Skip to content

Työntekoa monitoimi-, etä- ja rajatiloissa

13.10.2020 10.15

Järjestöille
JärjestöhommissaKoronavirusKoronavirus ihmisten arjessaJärjestöilleKansalaisyhteiskunta

Vain vähän aikaa sitten Suomessa innostuttiin monitilatoimistoista. Niihin rakennettiin intensiivisen yksilötyön, yhteistyön, pistäytymisen ja erilaisen tekemisen vyöhykeitä. Niissä on puhelintiloja, ryhmätiloja ja työpisteitä. Ne olivat trendikäs vaihtoehto vanhakantaiselle toimistolle. Nyt ne ovat tyhjinä, kun töitä tehdään kotona.

Etätyöaika muuttaa meitä

Kotona on tavoitteita priorisoitava ja pilkottava osiksi. Merkitykselliset, tärkeät ja kiireelliset työt pitää erottaa ja huomata. Työtä pitää rytmittää, ja ergonomiasta pitää huolehtia. Itseään pitää kovasti johtaa, kun päätös- ja työnjohtovaltaa on valunut kotiin. Etätyöaika muuttaa meitä. Olen peiliin katsoessani huomannut, että olen alkanut muuttua omaksi karikatyyrikseni. Ne asiat, tavoitteet ja työn tekemisen tavat, jotka omasta mielestäni ovat työssä tärkeimpiä, alkavat näyttää entistä tärkeämmiltä ja ne, joita pidän ylipäätään toisarvoisina, alkavat näyttää entistä tarpeettomammilta. Väitän, että pitkään jatkuvassa etätyössä jokainen ihminen muuttuu karikatyyrikseen. Työn tuloksellisuuden kannalta tärkeintä on, että se, mikä osa työstä on itselle tärkeintä ja luontevinta, korostuu. Esimiestyöltä tämä edellyttää uutta aktiivisuutta. Lisääntyvä etätyö tulee muuttamaan esimiestyötä. Tästä aiheesta tarvitaan keskustelua.

Työtä tehdään tiloissa. Jatkossa itsensä johtaminen, samoin kuin esimiestyö, tulee edellyttämään, että on oltava perusteltu näkemys siitä, minkälaista tilaa mikäkin tekeminen vaatii. Syksyn alussa on alkanut käydä selväksi, että kaikkea asiantuntijatyötä ei voi tehdä yksin kotona, vaikka oikeat työhullut voivatkin saada kotona entistä enemmän aikaan, kun jonninjoutavat tauot ja työkaverit eivät häiritse.

Olen alkanut pohtia, voisiko töitä kategorisoida myös tilojen mukaan karkeasti kolmeen ryhmään.

Yksin tehtävät keskittymistä vaativat työt

Tätä työtä varten ei ole mitään syytä matkustaa mihinkään kauas. Työn tuottavuuden, elämänlaadun ja ilmaston takia on ehdoton etu, jos tätä työtä voi tehdä mahdollisimman lähellä kotia. Työn tekemiseen ei koti ole kaikille kuitenkaan pitkän päälle paras tai mahdollinen paikka. Voikin kuvitella, että jos työantajat luopuvat isoista toimistoista, joidenkin työnantajien kannattaisi alkaa vuokrata työntekijöidensä käyttöön osa-aikaisia lähellä kotia olevia tiloja siksi aikaa, kun työntekijän työ edellyttää rauhallista ja erityisen tietoturvallista ympäristöä. Voisiko lääkäri mennä lähinnä kotiaan olevaan terveydenhuollon yksikköön pitämään etävastaanottoa, jos yksikössä olisi varattu etätyöpisteitä lähiseudun ammattihenkilöstölle?

Etätyössä eivät sivustahuutelijat häiritse. Me olemme kuitenkin mestareita tilamaan itse itsellemme keskeytyksiä. Aikaansaamisen kannalta isoin ongelma on se, että keskeytämme itse itsemme, kun emme edes näiden yksin tehtävien töiden ajaksi malta sulkea erilaisia pikaviesti- tai sosiaalisen median sovelluksia, jotka janoavat tykkäyksiämme näennäisen tärkeisiin asioihin.

Sähköisillä alustoilla kahden- tai monenkeskisiä kokoontumisia

Tätä on nyt harjoiteltu ja hämmästyttävän hyvin. Erilaiset alustat taipuvat puhumisen lisäksi dokumenttien työstämiseen, ja työ on niissä usein jopa sujuvampaa kuin että sitä varten olisi tarvinnut matkustaa erilliseen kokoukseen.

Kasvokkaista tapaamista edellyttävät palaverit ja kokoontumiset

Organisaatiot kulkevat organisaation lainalaisuuksien mukaan kohti hajoamista ja palasten irralleen menoa,ja johdon loputon tehtävä on tuoda hajalleen pyrkiviä osasia yhteen ja oikeaan suuntaan. Ehkä se on loppujen lopuksi johdon ainoa välttämätön ja tärkein tehtävä. On vaikea uskoa, että tämä työ loppuisi koskaan.

