Sokerin syömisen rajoittaminen on viisas terveysteko. Etenkin lasten ruokavaliossa makeat maitotuotteet ja sokeroidut murot voivat olla merkittäviä sokerilähteitä, karkeista ja limsoista puhumattakaan. Sokeri ei kuitenkaan ole ainut – eikä edes suurin – pulma ruokavaliossamme. Siksi sokeriverosta puhuminen on aivan liian kapea näkökulma, kun keskustellaan terveysperusteisesta verotuksesta.
Sokerin rinnalla on syytä keskustella myös suolasta ja rasvan laadusta. Sekä lasten että aikuisten ruokavaliossa suolaa on reilusti yli suositeltavan saannin. Yhdeksän kymmenestä aikuisesta saa ruokavaliostaan liikaa suolaa. Liiallisella suolan saannilla on lukuisia haittavaikutuksia. Se nostaa verenpainetta ja voi lisätä myös osteoporoosin ja mahasyövän vaaraa, altistaa astmalle ja rasittaa munuaisia. Myös rasvan laatu on suomalaisen ruokavalion haaste. Liiallinen tyydyttyneen, kovan rasvan saanti on haitallista muun muassa sydämen, aivojen ja verisuonten terveydelle.
Ravitsemussuositusten mukaan kovan rasvan saannin tulisi olla alle 10 prosenttia päivän energiasta. Tähän pääsee vain viisi prosenttia aikuisista.
Tarvitsemme käyttöön kaikki keinot, niin porkkanat kuin kepitkin, jotta ruokaympäristö tukisi nykyistä paremmin terveellisempiä ruokavalintoja ja terveyttä. Verotus on yksi keino vaikuttaa. Hallitusohjelman kirjaus terveysperusteisen verotuksen edistämiseksi on välttämätöntä saada käytännön toimeksi. Sokeriveron sijaan on lähdettävä rakentamaan verotusta, joka ottaa kriittisinä ravintoaineina huomioon myös elintarvikkeiden suolan määrän ja rasvan laadun.
Korvissa voi jo kuulla epäilijöiden kuoron: ei onnistu, liian vaikeata. Yksi kysyy, miten ihmeessä voi määrittää, mitä verotetaan. Mikä on terveellistä, mikä ei? Tähän on ratkaisu. Suomessa on vuodesta 2000 lähtien ollut käytössä Suomen Sydänliiton ja Suomen Diabetesliiton ylläpitämä elintarvikkeiden merkitsemisjärjestelmä, Sydänmerkki. Se sisältää tuoteryhmittäin rasvan määrän ja laadun sekä suolan, osin myös sokerin suhteen kriteerit paremmille valinnoille. Näitä kriteerejä hyödyntämällä voidaan rakentaa järjestelmä, joka asettaa rajat verotettaville tuotteille. Lisäksi kansallinen lainsäädäntömme voimakassuolaisuuden rajoista antaa lisäeväitä porrastetun mallin rakentamiselle.
Kasvikset, hedelmät ja marjat ovat luonnon Sydänmerkki-tuotteita. Näin ne jäisivät luontevasti terveysperusteisen verotuksen ulkopuolelle. Parhaimmillaan veromalli kannustaa sekä kuluttajia parempien valintojen tekemiseen että teollisuutta terveellisempien tuotteiden tuotekehitykseen.
Marjaana Lahti-Koski (kuvassa oikealla)
terveysjohtaja, marjaana.lahti-koski(at)sydanliitto.fi
Suomen Sydänliitto ry
Niina Hämäläinen
laillistettu ravitsemusterapeutti, niina.hamalainen(at)diabetes.fi
Suomen Diabetesliitto ry