Ja se on kiitos! Silloin tyytyväinen on niin osallistuja kuin järjestäjäkin.
SOSTEssa on järjestetty yhteistyökumppanien kera vaikuttavuuteen liittyvää koulutusta. Sitä on järjestetty kertaluontoisesti, lyhyinä esityksinä ja useamman tapaamiskerran sparrauksina. Koulutuksissa on kuvattu vaikutusketjua, kirkastettu toiminnan tavoitetta, pohdittu tuloksia ja vaikutuksia sekä mietitty tiedonkeruuta. Teorian lisäksi näitä on harjoiteltu myös käytännössä. Osalle koulutukset ovat antaneet hyvän potkun eteenpäin, ja osa taas ei ole saanut tarvitsemaansa.
Tunnelma nousee, kun osaaminen lisääntyy
Palautteessa aihetta kuvataan vahvoilla adjektiiveilla, kuten tärkeä, hyödyllinen, tarpeellinen, välttämätön ja ajankohtainen. Uutta halutaan oppia, ja aina riittää opittavaa ja kerrattavaa. Osa kertoo olevansa suorastaan innolla oppimassa. Innostusta synnyttää tunne siitä, että asiat selvenevät ja oppimaansa tietoa pääsee hyödyntämään omassa työssään.
Mitä hyvää koulutuksista ja sparrauksista on saatu? Oivalluksia on herännyt, ja on saatu virikettä siihen, miten työstää arviointia eteenpäin. Oman ajattelun kerrotaan laajentuneen muiden toimijoiden esimerkkien myötä:
”On hyödyllistä kuulla muiden toiminnasta ja saada vinkkejä ja ehdotuksia. Tuo omaan työhön uutta intoa.”
Hieman syvempiä kokemuksia on oman osaamisen ja ymmärryksen lisääntyminen ja se, että oman tehtävän koettiin kirkastuneen. Palasten kerrotaan loksahtaneen ajattelussa paikoilleen. Mittaamiseen liittyvien ajatusten kerrottiin jäsentyneen ja kiteytyneen – eli ymmärryksen siitä, mitä on hyvä mitata ja miten. Arvioinnin kynnyksen kerrotaan madaltuneen.
”Tunne siitä, että ”Tämä ei ole rakettitiedettä” vahvistui.”
Parhaimmillaan oivallusten ja osaamisen lisäksi syntyy laajempia ja pidemmälle kantautuvia hyötyjä. Niistä kerrottiin esimerkiksi se, että saavutettavat ja näkyvät tulokset motivoivat omaa työskentelyä. Asian kehittämistä on voinut jatkaa kollegojen kanssa, ja organisaatiossa on lähtenyt liikkeelle uudenlaista tapaa ajatella arviointia.
”Kun arviointiajattelu kehittyy, toiminnan laatu paranee, tehdään oikeita asioita, kehittämistyö helpottuu ja vahvistuu.”
Ilmassa myös turhautumista ja ahdistusta
Vaikuttavuuden käsittely koetaan tärkeäksi mutta myös haastavaksi ja epäselväksi. Tämä aiheuttaa joillekin turhautumista tai jopa ahdistustakin. Käsitteistöä saatetaan pitää hämmentävänä. Se koetaan ylätasoiseksi, ja sitä on vaikea soveltaa omaan toimintaan. Tieto saattaa lisätä myös tuskaa. Koulutuksista ei aina lähdetä selkeytynein mielen.
”Vuorotellen ahdistus lieveni ja kasvoi – asioiden sanottaminen vaikeinta, vaikka sen tavallaan hyvin tietää mitä tekee ja miksi.”
”Aina on odotuksia näihin koulutuksiin tullessa, erilaisten käsitteiden hirvittävä määrä saa kuitenkin lähes aina pään sekaisin.”
Joskus odotukset voivat olla liian korkeita. Toivotaan, että joku kertoisi valmiita vastauksia. Halutaan tietoa, mutta asia vaatisikin enemmän omaa työstämistä. Tai haetaan ideoita tulosten osoittamiseen, mutta oppina tuleekin tavoitteen kirkastamisen tärkeys.
”Omat odotukseni olivat todennäköisesti epärealistiset, sillä odotin enemmän vaikuttavuuden todentamisesta silkan tavoitteiden asettamisen oppimisen sijaan.”
Tulosten osoittamista on helpompi miettiä silloin, kun toiminnalla tavoitetaan lopullinen hyödynsaaja. Aina näin ei ole, ja osalla toiminta onkin enemmän välillistä.
”Kaipaisin konkretiaa toimintaedellytysten tukemisen mittaamiseen.”
Joskus taas koulutuksen sisältö voi tuntua liian vaikealta sen hetkiseen tilanteeseen, eikä oikein päästä kärryille siitä, miten kannattaisi edetä.
”Toivoisin vielä tarkempaa ohjeistusta, mitä pitäisi tehdä. Ehkä tiedon sisäistäminen vie aikaa.”
Arkinen työ vie meitä kaikkia, ja voi olla haastavaa pysähtyä erikseen vaikuttavuuden äärelle, vaikka sitä tarvittaisiin.
”Tuloksellisuudesta ja vaikuttavuudesta puhuminen tuntuu välillä kuin liukkaalta saippuapalalta käsissä, koska järjestötyön arkipäivässä rutiinit pitävät kiinni samalla ”arkisissa ratkaisuissa”.
Kolmenlaisia osallistujia
Koulutuksiin ja sparrauksiin osallistujista on nähtävissä kolmentyyppisiä osallistujia. Voi olla hyödyllistä miettiä, mihin ryhmään itse kuuluu.
- Panostajat. He ovat varanneet aikaa asioiden työstämiseen myös muulloin kuin koulutuksessa. He pohtivat ja työstävät toiminnan arviointia usein laajemmassa ryhmässä kuin vain yksin.
- Paikan päälle tulijat. He tulevat paikalle, mutta he eivät tällä hetkellä aktiivisesti kehitä toimintansa arviointia. Heiltä tyypillinen palaute on ”Olisin itse voinut valmistautua paremmin” ja tyypillinen kommentti ”Tulin nyt vähän soitellen sotaan paikalle”.
- Pettyjät. Eri syistä johtuen he eivät saa koulutuksista irti haluamaansa. Pettymystä voi olla odotettavissa, jos toiminnalla on laaja ja ylätasoinen tavoite, hahmottumaton kohderyhmä, isot odotukset tulosten osoittamiselle ja kiireiset työntekijät.
Toiminnan tuloksellisuuden ja sen myötä isomman yhteiskunnallisen vaikuttavuuden osoittaminen on yhteinen haaste. Siksi sitä kannattaa opetella yhdessä ja jakaa opittuja asioita eteenpäin.
Vaikuttavuuden teema tulee näkymään myös M/S SOSTElla 21.–22.4.2020. Siellä jaetaan tietoa ja kuullaan hyödyllisiä esimerkkejä, joten tulethan sinäkin sinne!