Skip to content

llmastonmuutos – miksi sosiaali- ja terveysjärjestöjen kuuluu osallistua sen torjuntaan?

15.4.2020 9.25

Järjestöbaro
Hyvinvointi ja terveysilmastonmuutosJärjestöbarometri 2020Hyvinvointi ja terveysJärjestöbaroSote-järjestöt

Myrskyt, rankkasateet, vähälumiset talvet ja vieraslajit kuulostavat etäisiltä tulevaisuuden kumuilta käytännön järjestötyössä.

Järjestöt ja muu yhteiskunta elävät kuitenkin tiiviissä vuorovaikutuksessa. Läikähdys lainsäädännössä voi olla järistys järjestön jäsenille. Muutos pienituloisen ihmisten lääkekorvauksissa, arjen selviytymisen mahdollistavassa kuntoutuksessa tai palvelussa, joka tukee haastavassa elämäntilanteessa, vaikuttaa suoraan jäsenistöön ja siten järjestön toimintaan. Ilmastonmuutos on ujuttautumassa osaksi tuota samaa jäsenten arkea.

Ilmastonmuutos ja toimet, joilla sitä torjutaan ja sen vaikutuksiin sopeudutaan, osuvat voimakkaimmin jo valmiiksi haavoittuviin ryhmiin. Juuri näitä ihmisiä sosiaali- ja terveysjärjestöt edustavat: ikääntyneitä, lapsia, allergiaa ja astmaa potevia, mielenterveyskuntoutujia ja usein hyvin pienituloisia ihmisiä. Ilmastonmuutoksen yhteiskunnalliset ensilaineet ovatkin yllättäen heittämässä järjestöt eturintamaan turvaamaan sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Ovatko järjestöt kuitenkaan varautuneet tähän?

Ilmastotyöhön havahduttu järjestöissä

Vuoden alussa toteutetussa Järjestöbarometri 2020 -kyselyssä 68 prosentilla valtakunnallisista sosiaali- ja terveysjärjestöistä oli ilmastonmuutoksen torjuntaan tähtääviä toimia. Osuus yllätti, sillä vielä neljä vuotta aiemmin järjestöjohto ei juurikaan nähnyt ilmastonmuutoksen vaikuttavan tulevaan toimintaansa.

Ilmastonmuutostyöhön ovat heränneet niin pienet kuin isotkin järjestöt. Laajemmin ilmastonmuutostyötä tekee noin puolet toimia käynnistäneistä järjestöistä. Näissä järjestöissä tehdään useita käytännön toimia, tai ilmastonmuutostyötä suuntaa esimerkiksi ilmasto-ohjelma tai kestävän kehityksen periaatteet.

Ilmastotyön nivominen järjestön toiminnan kokonaisvaltaiseen ohjaamiseen kertoo perusteellisesta paneutumisesta. Näin ilmastonmuutoksen hillintä- ja sopeuttamistoimet laajennetaan yksittäisistä toimista koskemaan koko järjestöä palveluista vapaaehtoistoimintaan.

Järjestöt ovat paikoin ottaneet avuksi valmiit mallit, kuten ekokompassin, kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumuksen tai sijoitustoiminnan ESG:n. Jotta loputkin järjestöt saisivat otteen käytännön toimista tai tukea oman ilmasto-ohjelman työstämiseen, tulisi kokemuksia kokeilluista yritysten ja julkishallinnon malleista tai järjestöjen itse työstämistä periaatteista jakaa nykyistä systemaattisemmin.

Sote-järjestöissä päästöjen hillintätoimet yleisimpiä

Sosiaali- ja terveydenhuollossa suurimmat päästöt syntyvät toimitilojen lämmityksestä ja sähkön käytöstä, kuljetuksista, liikkumisesta ja hankinnoista.

Sosiaali- ja terveysjärjestöjen toimet koskevat ennen kaikkea ilmastonmuutoksen hillintää eli pyrkimyksiä vähentää energiankulutusta, ruokahävikkiä ja kertakäyttökulutusta. Ilmastonmuutostoimet näkyvät toistaiseksi painokkaimmin järjestön palkatun henkilöstön työssä ja toimitiloissa.

Eniten järjestöissä on puututtu matkustamiseen. Lentoja on vähennetty, yksityisautoilun sijaan suositaan julkista liikennettä ja matkustusohjeistus on päivitetty vastaamaan ilmastonmuutoksen hillintätavoitteita.

