Kävin pari viikkoa sitten hyvän ystäväni kanssa katsomassa Synkin hetki -elokuvan, joka sittemmin palkittiin mm. miespääosa-Oscarilla. Elokuva kertoo keväästä 1940, jolloin Saksa valtasi Ranskan, brittien siirtoarmeijaa uhkasi tuho ja toisaalta hallitusta uudelleenjärjesteltiin.
Tämäkin puoli elokuvaa oli aivan viihdyttävä, mutta mikä tuli iholle, oli sen kuvaus johtajuudesta, johtajuuden yksinäisyydestä vaikeimpien päätösten tullessa vastaan. Viisas johtaja kuuntelee kaikkia niitä, joilla mielipiteitä on, mutta päätöksenteon hetkellä hän on yksin ratkaisunsa kanssa – sitä enemmän yksin, mitä vaikeammasta asiasta on kyse. On tehtävä päätös, joka vie parhaiten kohti sitä, mitä varten ollaan olemassa, mitä kohti kulkemassa, ja kannettava päätöksestä vastuu hetkessä ja historiassa.
Olen ollut järjestöjohtajana vuodesta 2001, vaikeita hetkiä on matkalle mahtunut kaikkiin organisaatioihin ja vuosiin, vaikkakin isolta osalta olen työstäni pitänyt. Synkin hetkeni on 14.3.2018, kun SOSTE aloitti yt-neuvottelut.
SOSTEn rahoitukseen on päätetty isot leikkaukset kuluvalle ja suunniteltu tulevalle vuodelle. SOSTEn näkemyksen mukaan päätökset on perusteltu kestämättömästi, osin suorastaan virheellisesti ja niihin päädytty oudolla prosessilla. Tätä arvioidaan muutoksenhaussa ja se on oma tarinansa, mutta epäoikeudenmukaisuuden tunne on valtava.
Todellisuus on, että näillä leikkauksilla SOSTEa muutetaan enemmän kuin niiden itsessään suuri summa antaa ymmärtää. Hyvin rakentunut, työssään viihtyvä, korkean ammattitaitoinen työyhteisö on ajettu kriisiin. Työsuhteita päättyy, työnsä menettäville tilanne on pahin. Paha se on myös heille, jotka istuvat ja työskentelevät siinä vieressä. Työyhteisön vuorovaikutuksesta tulee vaikeaa, fokus suuntautuu ymmärrettävästi sisään. Tämä ei voi olla näkymättä ulos. Jäseniltämme toivon ymmärrystä nyt ja tulevaisuudessa, tukemme teille ei voi säilyä samalla tasolla kuin tähän asti.
Noin joka viides täällä nyt töissä oleva, ei ole täällä töissä ensi vuonna. Minun tehtäväni on ollut tehdä päätös siitä. Se on ollut vaikeaa, hyviä vaihtoehtoja ei ollut. Synkin hetki oli näistä päätöksistä ilmoittaminen, jokaiselle ihmiselle erikseen.
Per aspera ad astra, sanoivat jo roomalaiset. Nyt tähdet näyttävät olevan kovin kaukana.