Hallituksen valinnanvapausesitys on nyt lainsäädännön arviointineuvoston tarkastelussa. Lausuntokierroksen kriittisen ja osittain murskapalautteen jälkeen olisi kuvitellut, että esitykseen olisi tehty selkeitä muutoksia. Hallitus kyllä poisti pikapikaa kiihkeimmin vastustetut asiakassetelit erikoissairaanhoidosta ja täsmensi tulevien sote-keskusten palveluvalikoimaa, mutta juuri mitään muuta mullistavaa muokattu esitys ei tuonut tullessaan.
Palaute uudesta esityksestä onkin siihen nähden ollut laimeaa. Kisaväsymys alkaa painaa sote-väännöissä: kukaan ei jaksa loputtomasti penkoa pykäliä ja olla hankala epäkohtien esille nostaja. Tähän hallituskin ehkä luottaa.
Esitykseen liittyy kuitenkin edelleen paljon epävarmuustekijöitä ja suoranaisia ongelmia. Näitä on syytä korostaa viimeistään valiokuntien kuulemistilaisuuksissa, jotka käynnistynevät maaliskuussa lakiesityksen tultua eduskuntaan. Terhakoitumista tarvitaan, jotta lopputulos olisi kaikin puolin tyydyttävä.
Tavoite integraatiosta jää tavoitteeksi?
Joulun alla hallitus lupasi, että jatkovalmistelussa lakiesitystä tarkennetaan muun muassa asiakkaan palvelu- ja hoitoketjujen sujuvoittamiseksi sekä eri toimijoiden osaoptimoinnin estämiseksi. ”Sosiaali- ja terveyspalvelut on yhteensovitettava toimiviksi palvelu- ja hoitokokonaisuuksiksi”, todettiin.
Olen perannut tammikuussa annettua valinnanvapausesityksen luonnosta löytämättä uusia esityksiä integraation vahvistamisesta. Lakiteksteihin on lisätty muutamia virkkeitä vahvistamaan viestiä siitä, että integraatio (sujuvat palveluketjut) todella pitäisi toteuttaa ja että tämän varmistaminen on maakunnan vastuulla. Ja että kaikkien palveluntuottajien on sitouduttava asiakassuunnitelmiin.
Sote-keskuksen yhteydessä annettaviin, maakunnan liikelaitoksen palveluihin liittyvissä momenteissa korostetaan aiempaa enemmän laaja-alaisia ja yhteensovitettuja palveluja tarvitsevia asiakkaita (§ 37). Myös ohjaukseen, neuvontaan ja tukeen liittyviä sanamuotoja (§ 32) on jonkin verran täsmennetty ja terävöitetty. Mutta mitään erityistä uutta tai mullistaa esitys ei – odotuksista huolimatta – tarjonnut.
Suurin lupaus löytyikin hallituksen tiedotteesta (22.1.). Sen mukaan eri toimijoiden työ palvelujen integraation varmistamiseksi ja vahvistamiseksi on tarkoitus koota yhteen erilliseksi muutosohjelmaksi. Vielä ei ole sen tarkempaa tietoa siitä, mitä tämä muutosohjelma tulee pitämään sisällään ja minkälaista aikataulua sille suunnitellaan.
Moni ongelma yhä ratkaisematta
Uusista sanakäänteistä ja muutamista uusista virkkeistä huolimatta hallitus ei onnistunut vielä ratkaisemaan valinnanvapauden keskeisiä ongelmakohtia.
Esityksen heikkoudet – palveluiden pirstoutumisen lisäksi – liittyvät järjestelmän monimutkaisuuteen ja siinä navigoimiseen, maakuntien järjestämisvastuun toteuttamisen vaikeuksiin, asiakassetelien velvoittavuuteen (vaikka ne eivät enää koske erikoissairaanhoitoa), toimeenpanon aikataulujen kireyteen ja tietojärjestelmien keskeneräisyyteen. Oma lukunsa ovat tuottajien korvausperusteet, joista tehdään erillinen lausuntokierros keväällä.
Esityksessä on muitakin kohtia, joita ei voi ohittaa vain olkaa kohauttamalla. Yksi tällainen on vuonna 2023 voimaan astuva periaate, jonka mukaan valintaa tekemätön asiakas siirretään lähimpään sote-keskukseen.
Uudesta esityksestä oli myös kokonaan poistettu pykälä, jossa tuottajat olisi velvoitettu korvaamaan palveluunsa liittyneiden hoitokomplikaatioiden ja vastaavien korjaamisen kustannukset. Mitä tälle tapahtui?
p.s. Keskustelu asiakasseteleistä ei jää vielä tähän. Kokoomus ajaa hoitotakuuaikojen lyhentämistä, mikä käytännössä tarkoittaisi maakunnan pakkoa myöntää asiakasseteleitä myös erikoissairaanhoitoon – yksityisten tuottajien hoidettavaksi. Sote-väännöt saavatkin tästä uutta pontta?