Koronaepidemian aiheuttama poikkeustilanne on johtanut järjestöissäkin nopeasti etätyön yleistymiseen ja jäsenistön kohtaamiseen digitaalisissa kanavissa. Vielä vuoden alussa etätyötä ei nähty ilmastotoimena, mutta pitkittynyt kokemus etätyöstä ja digitaalisten kanavien hyödyntämisestä jäänee jatkossa aiempaa laajemmin käyttöön.

Jokainen päästöjä vähentävä tai sopeutustoimiin johtava askel on tärkeä. Yksittäisistä teoista kertyy kokemusta, jota tarvitaan työyhteisön osaamisen ja sitoutumisen kasvattamiseen. Kokemukseen perustuva ote vie lopulta tietoa ja hyväksi havaittuja käytäntöjä kaikkeen toimintaan ja myös oman järjestön ulkopuolelle.

Toimet ja vaikutukset jäseniin

Toistaiseksi harva järjestöjen kuvaama toimi tukee välittömästi järjestön jäsenistön tai kohderyhmien tietoisuuden lisäämistä ilmastonmuutoksesta tai sen seurauksiin sopeutumisesta. Jäsenistölle näkyvät selvimmin muutokset toimintakäytännöissä, esimerkiksi jäsenpostitusten väheneminen, koulutusten siirtäminen verkkoon ja kasvispainotteiset tarjoilut.

Noin puolet järjestöistä katsoi ilmastonmuutoksen tai sen hillintätoimien vaikuttavan jäseniinsä, mutta puolet mutta suuri osa ei vielä osannut ottaa asiaan kantaa. Ilmastotoimia kokeilleet ja niitä järjestönsä rakenteisiin jo juurruttaneet kykenivät arvioimaan muita järjestöjä helpommin ilmastonmuutoksen suoria ja välillisiä vaikutuksia kohderyhmäänsä.

Useimmiten vaikutuksia kuvattiin yhtäläisiksi muun väestön kanssa. Järjestöjohtoa askarruttivat varsinkin mielenterveysoireilun lisääntyminen sekä liikkumisen ja muiden kustannusten kasvun vaikutus jäsenistöön.

Lähivuosien iso haaste järjestöille on ulottaa ilmastonmuutoksen torjuntatyö osaksi jäsenkontakteja ja paikallisyhdistysten toimintaa. Ennen kaikkea tämä tarkoittaa asiatiedon välittämistä jäsenistölle. Tällä hetkellä vasta osa järjestöistä kertoi ilmastonmuutosta koskevasta tiedottamisesta tai kampanjoista.

Järjestöjen rooli ilmastonmuutoksen torjunnassa?

Ilmastonmuutosta käsittelevissä tutkimuksissa järjestöt on huomioitu ohuesti, lähinnä osana paikallisia verkostoja.

Järjestöjen rooli ilmastonmuutoksen torjunnassa tulisi johtaa niiden toiminnan tarkoituksesta ja vahvuuksista. Järjestöjen olemassaolon perusta ovat jäsenistön tarpeet ja niistä muotoiltu perustehtävä sääntöineen. Järjestöillä on erityisasiantuntemusta kohderyhmiensä tuen tarpeista. Noin 50 000 palkatun työntekijän rinnalla järjestötoimintaan osallistuu moninkertainen määrä ihmisiä vapaaehtoisina vertaistukijoina, harrastusryhmien vetäjinä tai luottamushenkilöinä järjestöjen hallituksissa. Järjestöt ovat suora kanava ihmisten arkeen.

Väestön sopeutuminen ilmastonmuutokseen tapahtuu paikallistasolla. Välittömät ilmastonmuutokset kohtelevat vaihtelevasti maan eri osia ja elinkeinoja, sopeuttamistoimetkin uhkaavat lisätä eriarvoisuutta. Suomen Ilmastopaneelin raportti 1/2020 (pdf) pitääkin tärkeänä lisätä ilmastotoimien hyväksyttävyyttä. Se näkee keskeisinä ilmastokasvatuksen, eri toimijoiden verkostomaisen yhteistyön paikallis- ja aluetasolla sekä asukkaiden osallistamisen. Nämä toimet ovat järjestöille luontaisia.