Suunnittelu-, ideointi- ja kehittämistyö vaatii kasvokkaisia tapaamisia. Tämä on psykologinen tosiasia. Silloin kun ollaan suunnittelemassa uutta, ideoimassa, etsimässä uusia ratkaisuja, ihmisten välinen vuorovaikutus on välttämätöntä.

Ideointi ja kehittäminen eivät ole pelkkiä peräkkäin asetettuja sanoja tai muita merkkijonoja, joista lopulta syntyy tavoiteltu tulos. Toisen ihmisen mikroskooppisen pienet mukanaolon, hämmästyksen, ymmärtämisen tai pelästymisen merkit vievät todellisessa kasvokkaisessa tapaamisessa prosesseja eteenpäin. Prosessi ei etene pelkästään sen mukaan, mitä sanotaan vaan myös sen mukaan mitä ei sanota, ja mitä aistimme, kun olemme toisen ihmisen läheisyydessä. Tekniikka ei – ainakaan vielä – tätä kaikkea tavoita.

Siihen tarvitaan fyysisiä kohtaamisen tiloja. Niitä tarvitaan myös organisaation työssä hajoamista vastaan.

Kun tehdään uutta, porukoita on tuotava yhteen. Mitkä työt menevät mihinkin kategoriaan, ja mikä kaikki edellyttää kasvokkaista tekemistä, vaatii nyt keskustelua.

Jäljelle jäävät vielä ne uudet tyhjät monitoimitilat. Minua ne kiinnostavat. Ei ole hyvä, jos entisaikojen vanhoista toimistokopperoista siirrytään pelkkiin uusiin etäkotikopperoihin.

Voisiko uusista monitoimitiloista saada vaikka lähityötiloja ja sen lisäksi uudenlaista yhteisöasumista ja uudenlaisia koteja ihmisille?

 

Rintakuvassa Marja Vuorinen, taustalla vihersseinä.

 

 

Kirjoittaja Marja Vuorinen on työn kehittämiseen ja sisä- sekä ulkotiloihin uteliaan innostuneesti suhtautuva terveyspsykologi, joka paiskii töitä kehittämispäällikkönä Sininauhaliitossa ihmisen puolella.
marja.vuorinen(at)sininauha.fi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Järjestöhommissa -blogi

Kaikki blogin artikkelit
Blogi

14.10.2020 10:15

Strategisen johtamisen avulla järjestö luo haluttua tulevaisuutta

Järjestöille Sopiiko strategia järjestöihin? Kannattaako liike-elämän käsitteitä ylipäänsä tuoda järjestötoimintaan? Eikö samalla kadoteta jotain olennaista järjestötoiminnan luonteesta? Strategiaa voidaan määritellä monella tavalla. Sitä voidaan kutsua pitkäjänteiseksi tavaksi saavuttaa asetetut päämäärät tai vaikkapa toiminnan juoneksi ja punaiseksi langaksi. Johtamisteoreetikko Peter F. Drucker on todennut, että jos strategia johonkin sopii, niin voittoa tavoittelemattomiin organisaatioihin. Hän kutsuu strategiaa puskutraktoriksi, […]

Blogi

25.9.2020 09:00

Vaikuttavuusvoimat esiin

Sote-järjestöt Niukkenevien resurssien todellisuudessa sosiaali- ja terveysjärjestöiltä peräänkuulutetaan näyttöä toiminnan tuloksellisuudesta ja vaikuttavuudesta. Järjestöiltä edellytetään kykyä arvioida tuloksia ja vaikutuksia uskottavasti sekä tehdä ne näkyväksi. Yhä merkittävämmäksi nousee kysymys siitä, miten onnistumme järjestöinä tekemään tämän työn parhaiten yhdessä ja kirkastamaan järjestötoiminnan yhteiskunnallista arvoa. Arvioinnissa on aina omat haasteensa, mutta niitä voidaan paremmin taklata jakamalla kokemuksia ja […]

Blogi
erityisasiantuntija

9.9.2020 14:00

SOSTEpodcast: Rahapelihaittojen ehkäisy järjestöissä

Kansalaisyhteiskunta Useiden järjestöjen avustukset tulevat veikkausvoittovaroista, mutta onko pelihaittojen ehkäiseminen tällöin kaikkien järjestöjen velvollisuus? Aiheesta ovat Kirsi Marttisen kanssa keskustelemassa EHYT ry:n rahapelihaittayksikön päällikkö  Riitta Matilainen, Y-Säätiön toimitusjohtaja Juha Kaakinen sekä SOSTEn pääsihteeri Vertti Kiukas. SOSTE on myös julkaissut Rahapelihaittojen ehkäisy ja sote-järjestöt – tietoa, ohjeita ja toimintamalleja (pdf) -oppaan sote-järjestöille pelihaittojen ehkäisyyn. Kuuntele podcast alta. […]