut, että samat tahot ovat sekä sitä vastaan, että järjestöjä rahoitetaan Veikkauksen tuotolla, että sitä, että ne saavat alentuneiden tuottojen kompensoimiseksi budjettirahaa. Tämä käy järkeen ainoastaan, jos tavoitteena on yleensä vaurioittaa kansalaisyhteiskuntaa ja sen toimintaa. Osa myöntääkin tämän avoimesti, koska rahalla nähdään tuettavan rakenteita aidon, ruohonjuuritasoisen vapaaehtoistoiminnan sijaan. 

On hyvä muistuttaa, mitä nämä rakenteet ovat. Kaksi esimerkkiä kuluvalta vuodelta voisivat olla esimerkiksi järjestöjen koronatalkoot keväällä ja nyt aivan tuore Vastaamon tietomurto. Kummassakin tapauksessa järjestöt vastasivat nopeasti ja tehokkaasti inhimilliseen hätään, johon julkinen valta ei vastaamaan kyennyt. 

Keväällä monet ihmiset eristäytyivät asuntoihinsa, menettivät suuren osan toimeentulostaan tai terveydestään. Julkinen valta sulki monia toimintoja, terveydenhuolto keskittyi koronan hoitoon. Naapurien ja sukulaisten apu ei kaikkia ongelmiin joutuneita tavoittanut. Järjestöt tarjosivat massiivisesti sekä ammattilaisten että vapaaehtoisten keskusteluapua, organisoivat ylimääräistä ruoanjakelua joko toimipisteisiin tai kotioville saakka, sähköistivät toimintojaan tuen jatkumiseksi. 

Samoin nyt Vastaamon tapauksessa juuri järjestöjen tukitoiminnot, esimerkiksi kriisipuhelinten ja Rikosuhripäivystyksen ammattilaiset ja vapaaehtoiset, tarjosivat nopeimmin ja ketterimmin avun haavoitetuille ihmisille. 

Jotta yllättäviin ongelmiin voidaan vastata ja jotta on olemassa koulutettuja, aidosti vaikeissa tilanteissa auttamaan pystyviä ihmisiä, tarvitaan rakenteita. Täytyy olla soppi ja siellä puhelin ja tietokone, täytyy olla työvuorojen suunnittelua ja tukea auttajille itselleen. Täytyy hankkia ruoat ja pakata ne kasseihin, sähköistä apua voi tarjota vain, jos on sähköt ja netti. Tätä kaikkea ovat ne rakenteet, joista raha halutaan pois.

Osa toimijoista pyrkii toki avoimesti ja rehellisesti yksinoikeusjärjestelmän murtamiseen. Tämä on kaupallisille toimijoille ymmärrettävää – nyt jokaisesta Veikkaukselle jääneestä eurosta noin kaksi kolmannesta päätyy valtiolle, lisenssimallissa yhteiskunnalle tilitetään enimmillään kolmannes tästä. Kun yhteiskunnan siivu supistuu 60 %:sta 20 %:iin, erotuksen laittaa taskuunsa yksityinen sijoittaja. Tässä yhtälössä voittaja ei ole peliongelmainen, eivätkä muut yhteiskunnan heikoimmat.  

Riippumatta siitä, miten tuotto käytetään, SOSTE kannattaa vahvaa, vastuullista yksinoikeusjärjestelmää. Perusteet ovat sosiaalipoliittiset.

Kommentit

  1. Reijo Pipinen sanoo:

    Yhdistysten avustukset valtion budjettiin.

