Sopiiko strategia järjestöihin? Kannattaako liike-elämän käsitteitä ylipäänsä tuoda järjestötoimintaan? Eikö samalla kadoteta jotain olennaista järjestötoiminnan luonteesta?
Strategiaa voidaan määritellä monella tavalla. Sitä voidaan kutsua pitkäjänteiseksi tavaksi saavuttaa asetetut päämäärät tai vaikkapa toiminnan juoneksi ja punaiseksi langaksi.
Johtamisteoreetikko Peter F. Drucker on todennut, että jos strategia johonkin sopii, niin voittoa tavoittelemattomiin organisaatioihin. Hän kutsuu strategiaa puskutraktoriksi, jonka avulla tavoitteet voidaan muuttaa toiminnaksi.
Mennyttä ja tulevaa
Toimintaympäristö muuttuu kiihtyvällä tahdilla, järjestöjen voidaan jopa sanoa olevan risteyskohdassa. Järjestöjen on seurattava aikaansa, ennakoitava tulevaa ja tunnettava erityisesti oman kohderyhmänsä muuttuva tilanne. Tarvittaessa on tehtävä nopeitakin liikkeitä. Mutta voivatko järjestöt tehdä niin? Kuinka paljon sääntömääräistä toimintaa voidaan muuttaa?
”Asioita täytyy seurata jatkuvasti, tai muuttuu hyvin nopeasti itsekin museokappaleeksi.”
Järjestöjä on toisaalta syytetty myös paikalleen jämähtämisestä, menneessä elämisestä. Järjestö on aina perustettu jotakin tarkoitusta varten, vastaamaan tietyn ryhmän tiettyyn ongelmaan. Järjestöllä on identiteetti ja olemassaolon perusteet. Voidaan puhua myös perimästä.
”Jatkossa peruskysymystä pitää määrittää yhä voimakkaammin. Kuka me oikeastaan halutaan tässä maailmassa olla. Miksi olemme olemassa?”
Muiden sektoreiden johtamisoppeja kannattaa soveltaa järjestöihin, ne eivät automaattisesti uhkaa järjestöerityisyyttä. Esimerkiksi kaksikätinen johtaminen sopii erityisen hyvin juuri järjestöihin. Tällöin johtamisessa huomioidaan tasapainoisessa suhteessa sekä perimä että toimintaympäristön muutokset.
Kenen peliä pelaat?
Järjestöjen työ tapahtuu yhä enemmän verkostoissa. Enkä nyt tarkoita pelkästään yhteistyöverkostoja, jotka kokoontuvat säännöllisesti kokouksiin suunnittelemaan tulevaa. Kyse on ennemminkin ekosysteemeistä. Esimerkiksi monella potilasjärjestöllä on keskeinen paikka asiakkaan kuntoutuspolulla tiiviissä kumppanuudessa julkisen sektorin toimijoiden kanssa.
Kaksikätisen johtamisen avulla järjestöt voivat löytää paikkansa pelikentällä. Kyseessä on joukkuepeli, jossa mukana ovat esimerkiksi lainsäätäjät, palvelujärjestelmän ammattilaiset, lääketeollisuus, media, rahoittajat, toiset järjestöt, kohderyhmä ja vapaaehtoiset. Järjestön tavoitteet eivät toteudu yksin, vaan järjestön on saatava myös muut pelaajat toimimaan yhteisten tavoitteiden eteen.
Peli ei pääty voittoon tai häviöön, vaan on luonteeltaan päättymätön, kuten tietokirjailija Simon Sinek asian ilmaisee. Järjestöjen on otettava paikkansa pelissä. Tavoitteena voi olla pysyä mukana mahdollisimman kauan tai vaikka vaikuttaa siihen, että pelin säännöt ja niiden tulkinta olisivat mahdollisimman oikeudenmukaisia.
Järjestöt maailmaa muuttamassa
Järjestöissä toimitaan suurella sydämellä. Työntekijöillä on usein omat kiinnostuksen kohteensa, vapaaehtoisilla omansa ja jäsenistöltä voi tulla monenlaisia toiveita. Tässä toiveiden ja tunteiden tulvassa on johtajan vaikea navigoida ilman selkeää suuntaa.
Strategia ei ole vain asiakirja, eikä strateginen johtaminen ei ole pelkästään kyseisen asiakirjan kirjoittamista ja hyväksymistä. Strateginen johtaminen on päivittäistä työtä, jolloin strategia on läsnä kaikessa tekemisessä. Strategia kulkee mukana niin toimintasuunnitelmissa, viikkopalavereissa kuin viestinnässäkin. Strategisen johtamisen avulla jokainen pienikin päätös, esimerkiksi koulutusanomus, peilataan yhdessä sovittuun strategiaan.
”Strategia antaa skriptin, että miten tässä edetään, ettei mennä sellaisille alueille, jotka ei meille varsinaisesti kuulu.”
Palataanpa vielä Druckeriin. Hänen mukaansa järjestöjen tehtävä on muuttaa maailmaa. Yhdessä sovitun strategian avulla on mahdollista keskittyä olennaiseen ja saavuttaa tavoitteet. Strategisen johtamisen avulla voidaan siirtyä olosuhteiden mukana ajelehtimisesta luomaan haluttua tulevaisuutta.
Tässä vaativassa tehtävässä toivon haastatteluaineiston ja kirjallisuuden perusteella muodostetun strategisen johtamisen mallin olevan apuna.
Lainaukset ovat järjestöjohtajien haastatteluista.
Kirjoittaja Anne Lindfors on Pirkanmaan Syöpäyhdistyksen toiminnanjohtaja, joka tekee väitöstutkimusta järjestöjohtamisesta ja kirjoittaa blogia Pelasta maailma.
Lindfors, Anne (2020): Miksi olemme olemassa? Järjestön strateginen johtamien muuttuvassa toimintaympäristössä (pdf).