Skip to content

Ilmastokriisi ei katoa: sosiaali- ja terveysalan rooli reilussa ja kestävässä jälleenrakennuksessa

Kansalaisyhteiskunta
ilmastonmuutosKoronavirusHyvinvointi ja terveysKansalaisyhteiskunta

Ansku HolstilaArtikkelisarjasta Koronan jälkeen
26.6.2020

Ansku Holstila
erityisasiantuntija, SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry


 

Ilmastonmuutoksen uhka ei ole koronapandemian myötä kadonnut, ja ilmastokysymykset ovat pysyneet esillä niin korona-ajan yhteiskunnallisessa keskustelussa kuin SOSTEn skenaariotyössäkin. Poikkeusolot ovat vähentäneet päästöjä väliaikaisesti, mutta olennaista ilmastokriisin torjumisessa on, miten jatketaan tästä eteenpäin. Haasteena on nopeiden ratkaisujen samanaikainen tarve sekä koronakriisin että ilmastokriisin osalta. Koronakevät sai jo osan kansanedustajista epäilemään, voidaanko hallitusohjelman ilmastotavoitteista pitää kiinni. Koronan jälkeiseen aikaan liittyy kuitenkin mahdollisia kehityskulkuja, jotka voivat tarjota ratkaisuja ilmastonmuutoksen torjuntaan ja kytkeä sosiaali- ja terveysalaa vahvemmin ilmastonmuutokseen. Koronaepidemia vahvistaa yleistä ymmärrystä ilmastomuutoksesta ja luonnon monimuotoisuuden köyhtymisestä ihmisten hyvinvoinnin kysymyksinä. Lisäksi jälleenrakennus tarjoaa uusia mahdollisuuksia reiluun siirtymään kohti hiilineutraalia yhteiskuntaa, ja tässä sosiaali- ja terveysalalla ja eritysesti järjestöillä voi olla merkittävä rooli.

Ekologisen kestävyyden ja hyvinvoinnin välinen yhteys sekä globaalien kriisien konkretisoituminen korona-aikana

Koronapandemia on tuonut ekologisen kestävyyden ja ihmisten hyvinvoinnin välisen yhteyden uudella tavalla näkyväksi. Pandemioiden riski kasvaa luonnon monimuotoisuuden köyhtyessä.  Metsäkato, lajien elinympäristöjen pirstoutuminen ja villieläinten elintilan kaventuminen lisää uusien koronavirusten kaltaisten eläimistä ihmisiin siirtyvien tautien eli zoonosien leviämisen todennäköisyyttä.  Ilmastonmuutos vaikuttaa elinympäristöihin suoraan. Lisäksi ilmaston lämpenemisen on ennustettu lisäävän Suomessa muun muassa vesivälitteisten ja hyönteisten levittämien sairauksien leviämistä . Ilmaston lämpenemisen myötä lämpimissä maissa tavatut taudit, kuten malaria, denguekuume tai Länsi-Niilin virus voivat myös levitä uusille alueille. Sään ääri-ilmiöiden aiheuttamat katastrofit ovat myös yhteydessä tautien leviämiseen. Tarttuvien tautien lisäksi ilmastonmuutos vaikuttaa muun muassa helteiden aiheuttamiin terveyshaittoihin, konflikteihin, ruokaturvaan, huoltovarmuuteen, talouteen ja toimeentuloon.

Jos ilmastonmuutoksen torjunnassa epäonnistutaan, sosiaaliset vaikutukset voivat näkyä myös kriisien kroonistumisena. Esimerkiksi Helsingin yliopiston ympäristöpolitiikan professori Janne Hukkinen on esittänyt, että jos ilmastonmuutoksen torjuntaa ei oteta vakavasti, koronapandemian aiheuttaman poikkeustilan kaltaisista tilanteista kärsitään tulevaisuudessa jatkuvasti. Tällaiselta skenaariolta toivottavasti vältytään. Kuitenkin koronakriisin jälkeen varautuminen kriiseihin ja sosiaali- ja terveysalan ja järjestöjen rooli siinä tulee todennäköisesti vahvistumaan myös ilmastonmuutoksen seurauksien osalta.

