Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistyksen toukokuisessa 85-vuotisjuhlaseminaarissa Joensuussa yhteistyön ja yhdessä tekemisen merkitys oli kaikkien puhujien ydinsanomaa. Yhteistyöstä on toki aina puhuttu, mutta puheen tasolta toimintaan se ei edelleenkään usein ylety. Miksi näin on, ja mitä aito yhteistyö, vuoropuhelussa toimiminen edellyttäisi? Mitä hyötyä siitä voisi kaikille toimijoille olla?
Pohjois-Karjalan vielä julkaisemattomassa järjestökyselyssä vastaajat nostavat yhteistyön keskeiseksi kehittämiskohteeksi. Yhteistyön tarve nähdään keskeisenä sekä muiden yhdistystoimijoiden että myös kuntien ja hyvinvointialueen kanssa.
Yhteistyön keskinäinen vahvistaminen järjestökentän tulevaisuuden haaste
Paikallinen ja alueellinen yhdistyskenttä toimii hyvinvointialueilla lähellä ihmisiä ja myös lähellä hyvinvointialueen päättäjiä ja rakenteita. Yhteistyön keskinäinen vahvistaminen onkin järjestökentän tulevaisuuden haaste. Oman toimialueen viestin saa helpoiten eteenpäin viemällä sen yhteisille foorumeille ja yhteisiin pöytiin. Vaikuttavaa toimintaa ei kukaan rakenna yksin.
Järjestökyselyn vastaajat eivät nostaneet vastauksissaan esille yhteistyön tarvetta valtakunnallisten järjestöjen kanssa. Miksi eivät ja mitä paikallisten, alueellisten ja valtakunnallisten paremmalle yhteistyölle voisi ja pitäisi tehdä?
Suomalainen järjestökenttä on usein organisoitunut hierarkkisesti siten, että paikallisyhdistykset kuuluvat piiriorganisaatioihin ja nämä puolestaan muodostavat valtakunnallisen liiton tekemään edunvalvontaa kansallisesti ja joiden tehtävänä on myös tukea alueellista toimintaa. Viime vuosina maakunnalliset verkostojärjestöt ovat vahvistuneet. Verkostojärjestöiksi kutsutaan järjestöjä, joiden yhtenä keskeisenä tehtävänä on tukea muiden yhdistysten toimintaa toimialueellaan. Verkostojärjestöillä ei ole kattojärjestöä, ja ne ovatkin organisoituneet neuvottelukunnaksi vahvistaakseen keskinäistä tiedonvaihtoa ja vaikuttamistoimintaa.
Järjestökentän yhteinen ajankohtainen haaste
Hyvinvointialueiden käynnistyminen haastaa perinteistä hierarkkista järjestörakennetta, sillä sotepalveluiden kehittäminen ja turvaaminen sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen tapahtuu paikallisesti ja alueellisesti. Sote-uudistus tarjoaa uusia mahdollisuuksia kehittää julkisen palvelujärjestelmän ja järjestökentän yhteistyötä siten, että ihmiset saisivat paremmin ja oikea-aikaisemmin tarvitsemaansa tukea ja palveluja. Samanaikaisesti panostetaan hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen sekä hyvinvointialueella että kunnassa.
Järjestökentän yhteinen ajankohtainen haaste on, miten turvataan tiedolla johtamiseen ja tietojohtamiseen tarvittava järjestö- ja kokemustiedon kerääminen hyvinvointialueilla, miten valtakunnalliset järjestöt voivat toimia tämän tiedon kokoamisen tukena ja miten rakennetaan kanavat, joissa paikallinen ja alueellinen järjestö- ja kokemustieto muuttuu valtakunnalliseksi ymmärrykseksi ja vaikuttamiseksi kansallisella tasolla.
Tähän tarvitaan kokonaan uusia lähestymistapoja, vahvaa vuoropuhelua ja yhteistä sopimista.
Hyvinvointialueista huolimatta ihmiset asuvat yhä kunnissa
Vuonna 2021 kirjoitimme yhteisen SOSTEblogin otsikolla Maakunnan silmin. Hyvinvointialueista huolimatta ihmiset asuvat yhä kunnissa, jotka sijoittuvat maakuntiin, ja siellä missä ihmiset asuvat, hallinnollisilla rajoilla ja toimintojen organisoinnilla on merkitystä.
Kirjoitimme, että kaikkia koskeva lainsäädäntö, universaalit palvelut ja paikalliset tarpeet muodostavat kokonaisuuden, jossa toimijoiden osallisuus on keskiössä. Osallisuus on enemmän kuin osallistuminen. Osallistuminen on mukana olemista, mutta osallisuus on yhdessä tekemistä. Juuri osallisuus takaa demokratian sekä erilaisiin olosuhteisiin kiinnittyvän kehittämisen, jossa jokainen voi kokea olevansa tärkeä osa kokonaisuutta. Osallisuuden tukeminen ja resursoiminen on kansalaisyhteiskunnan ydintä. Osallisuuden kokemus tuottaa hyvinvointia ihmisille, ja yhtä lailla se motivoi järjestöjen toimijoita ja tuo sekä vapaaehtoistyöhön että palkkatyöhön mielekkyyttä ja näköaloja.
Sosiaali- ja terveysjärjestöt ovat osa kansalaisyhteiskuntaa. Yhä edelleen on keskeistä, tuetaanko kansalaisyhteiskuntaa koko sen toimialueella. Ratkaisevaa on, tunnistetaanko järjestökentän moninaisuus, alueiden erilaisuus ja se, että yhteistä keskustelua maakuntien ja hyvinvointialueiden ja valtakunnallisen välillä käydään dialogissa ja toinen toisiltaan oppien. Se vaatii tahtoa, kyvykkyyttä ja keskinäistä arvostusta.
Merja Mäkisalo-Ropponen, valtuuston puheenjohtaja, Pohjois-Karjalan hyvinvointialue
Elina Pajula, ex-toiminnanjohtaja, Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys ry (eläkkeellä 1.6.2023 alkaen)