Paikallisyhdistysten osallistumista haastaa toiminnan nojaaminen pääosin vapaaehtoisiin: noin neljä viidestä sosiaali- ja terveysyhdistyksestä toimii vapaaehtoisvoimin. Millaista panosta voimme edellyttää vapaaehtoisilta? Jotta paikallisesti toimivat yhdistykset pystyvät antamaan osuutensa ilmastotyöhön, tulee kunnissa tukea yhdistysten elinvoimaa kunta-avustuksin ja edullisin toimintatiloin. Yhdistysten tueksi tarvitaan myös valtakunnalliset ja alueelliset järjestöt sekä niiden tiedotusta, koulutusta ja avoimesti jakamia hyviä käytäntöjä.

Järjestöjen valtit ilmastonmuutostyössä ovat omien kohderyhmien erityisten tarpeiden tuntemus ja heidän osallistaminen. Asiantuntemus tulee nyt kyetä yhdistämään ilmastonmuutoksen vaikutuksiin. Paikallisesti voimaa työhön on haettava muista toimijoista, kuten kunnista, seurakunnista ja muista yhdistyksistä.

Kuulluksi tuleminen ja mahdollisuus vaikuttaa paikallisiin ratkaisuihin sitouttaa ihmisiä sopeutumaan oman totutun elinpiirin ja elämäntavan muutoksiin. Vaikka haasteet ovat suuret, käynnissä oleva koronaepidemia ja poikkeustilanne on osoittanut, että järjestöissä on kyvykkyyttä uudistaa toimintaansa vastaamaan uusia tarpeita.

Lue myös

Järjestöbarometri 2020 julkistetaan lokakuussa 2020. Ennakkotuloksia julkaistaan kevään mittaan.

Uutinen 6.4.2020  Sosiaali- ja terveysjärjestöissä herätty ilmastonmuutokseen

Materiaalit 7.4.2020 verkkotyöpajasta Järjestöt ilmastonmuutoksessa

Kuva, jossa otsikkoteksti ja kahdeksan graafia selityksineen. Kuvan alalaidassa SOSTEn logo ja teksti Järjestöbarometri 2020.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Hyvinvointi ja terveys -blogi

Kaikki blogin artikkelit
Blogi

1.7.2020 09:00

Miksi koronaepidemia parantaisi hyvinvointia?

Kun aloimme maaliskuussa 2020 suunnittelemaan uutta Sosiaalibarometriä, odotimme synkkiä tuloksia. Koronapandemia on pelottava maailmanlaajuinen katastrofi, jonka voi odottaa horjuttavan perusteellisesti turvallisuuden tunnetta ja hyvinvointia.    Kukaan ei voinut välttyä koronan vaikutuksilta siihen, miten liikuimme ja keitä tapasimme, miten teimme töitä ja miten vietimme vapaa-aikaa. Monien tulevaisuuden suunnitelmat romuttuivat. Lyhyessä ajassa sadattuhannet menettivät työpaikkansa tai lomautettiin. Aikaisemmat kevään 2020 kyselytutkimukset antoivat odottaa monenlaisten huolien kasvavan.  […]

Blogi

29.6.2020 10:00

Sosiaalibarometri 2020: Mielenterveyskuntoutujien hoitoon pääsyä on nopeutettava

Naapurin verhot ovat olleet suljettuina jo useamman päivän. Tiedät, että asunnossa asuva henkilö on aiemmin kärsinyt mielenterveyden ongelmista. Päätät tarkistaa, onko kaikki kunnossa. Soitat ovikelloa, kukaan ei avaa. Katsot postiluukusta sisään, näet vain ison kasan mainoslehtisiä. Huutelet asukkaan nimeä. Hiljaisuus. Mitä teet? Ensin selaat nettiä. ”Kriisi”, ”mielenterveys”, ”minne yhteyttä”. Ei yhtään järkevää yhteydenottokanavaa. Kunnan sivuilta […]

Blogi

5.6.2020 10:15

A-kiltojen ovet avautuivat koronakevään jälkeen − vertaistuki kasvokkain tärkeää

A-killat, päihdetoipujayhdistykset, ovat jälleen availleet oviaan kokoontumisille kesäkuun alusta. Päihdetoipumisessa vertaistuki on keskeistä, ja se keskeytyi monilta osin keväällä koronaepidemian takia. Yksin on vaikea toipua. ”Ihmiset jäivät oman onnensa nojaan, kun kaikki paikat menivät kiinni”, toiminnasta vastaava Jaana Soppela Koillis-Lapin A-killasta kertoo. ”Kevät on ollut raskasta aikaa monelle. Kyllä kohtaamiset ovat äärimmäisen tärkeitä, ja toiminnallisuus.” […]