Sekä ilmastonmuutos että koronapandemia ovat globaaleja rajat ylittäviä kriisejä. Ne koskettavat kaikkia maailman ihmisiä, mutta molemmissa seurauksista kärsivät eniten jo ennestään heikoimmassa asemassa olevat ryhmät. Koronakriisin jälkeisessä maailmassa globaalin vastuunkannon merkitys korostuu. Toisaalta molempien kriisien suhteen on myös tahoja, jotka tahtoisivat valita nationalistinen lähestymistavan, sulkea rajat ja toivoa, että pahimmat seuraukset pysyvät ulkopuolella. Koronakriisin osalta täydellinen sulkeutuminen ei ole mahdollista. Ilmastonmuutoksenkaan suhteen tämä ei onnistu. Päästöt yhdessä paikassa vaikuttavat koko maapallon lämpötilaan. Vaikka kaikkein katastrofaalisimmat ilmastonmuutoksen vaikutukset ihmisten hyvinvointiin eivät ensimmäisenä koskettaisi Suomea, globaalissa järjestelmässä emme voi välttyä esimerkiksi ilmastonmuutoksen taloudellisilta heijastevaikutuksilta.

Kestävä jälleenrakentaminen

Kun koronakriisin jälkeen elvytysrahaa lasketaan liikkeelle huomattavia määriä, sillä kannattaa ratkoa samanaikaisesti myös ilmastokriisin uhkaa. Kestävä elvytys eli toimet, jotka edistävät päästöjen vähentämistä ja nostavat kokonaiskysyntää, näyttäytyvät myös taloudellisesti tehokkaina keinoina koronan jälkeisessä jälleenrakennuksessa. Ilmastopaneelin puheenjohtaja Markku Ollikaisen mukaan  kestävän elvytyksen hankepaketeilla, rakennusten energiatehokkuuden parantamisella, sähköautoinfrastruktuurin parantamisella, raideinvestoinneilla, kantaverkon parantamisella, uusituvan energian edistämisellä ja rakennusten lämmitystaparemonteilla, on hyvät työllisyysvaikutukset. Oxfordin yliopiston johtaville talousasiantuntijoille suunnatussa kyselyssä kestävä elvytys arvioitiin taloudellisesti tehokkaimmaksi koronaelvytyksen tavaksi. Kestävän jälleenrakennuksen ja elvytyksen tarpeellisuutta onkin korostettu kevään aikana monesta suunnasta, ja hallituksen neljännessä lisätalousarvioissa on jo osoitettu rahoja ekologiselle jälleenrakennukselle mm. lämmitystapamuutoksiin öljylämmityksestä luopumiseksi kotitalouksissa ja kuntien kiinteistöissä sekä viheralue-, vesihuolto- ja metsien suojeluhankkeisiin. Toisaalta kokonaisuus ratkaisee; hyvät investoinnit eivät johda hiilineutraaliuteen, jos saamaan aikaan elvytysrahalla tuetaan merkittävästi esimerkiksi lentoliikennettä. Ympäristöministeriön asettaman kestävän elvytyksen työryhmän mukaan kaikki ilmastoa tai ympäristöä haittaavat elvytystoimet tulisi olla viimesijaisia ja niitä pitäisi kattavasti perustella. Lisäksi muun ilmastopolitiikan tarvetta ei voi korvata elvytyspolitiikalla.

