Vertaistuki on monelle potilaalle ja omaiselle köysi, joka pitää kiinni elämän syrjässä. Koronaepidemian vuoksi perutut vertaistukitapaamiset jättivät monen elämään aukon, jota on vaikea paikata.
Hybridimallilla vertaistapaamisiin parhaat puolet
Mikkelin vertaistukiryhmä toimi Suomen Kivussa edelläkävijänä, kun se tapasi ensimmäisen kerran toukokuun lopussa epidemiatilanteen lievennyttyä. Yhteistyö Etelä-Savon hyvinvointijärjestöjen tuki ry:n (ESTERY) kanssa mahdollisti turvallisen vertaistukihetken puistopuutarhassa.
Ryhmäläiset istuivat puolikaaressa laajalla nurmikolla, ja jokaiselle tarjottiin hanskat ja hengityssuojaimet. Yhdistys tarjosi kahvia, mutta kaikilla oli muuten omat eväät mukana. Tapaamiseen osallistui ihmisiä myös etäyhteyksin; riskiryhmäläinen osallistui keskusteluun kotisohvaltaan ja toiseen kaupunkiin muuttanut omasta puutarhastaan.
Onnistunut etäosallistuminen vaatii järjestäjän puolelta mikrofonin ja hyvän kameran, mutta erikoisia tietoteknisiä valmiuksia ei muuten vaadita. Suurin haaste lienee turvaväleistä huolehtiminen; eloisan keskustelun innoittamana helposti kumartuu liian lähelle toista.
Vertaistukea verkossa – ei se nyt ihan sama asia ole
Suomen Kipu teki monen muun järjestön tavoin koronakeväänä valtavan digiloikan, ja siirsi vertaistukiryhmät verkkoon. Ensin alkoivat kokoontua ryhmät, jotka ovat aiemmin kokoontuneet kasvokkain. Oulu, Jyväskylä ja Mikkeli kukin vuorollaan käynnistivät säännölliset tapaamiset. Toukokuussa saimme omat teemaillat omaisille ja valtakunnallisen vertaistukiryhmän potilaille.
Verkkoryhmiin osallistui paljon ihmisiä, jotka eivät ole aiemmin olleet mukana ryhmissämme. Valitettavasti tietotekniset haasteet tiputtivat pois useita avuntarvitsijoita. Osa ihmisistä vierasti videokuvaa, ja osa taas nautti chattitoiminnan tarjoamista mahdollisuuksista. Monet kuitenkin kertoivat, että kotoa on vaikea löytää rauhallista tilaa, missä pääsisi keskittymään ryhmän keskusteluun ilman että ulkopuoliset ovat kuulolla.
Vertaisryhmiin osallistuminen oli ennen liikkumisrajoituksia syy lähteä pois kotoa ja ihmisten ilmoille. Verkossa tapahtuvat tapaamiset eivät tuo elämään samanlaista vaihtelua.
Miten aloitetaan uusi normaali?
Kasvokkaisille vertaistukiryhmien tapaamisille oli valtava tarve, ja yhdistymme joutui moneen kertaan toppuuttelemaan toimijoitaan. Monet kipukroonikot kuuluvat riskiryhmään, joten lopetimme tapaamiset keväällä jo hyvin varhaisessa vaiheessa.
Vaikka tapaamisten perumisella suojellaan ihmisiä, sosiaalisten kontaktien väheneminen köyhdyttää elämää. Mitä kauemmin eristys jatkuu, sitä rankemmaksi elämä muuttuu. Ihminen luontaisesti kaipaa seurustelua, naurua, yhteistä jakamista sekä sitä, että häntä kuullaan.
Vertaistukitapaamisessa pääsee jakamaan omia ajatuksiaan, mutta se voi olla myös ihmisen ainoa sosiaalinen vuorovaikutustilaisuus. Yhdistyksille koronakevät tarkoitti sekä haasteita että uusia mahdollisuuksia.
Kesä on aikaa piknikeille
Kokoontumisrajoitusten lievetessä monet yhdistyksemme vertaistukiryhmät kaipaavat jälleennäkemistä. Onneksi ainakin toistaiseksi säät ovat olleet suotuisat, ja ryhmät voivat tavata ulkosalla. Yhteinen grillihetki, kävelylenkki tai vain istuskelu nurmikolla saattaa muodostua kevään kohokohdaksi. Suomen kesä on kuitenkin lyhyt, ja myös syksyllä ja talvella on tarve kokoontua.
Ehkä tulevaisuudessa vertaistukiryhmät kokoontuvat enenevässä määrin hybridinä, jolloin riskiryhmäläiset voivat osallistua kotoa käsin ja terveet halutessaan saapuvat yhteiseen tilaan.
Kaisa Hirn
toiminnanjohtaja
kaisa.hirn(at)suomenkipu.fi
Suomen Kipu ry