Uudella vammaispalvelulailla kohti tosiasiallista yhdenvertaisuutta


Etusivu / Blogi / Uudella vammaispalvelulailla kohti tosiasiallista yhdenvertaisuutta

Itsemääräämisoikeus, itsenäisyys ja yhdenvertaisuus puhuttavat vammaisia ihmisiä ja heidän omaisiaan. Monella on perusteltu huoli siitä, toteutuvatko nämä hienot periaatteet omalla tai tutun läheisen kohdalla palvelurakenteen muuttuessa ja tehokkuusajattelun vallatessa jalansijaa.

Vammaispalvelut toteuttavat perusoikeuksia

Tuoreen hallitusohjelman mukaisesti yhdenvertaisuuden toteuttaminen ja vammaisten ihmisten yksilöllisten tarpeiden parempi huomioon ottaminen toteutetaan osana vammaispalvelulain uudistusta.

Uudistusta on valmisteltu jo usean hallituskauden ajan. Lain vaikutusta ja sen merkitystä vammaisten ihmisten yhdenvertaisen elämän mahdollistajana ei voi liiaksi korostaa. Vammaispalvelulaki luo pohjan sitä tarvitseville vammaisille henkilöille tasa-arvoiseen yhteiskunnan jäsenyyteen. Samalla se turvaa mahdollisuuden toteuttaa kaikille kansalaisille kuuluvia perusoikeuksia. Edellisen hallituskauden aikana valmisteltua lakiesitystä oli tehty hyvässä yhteisymmärryksessä eri osapuolten kesken. Erinomaista yhdessä tehtyä valmistelutyötä on syytä hyödyntää.

Hallitusohjelmassa ei ole tarkempia kirjauksia vammaispalvelulain sisällöstä. Hallitusohjelman mukaisesti on totta, että vammaisten henkilöiden asema on viime vuosina parantunut, mutta vammaisten ihmisten yhdenvertaisuus ei silti usein toteudu. Oikea-aikaisuus ja yksilöllisiin palvelutarpeisiin vastaamisen haaste on arkipäivää vammaispalveluissa. Vammaiset ihmiset palveluiden tarvitsijoina ovat kuitenkin heitä, jotka itse joutuvat kohtaamaan ja kamppailemaan elämässään puutteellisten ja sopimattomien palveluiden kohteina.

Yhdenvertaisuus tarkoittaa yksilöllisten tarpeiden huomioimista

Lain valmistelussa onkin tarpeen kiinnittää erityistä huomiota palveluiden yksilöllisyyteen ja siihen, että laissa on erilaisia palveluita erilaisiin tarpeisiin. Tämä on välttämätöntä, jotta vammaispalveluiden yhdistyessä hyvinkin erilaisista syistä ja lähtökohdista tarvittaviin palvelutarpeisiin voidaan myös käytännössä palvelujärjestelmän puolelta vastata. Tämä tarkoittaa kullekin yksilölle hänen tarvitsemiaan palveluja.

Yhdenvertaisuus ei ole vain vammaisten ihmisten keskinäistä yhdenvertaisuutta

Vammaispalveluiden tulee rakentua joustavasti ja kokonaisvaltaisesti ihmisen elämäntilanteiden ja tarpeiden ympärille, kuten hallitusohjelmassakin sosiaali- ja terveyspalveluiden osalta todetaan. Tästä syystä on merkityksellistä vammaispalvelulain uudistuksen säätämisen yhteydessä varmistaa, että eri tavoin vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuuden ja itsemääräämisoikeuden turvaamiseksi henkilökohtaisen avun saamisen edellytyksenä ja tunnusmerkkinä säilyy vammaisen henkilön kyky ja mahdollisuus määritellä avustamistoimintaa. Lisäksi uuteen vammaispalvelulakiin tulee vahvistaa päätöksenteon tukea sekä pitkäaikaisen tuen palvelua päivittäistoimiin, jolla voidaan vastata sellaisiin yksilöllisiin avun tarpeisiin, joissa tarvitaan (ulkopuolisen henkilön antamaa) henkilökohtaista tukea ja ohjausta päivittäistoiminnoissa suoriutumisessa.

YK:n vammaiskomitea on antanut suosituksia YK:n vammaissopimuksen eri artikloista niiden käytännön soveltamisen tueksi. Komitea on katsonut muun muassa suosituksessaan (CRPD/C/GC/5, 2017) artiklan 19 (Eläminen itsenäisesti ja osallisuus yhteisössä) osalta, että vammaisen henkilön täytyy ohjata henkilökohtaisen avun palvelua. Tämä tarkoittaa, että vammainen ihminen pystyy tekemään sopimuksen jonkun palveluntuottajan kanssa tai toimimaan työnantajana. Edelleen komitean mukaan henkilökohtaisen avun tunnusmerkistöön kuuluu se, että vammainen henkilö suunnittelee palvelun sisällön ja päättää, keneltä, miten, milloin ja missä sekä millä tavalla henkilökohtaista apua annetaan ja ohjeistaa sekä johtaa (=”direct”) palvelun tuottajia.

Huolena on, että luodaan palvelu, jota vammainen ihminen ei kykene käyttämään. Vammaisfoorumin teettämän YK:n vammaisyleissopimuksen seurantaan liittyvien alustavien tulosten perusteella vahvistuu käsitys siitä, että henkilökohtainen apu on hyvin raskas palvelumuoto, joka uuvuttaa monia vammaisia avuntarvitsijoita. Erityisesti esille tuli henkilökohtaisiin avustajiin liittyvät moninaiset ongelmat, kuten jatkuva avustajien vaihtuvuus sekä osaamiseen liittyvät ongelmat.

Henkilökohtainen apu suhteessa muihin avun palveluihin tuo mukanaan myös kustannustehokkuutta. Tämä johtuu yksinkertaisesta järjestelmästä, sekä siitä ettei henkilökohtaisilla avustajilla ole koulutusvaatimuksia. Samanaikaisesti palvelua ei sinällään valvota. Valvonta jää pitkälti vammaiselle palvelun käyttäjälle.

Jatkovalmistelussa vammaisten palveluiden ja tarpeiden näkökulmasta elämänmittaisten palveluiden valinnanvapaus turvaisi paremmin niin itsemääräämisoikeuden kuin kilpailutusten aiheuttamia puutteita vammaispalveluissa.

Olemme huomanneet, että vammaispalvelulain uudistuksen yhteydessä hallitusohjelman mukaisesti kokeillaan samalla kehitysvammaisten henkilökohtaisia budjetteja. Kokeilujen yhteydessä on tarkoitus arvioida myös lainsäädännön muutostarpeet. Tässä yhteydessä on syytä arvioida henkilökohtaisen budjetin soveltuvuutta myös muiden eri tavoin vammaisten henkilöiden palveluiden järjestämisessä. Pelkästään yhden diagnoosiryhmän palveluiden arviointia ei voida välttämättä pitää nykyisen YK:n vammaisyleissopimuksen valossa hyväksyttävänä.

 

Petri PohjonenPetri Pohjonen
Invalidiliiton pääjohtaja
petri.pohjonen(at)invalidiliitto.fi