Jälleenrakennuksessa korostuu tarve myös oikeudenmukaiselle siirtymälle kohti fossiilivapaata yhteiskuntaa. Euroopan köyhyyden vastainen verkosto EAPN on kannanotoissaan nostanut esiin, että on tärkeää varmistaa, että työtä eniten tarvitsevat hyötyvät uusista vihreistä työpaikoista. Tämä on tärkeä näkökulma myös Suomen ilmastoelvytyksessä ja hiilineutraalin yhteiskunnan saavuttamiseksi tehtävissä pidemmän aikavälin toimissa. Ilmastotavoitteiden saavuttaminen tarkoittaa isoja yhteiskunnallisia muutoksia energiantuotantoon, energiatehokkuuteen, liikenteeseen ja ruoantuotantoon. Syntyvien vihreiden työpaikkojen ja katoavien fossiilisiin polttoaineisiin kytkeytyvien työpaikkojen välisten polkujen rakentamisen lisäksi on olennaista varmistaa, että siirtymä tehdään muutoinkin reilusti. Esimerkiksi energiatehokkuuden parantamisen tai fossiilisista polttoaineista irtautumisen kustannusten ei tule päätyä pienituloisimpien maksettavaksi, tai niitä tulee kompensoida.

Sote-järjestöjen rooli reilussa siirtymässä

Sosiaali- ja terveysjärjestöillä voisi tulevaisuudessa olla merkittävästi suurempi rooli oikeudenmukaisessa siirtymässä kohti fossiilivapaata hyvinvointiyhteiskuntaa. Järjestöt pystyvät tavoittamaan heikoimmassa asemassa olevia kohderyhmiä sekä keräämään tietoa heidän huolistaan ja haasteistaan ilmastonmuutoksen torjuntatoimien ja ilmastonmuutoksen seurauksiin varautumisen suhteen. Sote-järjestöt voivat luoda ilmastokeskusteluun osallistumisen mahdollisuuksia ihmisille, jotka nyt kokevat jäävänsä ulkopuolelle. Esimerkiksi kulutusvalintoihin keskittyvä ilmasto- ja ympäristöteemojen mediakäsittely voi saada aiheen näyttämään kaukaiselta ja elitistiseltä pienituloisille. Järjestöjen kohderyhmien osallistamisella ja heidän äänensä esiin nostamisella voitaisiin sekä ehkäistä eriarvoisuuden lisääntymistä että lisätä tarvittavien ilmastonmuutoksen torjuntatoimien sosiaalista hyväksyttävyyttä.

Ylipäätään määrällisesti yli miljoonan jäsenen ja 500 000 vapaaehtoisen sote-järjestöjen osallistamisen, aktivoimisen sekä omien päästöjen vähentämisen potentiaali on valtava. Järjestöillä on edellytyksiä koronan jälkeisen ajan ilmastonmuutoksen torjuntatoimiin ja niihin liittyvän yhteiskunnallisen rakennemuutoksen käsittelyyn myös sillä perusteella, että sote-järjestöissä on muutaman viimeisen vuoden aikana vahvasti herätty ilmastonmuutokseen. Lähes 70 prosentilla järjestöistä on jo jonkinlaisia ilmastoimia. Myös koronakevään poikkeusoloissa noin 30 sote-järjestöjen edustajaa osallistui Järjestöt ilmastonmuutoksessa -verkkotyöpajaan pohtimaan ilmastotoiminnan kehittämistä.

Keskustelu sosiaali- ja terveysalan ilmastotoimista on myös järjestökentän ulkopuolella melko pitkälti keskittynyt oman toiminnan päästövähennyksiin ja varautumiseen. Koronan jälkeinen aika voi tuoda reilun ja kestävän jälleenrakentamisen tasavertaisemmaksi teemaksi näiden rinnalle. Ylipäätään terveyden ja eriarvoisuuden kysymykset kytkeytyvät ilmastonmuutoksen vaikutuksiin, varautumiseen ja torjuntaan hyvin moninaisesti. Tämä tekee siitä alan kannalta suuremman asian kuin päästövähennystalkoisiin osallistuminen yhtenä alana muiden joukossa. Ilmastonmuutoksen ensimmäisessä kappaleessa mainitut terveysvaikutukset, -uhat ja sosiaaliset vaikutukset tuottavat inhimillistä kärsimystä, jota tulee ehkäistä. Useissa tilanteissa ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja terveyttä voidaan edistää myös samanaikaisesti esimerkiksi kasvispainotteisemman ruokavalion ja kevyen liikenteen käytön edellytyksiä parantamalla.