  2. Annukka Tuovinen sanoo:

    ”Pelaamisella tuotetaan kurjuutta”- oli erään pitkäaikaissaurautta sairastavan henkilön kommentti tänään kun järjestötyöntekijänä olin kertomassa järjestömme hienoista tulipalveluista. Oli katsonut M.O.T.N:n 26.10. Minua harmittaa suunnattomasti, että mediaa seuraavat ihmiset eivät saa kuin yksisuuntaista tietoa peliriippuvuudesta, jonka suurin syyllinen koetaan olevan ne kaupan auloissa olevat pelikoneet. Se on siis pelikoneen vika, jos ”mummo” menee pelaamaan eläkerahansa sinne. Miten järjestöt voisivat yhdessä kirkastaa tätä vääristynyttä kuvaa? Onko meillä mitkä mahdollisuudet saada toiminnalle rahoitusta muutoin kuin valtion budjetista? Tämä samainen henkilö, kommentoi myös niin, että ”valjastetaan ne vapaaehtoiset myymään jotain saadakseen varoja”. Voisimmeko mekin järjestöinä tuoda julkisuuteen oman näkökulmamme pelaamiseen? Nimimerkillä tuskastunut järjestörenttu

  3. Vertti Kiukas sanoo:

    Kyllä totuus on, että julkinen keskustelu asiassa on aika yksipuolista ja osin vääristynyttäkin. Sitä ei toki voi tai pidä kiistää, että peliautomaatit aiheuttavat paljon pelihaittoja. Monet järjestöt saavatkin paljon muita kuin avustustuottoja. Mahdollisuudet siihen vaihtelevat aika tavalla.

    Vertti Kiukas, SOSTE

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Väkevästi yhdessä -blogi

Kaikki blogin artikkelit
Blogi
pääsihteeri

18.2.2020 10:00

Kansalaisyhteiskunta tärkeä puheissa – säädösten valmistelussa marginaalissa

Kansalaisyhteiskunta Puolueet, jotka istuivat Juha Sipilän hallituksen aikana oppositiossa, pitivät ennen viime kevään eduskuntavaaleja ääntä siitä, että Sipilän hallitus valmisteli lakeja kapea-alaisesti. Oppositiopuolueet tukivat kansalaisjärjestöjen laajaa osallisuutta ja halusivat ihmisten – palveluiden ja sosiaaliturvan käyttäjien – äänen kuuluviin. Oppositiopuolueet halusivat parantaa järjestöjen toimintaedellytyksiä ja keventää byrokratiaa. Tämä henki jatkui vaalien yli, Antti Rinteen ja myös Sanna […]

Blogi
pääsihteeri

11.2.2020 13:30

Järjestöt tarvitsevat yhteistyötä muuttuvassa sotessa – miten se organisoidaan?

Järjestöille SOSTE on koordinoinut muutaman vuoden laajaa hankekokonaisuutta, Järjestö 2.0:aa, joka on tarjonnut järjestöille jokaisessa maakunnassa tukea maakunta- ja sote-uudistukseen valmistautumisessa ja vaikuttamisessa. Lähtiessään aikanaan hakemaan tätä koordinaatiohanketta SOSTE teki selkeän poikkeuksen: tämä on ainut raha-automaatti- tai veikkausvoittovaroin rahoitettu hanke, jota SOSTE on hakenut. Haasteena hajanaiset tavoitteenasettelut Hankekokonaisuus oli SOSTEn näkökulmasta alusta alkaen haasteellinen. Itsenäiset maakuntahankkeet […]

Blogi
pääsihteeri

10.12.2019 09:40

Monipuolinen osaaminen takaa parhaan lopputuloksen

Kansalaisyhteiskunta Suomessa on pitkä perinne valmistella asioita laaja-alaisesti. Tämä on ollut vahvuus. Monitahoiset asiat selkenevät monelta kantilta pohdittaessa ja lopputuloksesta tulee yleensä ajassa kestävämpi ja arjessa toimivampi. Onkin harmi, että järjestöjen avustusjärjestelmää on lähdetty uudistamaan mahdollisimman suppealla ja yksipuolisella työryhmällä. Tällainen menettelytapa on aiemmin sovitun vastainen. VA-digissä valtionavustusprosessit digitalisoidaan Edellisen hallituksen – tai nyt kai pitää […]