Mitä seuraavaksi?

SOSTE panostaa jatkossa sote-järjestöjen tukemiseen ilmastotyössä, sosiaali- ja terveysalalla tehtävään ilmastonmuutoksen hillintään ja varautumiseen sekä reilun siirtymän edistämiseen liittyvään vaikuttamiseen. Sote-alan ja -järjestöjen ilmastotoiminnan mahdollisuuksista ja kehittämistarpeista ja aiheeseen liittyvistä lähteistä saa lisätietoa esimerkiksi MDIn ja Tietotakomon SOSTElle laatimasta kirjallisuuskatsauksesta, jota on käytetty yhtenä lähteenä ilmastomuutoksen ja ihmisten hyvinvoinnin yhteyksistä. Myös inspiroivia esimerkkejä SOSTEn jäsenjärjestöjen ilmastotoiminnasta voi lukea kesälomakauden jälkeen alkavasta vierasblogien sarjasta. Jos omassa järjestössäsi on jo tartuttu ilmastonmuutokseen tavalla, joista haluaisit kertoa blogissarjassa, kerro siitä meille.


©SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry, 2020
Tämä artikkeli on osa SOSTEn artikkelisarjaa Koronan jälkeen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Muut teeman artikkelit

Uutinen

3.7.2020 07:58

Sosiaalibarometri 2020: Korona vahvisti kolmannen sektorin roolia viranomaistoiminnan kumppanina

Tuore Sosiaalibarometri 2020 osoittaa, että muun muassa seurakuntien, järjestöjen ja kansalaisten omalla aktiivisuudella oli tärkeä rooli kevään koronaponnisteluissa. Viranomaisten ja muiden toimijoiden yhteistyö toimi Sosiaalibarometrin mukaan erinomaisesti. Vastauksissa korostettiin erityisesti kolmannen sektorin toimijoiden nopeutta, ketteryyttä ja aitoa auttamisen halua. Kuntien sosiaali- ja terveysjohtajista peräti 64 prosenttia kertoi, että korona-aikana käynnistettiin uusia toimintamuotoja kolmannen sektorin toimijoiden […]

Uutinen

3.7.2020 07:54

Socialbarometern 2020: Corona förstärkte den tredje sektorns roll som myndighetsverksamhetens partner

Den färska Socialbarometern 2020 visar att bland annat församlingarnas, organisationernas och medborgarnas egen verksamhet har haft en viktig roll i vårens coronakamp. Myndigheters och andra aktörers samarbete fungerade utmärkt enligt Socialbarometern. I svaren betonades särskilt den tredje sektorns aktörers snabbhet, smidighet och genuina vilja att hjälpa. Av kommunernas social- och hälsochefer uppgav upp till 64 […]

Uutinen

30.6.2020 12:00

Sote-alan ilmastotoimissa tarvitaan kannustimia ja ohjausta

Asennoituminen ilmastonmuutokseen on muuttunut selvästi sosiaali– ja terveysjärjestöissä. Vuonna 2016 SOSTEn julkaisemassa Järjestöbarometrissa peräti 60 prosenttia järjestöistä vastasi, ettei usko ilmastonmuutoksen vaikuttavan juurikaan järjestön toimintaan. Vuonna 2020 jo lähes 70 prosenttia järjestöistä kertoi, että heillä on toimia ilmastonmuutoksen torjumiseksi.  ”SOSTE nosti vuonna 2019 esiin sosiaali- ja terveysalan roolia ilmastonmuutoksessa ja myönsi SOSTE-palkinnon nuorten ilmastolakkoliikkeelle. Järjestöjen aktivoitumisesta huolimatta sote-alalla  kaivataan lisää tietoa ilmastonmuutoksen suorista ja epäsuorista vaikutuksista”, kertoo SOSTEn ilmastomuutoksen ja kestävän kehityksen erityisasiantuntija Ansku Holstila.  MDIn […]